Wino

Onko tällaista ennen nähty? Tarjoilija istuu viereen kertomaan, millaisia ruokia on tarjolla. Eihän siinä ole mitään järkeä, ja toisaalta on paljonkin! En missään nimessä suosittelisi sellaista holtittomuutta muille ravintoloille, mutta Winossa se toimii. Ja niin Winossa toimii kaikki muukin.

Nimelleen uskollisena Wino on sopivan vino ja vinksahtanut paikka, jossa asiat tehdään niin kuin itse halutaan. Pöytiä on puolentusinaa, kynttilät lepattavat ja koko illan taustalla soivat funk-klassikot James Brownista Sly & the Family Stoneen. Keskeisenä sisustuselementtinä on puinen, sisälle sojottava tuulikaappi, jossa on jotain hämmästyttävän hellyttävää.

Tarjoilijan – sen pöytään istahtaneen – mukaan Wino on viinibaari, josta saa ruokaa. Parin kuukauden välein vaihtuva lista on lyhyt ja edullinen: alkupaloja (14–15 euroa), pääruokia (18–22 euroa) ja jälkiruokia (5–10 euroa) on vain kolme kumpaakin ja päälle snacksit (4–12 euroa), jos haluaa vain napostella jotain pientä viinin kanssa. Lisäksi tarjolla on usein vielä jokin päivän erikoinen. 

Neljän ruokalajin menu maksaa 56 euroa, mutta tarjoilija suosittelee tilaamaan sen sijaan koko listan läpi, joten sillä mennään!

Täytyy tunnustaa, että jo tässä vaiheessa, kun pöytään on ehditty kantaa vasta vesi ja alkudrinkit, olen myyty. Winon tunnelma on niin funk, että jos Helsingistä pitäisi ottaa jokin ravintola kantapaikaksi, Wino olisi vahva ehdokas. Ja vielä näillä hinnoilla. Ruoalle olisin valmis antamaan aika paljon anteeksi, mutta onneksi ei tarvitse.

Alkupalat tulevat pöytään. Siikacevicheä veriappelsiinilla, juuriselleriä omenan kanssa ja tartaria, jonka lehtikaali ja pinjansiemenet nostavat uudelle tasolle. Täydet pisteet kaikille. Esimerkiksi siikaa ei ole hukutettu marinadiinsa, vaan tuore kala saa maistua. Mutta jos vain yksi pitäisi valita, niin se olisi tartar, joka on täällä ihanan täyteläinen ja hurmasi myös seuralaisen, joka ei muuten ole suuri raa’an lihan ystävä.

“Tämä on vasta alkua”, tarjoilija toteaa spontaaneihin kehuihin.

Kurpitsaraviolit ovat taatusti yksi kaupungin parhaista kasvisruoista 

Se on rohkea lupaus, sillä monessa ravintolassa pääruoat eivät yllä alkupalojen tasolle. Mutta lupaus pitää ja pääruokien kohdalla tekee jo mieli kirmata lattialle tanssimaan Super Badin tahtiin. Villisika punakaalilla ja nieriä antiboise-kastikkeessa ovat mainiot, mutta show’n varastavat kurpitsaraviolit, jonka täytyy, siis täytyy, olla yksi kaupungin parhaista kasvisruoista (joskaan ei vegaaninen). Se pelittää joka tasolla: maku ja rakenne ovat samaan aikaan sekä yllättävät että hellän kotoisat. Rapea pikkelöity kurpitsa tekee annoksen rakenteen täydelliseksi, ja maun kruunaa ruskistettu voi, jota ei ole liikaa, vaan vieno suudelma taustalla.

Jos tätä ennen ei tiennyt rakastavansa kurpitsaa, niin tämän annoksen jälkeen alkaa suunnitella vihkisormuksen ostoa Tillanderilta. Ja hinta? 18 euroa, mikä on naurettava hintalappu hetkelle paratiisissa.

Niin hyvällä annoksella on toki kääntöpuolensa. Sen jälkeen harva asia tuntuu enää miltään. Tai niin sitä voisi kuvitella, kunnes jälkiruoka kannetaan pöytään. Mokkapala on hauska luksusversio synttärijuhlien kestosuosikista, mutta rosmariinipannacotta on täydellinen lopetus täydelliselle aterialle. Se on jopa hieman seikkailullinen jälkiruoka, jossa on mukavan erilaisia tekstuureja yllättävän kiinteästä pannacotasta pehmeään jäätelöön ja suklaarouheeseen. Rosmariini tuo koukuttavan, metsäisen vivaheen.

Kannattaakin ehdottomasti tehdä niin kuin tarjoilija suositteli ja tilata koko lista läpi. Ensinnäkin jokainen annos on pienen ylistyslaulun arvoinen, ja toisekseen onhan siinä jotain vinksahtaneella tavalla tyydyttävää kävellä sisään ravintolaan ja syödä kertaheitolla läpi sen koko ruokalista. Eipähän jää mietityttämään, että olisiko joku annos ollut vielä parempi.

Ruoan tapaan myös viinien lista on lyhyt, ytimekäs ja hyvin kuratoitu. Sitä en sentään suosittelisi juomaan kerralla läpi. 

Wino on hämmästyttävä elämys. Se on viehättävä viinibaari, jonka alle kahdenkympin annokset pieksevät monen kuuluisamman ravintolan ruoat, joiden hinta alkaa kolmosella. Sitä pitää melkein nipistellä itseään, että onko tämä paikka tottakaan, ja miten ihmeessä tämä se on säilynyt varsin pienen piirin tiedossa. Näillä hinnoilla ja tällä laadulla Winon kuuluisi olla joka päivä täynnä.

Winossa vietetyn illan päätteeksi ei voi kuin todeta James Brownia siteeraten (vaikka kyseistä kappaletta ei illan aikana kuultukaan): I feel good!

Tunnelma Moni paikka tarvitsee ihmisiä noustakseen lentoon, täällä tunnelma on kohdillaan myös hiljaisina iltoina.

Ruoka Lyhyt ruokalista näyttää täällä vahvuutensa: kaikki on tuoretta, herkullista ja viimeisen päälle sekä mietittyä että valmistettua.

Juoma Viininystävien kannattaa tulla keskiviikkona, jolloin avataan aina jokin viikon erikoispullo laseittain tarjoiltavaksi.

Time Outin vinkki Söimme koko listan läpi kaksistaan, mutta ruokaa olisi ollut riittävästi kolmelle tai ehkäpä jopa neljälle hengelle, jos ei ole kova nälkä ja haluaa herkutella hyvin edullisesti.