Eiranpuiston italialainen lippakioski Brera nousi kesällä koko kaupungin suosiksi. Suosio on poikinut jatkoa, kun Breran pyörittäjät – Massimo Montalbano ja Joona Toljander – ovat avanneet Punavuoren Telakkakadulle oikean ravintolan.
Sitä on selvästi odotettu. Ravintola Officine Brera on torstai-iltana tupaten täynnä, kun menoa siivittää jazzbändi. Ilman varausta on turha edes haaveilla mahtuvansa mukaan. Tunnelma on katossa, ja ravintolatilan katto on korkealla.
“Täällä on upeaa olla töissä torstaina, kun pääsee nauttimaan keikasta”, tarjoilija kertoo hymyillen.
Ravintolalta on fiksu veto järjestää ohjelmaa torstaisin. Se saa viikonlopun vilkkauden alkamaan päivää aiemmin. Se on myös kiva pieni lahja asiakkaille. Juuri tällaista eläväistä tunnelmaa tarvitaan loppusyksyn harmauteen! Jazzin sävelet yhdistyvät vilkkaaseen puheensorinaan.
Täydellistä! Ainakin melkein.
Kun on aika syödä, tausta lippakioskina näyttää puolensa. Testikäynnillä kylmät alkupalat tulivat pöytään kohtuullisen rivakasti, mutta lämpimiä pääruokia saimme odottaa kaksi tuntia. Siinä ajassa uhkasi usko jo loppua, olkoonkin, että ravintola oli täynnä.
Kolmen pääruoan (entrecôte, meribassi ja friteerattu munakoiso) menulla voisi kuvitella keittiön toimivan tehokkaasti, mutta paistotilaa taitaa olla liian vähän.
Onneksi palvelu oli niin sydämellistä, ettei odotus muuttunut kiusalliseksi. Tarjoilijat pahoittelivat viivettä muihinkin pöytiin ja kiikuttivat niihin ylimääräisiä pähkinöitä ja oliiveja.
Juuri tällaista eläväistä tunnelmaa tarvitaan loppusyksyn harmauteen!
Lippakioskin henki näkyy toisaalta ilahduttavalla tavalla siinä, että hintataso on melkeinpä edullinen, vaikka ravintola onkin tunnelmaltaan tyylikäs. Annosten taso tosin vaihteli. Esimerkiksi kampasimpukka pancettalla, maissivaahdolla ja katsuobushilla (8 euroa) oli loistava, mutta Piemonten alueelta ponnistava vitello tonnato (14 euroa) jäi valjuksi tuttavuudeksi. Myös tartar (13 euroa) kuulosti kiehtovammalta kuin maistui: musta tryffeli, valkosipulimajoneesi ja sienisipsit näkyivät selvemmin menussa kuin itse annoksen maussa. Juustolla tuunatut ranskalaiset (7 euroa) olivat erinomaiset, vaikka ne tulivatkin valmiina pussista.
Yhden visiitin perusteella Officine Breran voisi summata paikaksi, jonne kannattaa tulla ennen kaikkea tunnelman, ei niinkään täydellisen aterian perässä. Silloin saa todellakin rahoilleen vastinetta. Itse aion ainakin palata, sillä maistamatta jäi milanolainen risotto osso bucolla (32 euroa), jota kannettiin moneen pöytään. Se näytti niin herkulliselta, että ehkäpä se riittää jatkossa nostamaan arvion kolmesta tähdestä neljään.
Muutama sana pöydän varaamisesta. Vaihtoehtoina ovat Ruokasali, Baaritiski ja Kitchen Desk. Jälkimmäistä kannattaa oman kokemuksen perusteella välttää. Neljä ahdasta paikkaa on nurkassa, jossa istuessa on eristettynä salin muuten pulppuavasta tunnelmasta. Keittiön touhuja oli hauska seurata hetken, mutta ei niin kauan kuin ruoan saaminen kesti.
Vaan kun pääruoka vihdoin saapui pöytään, niin olihan se näky. 300 gramman entrecôte (36 euroa) tarjoiltiin metallivadilta kuin Johannes Kastajan pää hopealautaselta.