Antti Helin

When summer finally hits, Helsinki undergoes a total personality transplant. The stoic, coat-clad locals disappear, replaced by a city of sun-worshippers obsessed with one thing: the terrace (terassi). In this city, grabbing a seat outdoors isn't just a leisure activity; it’s a national sport and a mandatory celebration of survival after the long, dark winter. As the tarmac warms up and the streets fill with life, Finns know exactly where to head. Whether it's for a cold lager, a crisp glass of sparkling wine, or a never-ending afternoon coffee, the terrace is the only place to be. It’s a simple pleasure to understand – when the sun finally stays up nearly all night, nobody wants to spend a single second behind four walls. But where are the city's true gems? Where do you go for the smoothest jazz vibes, or the most poetic sea views? Which spot serves the best alfresco breakfast, and where should you be when the DJ drops the first beat of the evening? With so many options popping up for 2026, the choice can be overwhelming. When do the drinks start pouring?  The season officially kicks off as early as late April. If there’s even a hint of warmth in the breeze, the chairs are out. However, the ‘special edition’ summer-only terraces – those massive, purpose-built hubs in the city’s squares and harbours – usually throw open their gates in early June. From hidden courtyard gardens to sleek rooftop bars, our guide ensures you won’t miss a single ray of sunshine. Kippis sille! Helsi

Kun kesä koittaa ja asfaltti alkaa hohkaa lämpöä, Helsinki kokee muodonmuutoksen. Synkkä, toppatakkeihin pukeutunut väki katoaa, ja tilalle nousee aurinkoa palvova, hymyilevä kansa, jota yhdistää yhteinen intohimo: istua terassilla. Niinpä hieroimme kasvomme valkoiseksi aurinkorasvasta ja vaivoja säästelemättä kiersimme Helsingin kaupunginosat etsien parhaat terassit, nuo auringonpalvonnan kosteat pyhätöt. Uhrilahjana missiollemme hukkasimme ties kuinka monet aurinkolasit, mutta se nyt vain kuuluu kesään. Vuoden 2026 tarjonta paljastui niin runsaaksi, että yksi asia on varma: tästä tulee kaikkien aikojen terassikesä! Koska terassit avaavat? Monet ravintolat avaavat kevään mittaan terassinsa heti, kun ilmassa on hitunenkin lämpöä. Terassikausi alkaakin yleensä jo huhtikuun lopulla, mutta täyteen vauhtiin se pääsee vasta kesäkuussa, kun Helsinkiin avataan myös varta vasten perustetut erikoisterassit.  Helsingin terassit lyhyt oppimäärä Etkö osaa päättää? Tässä on pikaoppaamme kesän parhaisiin terasseihin: Parhaat kattoterassit: Monkey Rooftop Bar ja Rooftop Bar Humu Parhaat musiikin kuunteluun: Siltanen ja Musiikkitalo Korttelitunnelmaa: Harju 8  Merellistä glamouria: Terassikävely Löylystä Café Ursulaan Historiaa ja kulttuurimaisemia: Kappeli tai Senaatintorin terassi Paras terassi näyttäytyä: Pohjoisesplanadin "paraativäylä" eli Strindberg, Brasserie Lionne ja Rue Madame Salainen puutarha: Lönnrotinpuistikko ja Kaivopuiston Elm

Where can you find Finland’s best buffet? Or the ultimate burger? The finest Mexican food? The country’s best-kept dining secret? These are the restaurants worth a journey – even if it takes you all the way to Lapland. RECOMMENDED:  Best Restaurants In Rovaniemi Best Restaurants In Helsinki Best Restaurants In Tampere Best Restaurants In Turku Best Restaurants In Oulu    

The most important day of the year falls on the second Sunday of May (10 May 2026), when Mother’s Day is celebrated. With all due respect to grandmothers, grandfathers, dads, godparents and religious prophets, where would we be without our mums? So this year, celebrate Mother’s Day properly instead of letting it pass by with a few small gestures. And remember, the celebration doesn’t have to be just for your partner or biological mother. You can celebrate with anyone who represents that sense of love and care that defines a maternal figure in your life.

Mistä löytyy Suomen paras buffet? Entä hampurilainen? Meksikolainen ravintola? Salaisin herkkuapaja? Valitsimme Suomen parhaat ravintolan sillä perusteella, että näiden ravintoloiden perässä kannattaa matkustaa vaikka vaikka maan ääriin. Tai ainakin Lohjalle saakka. 

Forget bucket lists and 'must-see' sights (we don’t have many, honestly). Helsinki is its own beast. It’s moody and minimalist one minute, playful and eccentric the next – and that’s exactly the point. The best things to do in Helsinki aren’t about chasing postcard clichés, they’re about embracing the city’s oddball mix of cool design, steamy saunas, and wild architecture. One moment you’re sipping prosecco in a centuries-old wooden cottage, the next you’re sweating naked with strangers in a public sauna (don’t worry, we do have swimsuit options too). Whether you’re here for a weekend break or a longer stay, this guide rounds up the very best of the Finnish capital: the must-visit attractions, the offbeat gems, and the uniquely Helsinki experiences you won’t find anywhere else. At Time Out, all of our travel guides are written by local writers who know their cities inside out. For more about how we curate, see our editorial guidelines. This guide includes affiliate links, which have no influence on our editorial content. For more information, see our affiliate guidelines. 

Vuoden tärkeintä päivää juhlitaan toukokuun toisena sunnuntaina (10.5.2026), kun sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Kaikella kunnialla mummoja, vaareja, isiä, kummeja ja uskonnollisia profeettoja kohtaan, mutta missäpä me olisimme ilman äitejämme?  Juhlitaan siis tänä vuonna kunnolla äitienpäivää, eikä vain sivuuteta sitä ohimennen pienillä kohteliaisuuksilla. Muista myös, että juhlimisen ei tarvitse kohdistua vain puolisoon tai biologiseen äitiin, vaan juhlia voi kenen tahansa kanssa, joka edustaa itselle rakkautta ja huolenpitoa säteilevää äitihahmoa.

A distinctly Finnish quirk is that most restaurants are closed on the very day when, especially for families, there’s time to enjoy a relaxed meal out. The reason is that public holidays require legally mandated double pay, which makes opening a risky move for many restaurants; they’d need to be nearly full all day for it to make financial sense. Another factor is that Sundays don’t bring in corporate guests. So Sunday – and often Monday too – becomes the most logical time to keep the doors shut and give staff a well-earned day off. An exception to the rule is often restaurants where the owners are hands-on. Many of these stay open on Sundays. This also includes plenty of ethnic restaurants, such as Helsinki’s excellent noodle spots Top99 Meal, Noodle Master and Jumbowl Noodle. Another exception is the city’s long-standing classics like Sea Horse (established 1933), Elite (1938), Kolme Kruunua (1952) and Restaurant Kuu (1966). And of course the oldest of them all, Kappeli, which first opened on Esplanadi back in 1867. The likely reason is that these classics are where people tend to dine out with family (and they’re also popular with visitors). On weekdays and Saturdays, people are more likely to head to newer, trendier spots instead.

Suomalainen erikoisuus on se, että suurin osa ravintoloista on kiinni juuri sinä päivänä, jolloin varsinkin perheillä olisi aikaa nauttia leppoisasta ravintolaillasta. Syynä on tietysti se, että pyhäpäivänä kuuluu maksaa lakisääteistä tuplapalkkaa, mikä tekee monelle ravintolalle auki pitämisestä riskialtista; ravintolan pitäisi olla melkein täynnä koko päivän, jotta toiminta olisi kannattavaa. Toinen syy on se, että sunnuntaisin ei ole yritysvieraita kestittävänä. Niinpä sunnuntaista – ja usein myös maanantaista – tulee loogisin päivä pitää ovet säpissä ja antaa henkilökunnalle ansaittu vapaapäivä. Poikkeuksen sääntöön tekevät usein ravintolat, joissa omistajat ovat itse töissä. Monet niistä ovat auki myös sunnuntaisin. Tällaisia paikkoja ovat myös monet etniset ravintolat, kuten Helsingin erinomaiset nuudeliravintolat Top99 Meal, Noodle Master ja Jumbowl Noodle. Toinen poikkeus sääntöön ovat monet klassikot kuten Sea Horse (perustettu 1933), Elite (1938), Kolme kruunua (1952) ja Ravintola Kuu (1966). Sekä tietysti vanhin kaikista, jo Espalle jo vuonna 1867 avattu Kappeli. Syynä lienee se, että juuri klassikoissa tavataan käydä suvun kanssa syömässä (ja ne ovat myös monien matkailijoiden suosiossa). Arkena ja lauantaina käydään puolestaan uusissa ja trendikkäissä paikoissa.  

Katso vinkkimme Helsingin parhaisiin nähtävyyksiin. Missä voi bongata peikkoja ja lohikäärmeitä? Missä lämmitellä talvellakin tropiikin lämmössä? Mikä on Helsingin paras treffipaikka? Missä pääsee raitiovaunulla Tokioon ja missä voi laittaa vaatekaappinsa uusiksi 1920-luvun tyyliin? Helsinki on täynnä löytämisen riemua. Lue oppaamme ja näe Suomen pääkaupunki uusin silmin tai katso täsmävinkit, mitä tehdä Helsingissä tällä viikolla.

If you’re in Helsinki at the end of April and wondering why thousands of people are wandering around in stained boiler suits and sailor hats, don't panic. You’ve just walked into Vappu. Part Labour Day, part student riot, and part spring pagan ritual, Vappu (May Day) is the one time of year when the famously reserved Finns officially ‘let loose.’ The rule is simple: Vappu Eve (30 April) is for the party; Vappu Day (1 May) is for the hangover – usually treated with a massive picnic and more sparkling wine. The perfect Vappu look  You’ll see everyone wearing a White cap (valkolakki). To the uninitiated, the crowd looks like a massive casting call for Popeye the Sailor – though usually without the muscles. Despite the nautical vibes, these are actually high school graduation hats. Finns receive them upon finishing their exams and proudly wear them every Vappu for the rest of their lives, no matter how yellowed or beer-stained they get over the decades.  Students also wear colour-coded overalls (haalarit) representing their field of study; think of it as a scholarly version of a flight suit, covered in patches and pride. Sima, the special Vappu drink A fermented, lemony, low-alcohol sparkling brew. While you can buy it in shops, many Finns still brew their own at home. If you’re drinking the homemade stuff, keep an eye on the raisins: they start at the bottom, but once they’ve soaked up enough carbonation to float to the top, the sima is officially ready to drink.  The munchies:

You can count Helsinki’s Michelin-starred restaurants on the fingers of one hand, but here’s the twist: each one is so different you’ll want to try them all. Together they form a tasting tour any food lover could realistically conquer. The two-star Palace is the city’s grand old lady of fine dining, serving classic haute cuisine with a nod to tradition. Grön turns sustainability into art, putting as much love into its vegan dishes as its meat-based ones. Olo creates edible works of art, while Finnjävel elevates traditional Finnish comfort food to fine-dining level. And then there’s Demo, the only one serving a Michelin-starred weekday lunch, with magnificent views over the city. The Bib Gourmand label, Michelin’s shorthand for great food at a fair price, has been awarded to 305, Bona Fide, Nolla and Plein. Elsewhere in the guide, a wide range of restaurants are also listed, including the grand old Savoy; Kruununhaka stalwart Kuurna; farm-to-table favourites Nokka and Natura; seafood specialist Boulevard Bar & Seafood; Asian-leaning Boon Nam and Gaijin; French–Japanese fusion at Bistro Ego; wine bars Muru and Flor; Gallic classics Bardot, Le Coucou Vert and Vinkkeli; and a clutch of modern, globally minded kitchens such as Shelter, Young Hearts, Le Ankka and Aoi. READ MORE: Helsinki's best restaurants

Esplanadin puistossa Helsingin paraatipaikalla seisova Kappeli on yksi Helsingin historiallisimmista ravintoloista. Se avattiin vuonna 1867, ja pian siitä tuli taiteilijoiden, runoilijoiden ja säveltäjien kantapaikka – täällä viihtyivät kaikki Suomen taiteen kultakauden suuret nimet: niin runoilija Eino Leino, kirjailija Juhani Aho, taiteilija Akseli Gallen-Kallela kuin säveltäjä Jean Sibeliuskin. Jos Kappeli alkoi kyllästyttää, jatkopaikka ei ollut kaukana. Vastapäätä sijaitsee toinen historiallinen paikka, hotelli Kämpin ravintola. Kappelin tunnelmasta pääsee kuitenkin nauttimaan pienemmällä rahallisella panostuksella. Siinä missä Kämp on täyttä luksusta, Kappeli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nykyään Kappeli toimii sekä kahvilana, baarina että ravintolana. Kun astuu sisään ovista, kahvilapuoli on vasemmalla, ravintola oikealla ja baari keskellä.  Ravintolapuoli on kallis ja tyylikäs valkoisine pöytäliinoineen, mutta kahvilan puolella pääsee nauttimaan historiallisesta tunnelmasta edullisesti kahvin ja kakun hinnalla. Kahvilan puolella tarjoillaan myös päivän keitto (16,90 €) maanantaista sunnuntaihin kello 11–19. Jos hinnat eivät pelota, Kappelin ravintola on toki tunnelmaltaan verraton, ja ruokakin on herkullista. Kappeli on erityisen viehättävä paikka ottaa vastaan kevään tulo, vaikka parsaviikoilla, kun talvi antaa periksi ja suurista ikkunoista tulvii valoa sisälle kauniiseen ravintolasaliin, jota koristaa Suomen rakastetuimman kuvanveistäjän, Wäinö Aaltosen, te

When the waiter at Carl Wilhelm carries over a perfectly disc-shaped red tartare steak on a large white plate, with huge, airy rice cakes alongside on their own plate like wings about to take flight, you feel like you’re inside a culinary adventure. Or a fairytale. The restaurant’s setting in Vanajanlinna suits the mood perfectly. The name describes the manor beautifully. Set on the shore of Lake Vanajavesi, this sturdy red-brick manor has something distinctly castle-like about it. Dark, mysterious and deeply intriguing. If you want a special experience an hour’s drive from Helsinki, Vanajanlinna Resort is just the place. For a long time, it mainly drew wedding parties and golfers (the manor’s golf course, Linna Golf, is one of Finland’s best), but now everyone else has a very good reason to come and soak up the atmosphere of Finland’s most castle-like manor. That reason is Tuomas Vierelä. He is the head chef at restaurant Carl Wilhelm and also oversees the hotel’s restaurant operations, including breakfast, where 90 percent of the products are made in-house. Vierelä has extensive experience in Finland’s top restaurants, including the Michelin-starred Olo, and it shows clearly at Carl Wilhelm, where we tried the four-course surprise menu (€79). Every dish was interesting and beautifully balanced. Many also had a pleasing sense of hands-on fun, with ingredients to dip and mix together yourself. A great example was the menu’s first starter: whipped Jerusalem artichoke soup, chu

Kun tarjoilija kantaa Carl Wilhelmissä eteen suurella valkoisella lautasella täydellisen kiekon muotoisen punaisen tartar-pihvin ja sen viereen omalla lautasellaan valtavia, ilmavia riisikakkuja kuin lentoon lähteviä levyjä, sitä tuntee olevansa sisällä kulinaarisessa seikkailussa. Tai sadussa. Tunnelmaan sopii ravintolan sijainti Vanajanlinnassa. Nimi kuvaa kartanoa täydellisesti. Vanajaveden rannalla sijaitsevassa jykevässä, punatiilisessä kartanossa on jotain hyvin linnamaista. Synkkää, arvoituksellista ja samalla kiehtovaa. Jos tunnin ajomatkan päässä Helsingistä haluaa kokea erityisen elämyksen, Vanajanlinna Resort on siihen sopiva kohde. Pitkään se houkutteli pääasiassa hääseurueita ja golfin pelaajia (kartanon golfkenttä, Linna Golf, on Suomen parhaita), mutta nyt kaikilla muillakin on hyvä syy tulla nauttimaan Suomen linnamaisimman kartanon tunnelmasta. Se syy on Tuomas Vierelä. Hän on ravintola Carl Wilhelmin keittiömestari ja vastaa muutenkin hotellin ravintolatoiminnasta, kuten vaikkapa aamiaisesta, jonka tuotteista 90 prosenttia tehdään paikan päällä. Vierelällä on pitkä kokemus Suomen huippuravintoloissa, muun muassa Michelin-ravintola Olossa ja se näkyy selvästi myös Carl Wilhelmissä, jonka neljän ruokalajin yllätysmenun (79 €) testasimme. Annokset olivat kaikki kiinnostavia ja keskenään tasapainossa. Monessa annoksessa oli myös mukavaa tekemisen meininkiä, kun sai dippailla ja sekoitella itsekin ainesosia keskenään. Hyvänä esimerkkinä oli menun ensimmäinen alku

Perched atop a high-rise in Ruoholahti, Demo is Helsinki’s only Michelin-starred restaurant where you can also enjoy lunch – a rare chance to experience fine dining in daylight, high above the everyday. At the helm is Tommi Tuominen, a central figure in Finland’s fine dining scene. Demo has effectively held its Michelin star since 2007, aside from a brief interruption during its move from Uudenmaankatu to its current striking location in the We Land tower – a move after which the star was promptly regained. Tuominen is also behind Finnjävel, another Michelin-starred restaurant dedicated to Finnish cuisine. Lunch at Demo comes in two formats: four courses (€69) or six (€99). Once you’re there, it’s hard not to go all in. Even the longer menu is notably more accessible than the ten-course dinner (€175), making this one of the most affordable ways in Finland to dine under a Michelin star. The restaurant sits at the top of the We Land tower in Ruoholahti, and just arriving at Demo is an experience, at least for Finns, as Helsinki doesn’t have many buildings this tall. It feels like being somewhere in a big global city as a receptionist in the lobby directs you to the lift that takes you to the top floor. You feel as if you’re in a skyscraper, even if there are ‘only’ 14 floors. Upstairs, the dining room delivers: plush interiors, generous spacing and sweeping views over the city, from Kaapelitehdas to the southern districts. At sunset in particular, the space feels magical, as th

Demo on Helsingin ainoa Michelin-ravintola, joka tarjoilee myös lounasta. Siispä sitä testaamaan.  Demoa luotsaa Tommi Tuominen, jolla on vahva kädenjälki suomalaisessa fine diningin maailmassa. Michelin-tähti Demolla on ollut käytännössä jo vuodesta 2007, vaikka välissä tulikin lyhyt katkos, kun ravintola muutti Uudenmaankadulta nykyisiin hulppeisiin tiloihinsa Ruoholahteen. Paikanvaihdos aiheutti automaattisesti tähden menetyksen, mutta Demo sai sen saman tien takaisin. Tuominen on mukana myös toisessa Michelin-ravintolassa, Finnjävelissä, joka on keskittynyt suomalaiseen ruokaan. (Finnjävelissä on kaksi puolta: Michelin-palkittu Salonki ja maanläheisempi Sali, josta saa myös lounasta).  Demon lounaalla voi valita neljän (69 €) tai kuuden ruokalajin menun (99 €). Kun tänne asti on tultu, niin valinta kohdistuu tietysti kuusi ruokalajiin. Hinta on selvästi edullisempi kuin Demossa iltaisin tarjottu 10 ruokalajin menu (175 €). Demon lounas onkin Suomen edullisin tapa nauttia ateria Michelin-tähden loisteessa. Ravintola on Ruoholahdessa sijaitsevan We Land -tornitalon huipulla, ja jo Demoon saapuminen on elämys, ainakin suomalaisille, sillä Helsingissä kun ei ole montaa näin korkeaa rakennusta. Fiilis on kuin jossain suuressa maailmassa, kun aulasta reseptionisti ohjaa hissiin, joka vie ylimpään kerrokseen. Sitä tuntee olevansa kuin pilvenpiirtäjässä, vaikka kerroksia onkin oikeasti “vain” 14.  Vau-fiilis jatkuu tyylikkäässä ravintolatilassa. Loungessa on kalliita nojatuoleja,

This spring’s most intriguing restaurant opening in Helsinki is Alma on Fabianinkatu. Behind it is the Olo Collection, led by top chef Pekka Terävä and best known for the Michelin-starred Olo. Tucked away within the Italian restaurant Ristorante Scolare, Alma occupies its own tiny, hush-hush space behind thick velvet curtains. The vibe is pure living room: plush carpets underfoot, brick walls adorned with street-art-inspired paintings, and only a handful of tables. At first glance, you might wonder if you’ve wandered into a private lounge rather than a restaurant. But make no mistake, this is a serious restaurant, and an ambitious one. There is no à la carte here; instead, diners are treated to a ten-course surprise menu. The evening begins in unison for all guests at 7 PM. Currently, there’s only one sitting per night, though they’re likely to double up as the season progresses. With only a few spots available, you can choose between intimate tables or a seat at the counter. Everything is prepared in an open kitchen with a ‘chef’s table’ energy, and dishes are served to the whole room simultaneously, lending the dinner a fascinating sense of ceremony. You could come here for the atmosphere alone, but the food holds its own. The concept draws loosely on the meeting of Italian and Latin American cuisines at the turn of the 20th century, when Italian immigrants reshaped food cultures across Latin America. Here, though, Latin America leads and Italy lingers in the background: ma

Tämän kevään kiinnostavin ravintola-avaus on Alma Fabianinkadulla. Taustalla on huippukokki Pekka Terävän luotsaama Olo Collection, joka tunnetaan etenkin Michelin-tähdellä palkitusta Olosta. Ravintola on piilossa italialaisen Ristorante Scolare -ravintolan sisällä, omassa pienessä ja intiimissä tilassaan paksujen verhojen takana. Tunnelma on kuin olohuoneessa: lattialla on paksu matto ja tiiliseinillä katutaidehenkisiä maalauksia. Pöytiä on vain muutama. Ensisilmäyksellä voisi luulla eksyneensä ravintolan sijaan salakapakkamaiseen loungeen.  Kyseessä on kuitenkin täysiverinen ja kunnianhimoinen ravintola. À la carte -listaa ei ole, vaan tarjolla on ainoastaan kymmenen ruokalajin yllätysmenu. Ilta alkaa kaikille samaan aikaan kello 19. Toistaiseksi kattauksia on yksi per ilta, mutta ajan myötä kattauksia tulee todennäköisesti kaksi. Paikkoja on vain kourallinen. Osa niistä on pienissä pöydissä, toiset avokeittiön edessä olevalla tiskillä. Ruoka valmistetaan chef’s table -henkisesti asiakkaan silmien edessä, ja annokset tarjoillaan kaikille samaan aikaan, mikä tuo illalliseen kiehtovaa seremoniallisuutta.  Almaan voisikin tulla jo pelkästään tunnelman takia (nimi tarkoittaa muuten Sielua), mutta myös ruoka kantaa. Siihen on haettu inspiraatiosta eteläamerikkalaisen ja italialaisen keittiön liitosta 1900-luvun vaihteesta, kun Latinalaiseen Amerikkaan muutti paljon italialaisia siirtolaisia ja ruokakulttuurit kohtasivat. Paino on vahvasti Latinalaisella Amerikalla ja Italia jää

First, a quick pedantic correction: Michelin doesn't actually give ‘stars’ to hotels. They give Keys. It’s the same vibe – a gold-standard seal of excellence – but for beds instead of bread. The Michelin Guide dropped its first-ever Keys in 2024, and while heavy hitters like Helsinki’s grand dame Hotel Kämp or the flashy new Waldorf Astoria Helsinki were in the conversation, RUNO secured its status as a must-visit destination by late 2025. So, why did this boutique spot in a small riverside town rise above the rest of Finland’s luxury crop? The ‘Four S’ test RUNO isn’t your typical corporate-chic chain. It is the singular vision of founder Erkka Hirvonen, a man whose dedication to the ‘concept’ borders on the fanatical. Before opening in 2021, Hirvonen spent six months living in the then-empty 1912 Art Nouveau building on a foldable camp bed, ‘breathing in’ the space to understand its soul. The result is a hotel built on the ‘Four S’ test: Sight, Sound, Smell, and Surface. Everything you encounter must serve all four. Hirvonen quickly realised that only natural materials could pass the test. Consequently, the hotel is a temple to timber, stone, and linen. But it’s the level of detail that feels truly ‘unhinged’ in the best possible way. Picky, Picky, Picky When Hirvonen talks about his sourcing process, it sounds like a marathon of endurance. To find the right chairs for the guest rooms, he personally tested 60 different models across the Nordics. He eventually landed on the

Aluksi pieni tekninen korjaus: Michelin ei varsinaisesti jaa hotelleille ”tähtiä”, vaan avaimia (Michelin Key). Idea on silti sama: se on laadun kultainen standardi, mutta tällä kertaa herkuttelun sijaan majoituksen maailmassa. Michelin-opas jakoi ensimmäiset avaimensa vuonna 2024, ja Runo sai sen loppuvuonna 2025. Saavutus on merkittävä. Toistaiseksi Michelin-avainta eivät ole saaneet esimerkiksi Helsingin legendaarinen Hotel Kämp tai pröystäilevä uusi tulokas Waldorf Astoria.  Pakkohan meidän oli käydä Porvoossa selvittämässä, mistä on kyse. Miksi juuri Runo nousi Michelinin silmissä kaikkien muiden suomalaisten hotellien yläpuolelle? Neljän ässän testi Yllätys ei ole se, että Runossa kaikki on mietittyä. Mutta yllätys on se, kuinka pitkälle kaikki on mietitty. Konsepti on viimeistelty aivan loppuun asti. Hotelli ei ole osa mitään ketjua, vaan sen perustajan Erkka Hirvosen luomus. Hotellissa yhdistyy perustajansa intohimo ja pitkä kokemus maailman huippuhotelleista. Kun Porvoosta vapautui sopiva tila komeasta vanhasta jugendtalosta vanhankaupungin rajalta, Hirvonen päätti luoda siitä unelmiensa hotellin. Ensimmäiset puoli vuotta hän asui autiossa rakennuksessa hetekassa ja “hengitti” tilaa miettien, millainen hotelli siihen rakentuu.  Runon konsepti perustuu neljän S:n testiin: Sight, Sound, Smell, Surface. Kaiken pitää näyttää, kuulostaa, haista ja tuntua hyvältä eli palvella kaikkia aisteja. Hirvoselle selvisi nopeasti, että siihen pystyvät vain luonnonmateriaalit. Niinpä

The former circular banking hall is already buzzing by early evening. When I ask the server if the room always fills up this early after office hours, the reply is instantaneous: 'We are actually always full.' Teller radiates the same iron-clad confidence as its staff's words. Even when the financial news suggests nothing but low pressure, inside these walls it feels as though Finland is booming. That is part of the Teller magic: the optimism is infectious. The interior is so dark, moody, and sophisticated that anyone can imagine themselves as a high-stakes stock market shark – a Gordon Gekko for the modern age. Indeed, Teller is a hit of Manhattan on Arkadiankatu, which is exactly where restaurateurs Teemu Laurell and Lennart Sukapää say they drew their inspiration. The vibe is elegant yet effortless. You can almost hear a suited regular whispering Gekko’s iconic mantra to his associate: 'Greed is good.' Here, life feels like a film for a moment. The walls are adorned with art, and the curly birch tables are practically designed for food photography. A few atmospheric corners are perfectly suited for trysts between lovers – or perhaps secret agents. Or lovers who are secret agents. Either way, Teller works for every occasion, from high-stakes business meetings to intimate dates. Teller works for every occasion, from business meetings to intimate dates Since opening in spring 2024, the restaurant’s success has long outlived any initial hype. Teller has not only delivered on i

'I want the best steak in Helsinki,' I tell the waitress. Without missing a beat, she replies: 'You’ve come to the right place.' Grand Bar & Grill is a natural starting point for such a hunt. Helmed by Chef Sylvester Soisalo and restaurateur Matti Wikberg, this carnivorous institution has earned a spot on the 101 World’s Best Steak Restaurants list and is a perennial fixture in Finland’s top 50. Much as the duo sought to define the classic fish restaurant with Boulevard Bar & Seafood, Grand Bar is an unashamed pursuit of the ultimate steakhouse experience. The setting certainly looks the part: with its crescent-shaped leather booths, it feels like a cathedral of meat. Only one thing is missing – the street-facing dry-ageing lockers common in New York’s iconic houses. This isn't just dinner; it’s a bacchanalian ritual The beef is domestic, and the prize of the night is a 1kg T-bone, dry-aged for 30 days. If you are ever undecided, the T-bone is the diplomat’s choice, offering two distinct worlds separated by the lumbar vertebrae: the tender, sophisticated fillet on one side, and the fattier, punchier sirloin on the other. Its sheer mass allows for a high-heat grill finish that yields a perfect, caramelised Maillard crust while keeping the heart a juicy, ruby red. Moments later, the waiter returns from the kitchen with an apology: they only have a 1.1kg cut available. 'Is that alright?' At €170 per kilo, that extra 100g adds a hefty bump to the final bill. Still, it’s cheaper t

Located far north of the Arctic Circle, Aanaar has grown to almost mythical status as a restaurant. It’s a place people journey to from the far south in search of culinary wonders, to taste the Arctic. Even though fewer than a thousand people live in the village of Inari, it’s home to a fine dining restaurant that consistently earns top reviews. The number of visitors passing through each year is, of course, many times higher. The restaurant’s reputation was built by Inari-born head chef Heikki Nikula, known from the TV series ‘Loirinuotiolla’, who taught Finns to eat lichen. Aanaar, which means Inari in Sámi, has been named Restaurant of the Year and has ranked as high as 24th on Finland’s best restaurant lists. Since then, both the owner and head chef have changed, and the former Hotel Kultahovi has been completely transformed into the stylish Wilderness Hotel Juutua. We went to see what kind of flavour experiences Aanaar offers today. The five-course menu costs €98, so expectations are high. The restaurant’s setting is beautiful, just outside the centre of Inari yet peaceful. Through the windows you can see the Juutua River, which in winter flows dramatically between massive blocks of ice. Inside, your gaze is drawn to the restaurant’s beautiful hand-blown glass lamps. From the very first kitchen greeting, the northern ethos starts to drift. A small bowl holds hummus and lemon spheres. Tasty, but also slightly puzzling. You somehow expected a more northern welcome. The dis

Uber Eats aloittaa tänään 6.5.2026 Helsingissä ja juhlii Suomeen tuloaan järjestämällä ilmaisen Food Market tapahtuman Vanhalla ylioppilastalolla kello 17–19. Mukaan mahtuu 150 ensimmäisenä saapunutta. He saavat maistella ilmaiseksi tapahtumassa mukana olevien Haru Sushin, Green Hippon, Ester’s Groceryn, Bonelessin, Noodle Masterin ja Torrefazionen ruokia.  Ravintolat ovat kaikki erinomaisia. Time Out on nostanut Ester’s Groceryn Helsingin parhaiden ravintoloiden joukkoon kaupungin parhaana voileipäbaarina. Noodle Master on yksi Helsingin parhaista edullisista ruokapaikoista ja Green Hippo yksi kaupungin parhaista aamiaispaikoista. Torrefazione toi aikoinaan eurooppalaista kahvilakulttuuria Suomeen, Boneless on palkittu Suomen parhaana hampurilaisketjuna ja Haru Sushi on kaupungin parhaita sushibuffeteja. Ja nyt niiden herkkuja saa siis syödä ilmaiseksi! Eli kiireellä ensimmäisten joukossa Vanhalle Ylioppilastalolle jo ennen kello viittä jonottamaan. Jos ei ehdi mukaan, kyseisten ravintoloiden annoksia voi tietysti tilata myös myös Uber Eatsin kautta tai nauttia paikan päällä ravintoloissa – joskaan ei ilmaiseksi. Uber Eats aloittaa Helsingissä ja laajenee toukokuun aikana Espooseen ja Tampereelle. Tulevien kuukausien aikana Uber Eats tulee saataville myös muihin kaupunkeihin eri puolilla Suomea. ”Uber Eats Food Market on meille hieno tilaisuus tuoda tekemistämme esille ja tavata sekä tuttuja kasvoja että uusia asiakkaita”, Ester’s Groceryn perustaja Asaf Peled kommentoi lans

Uber Eats is officially hitting the streets of Helsinki today, May 6, 2026 – and they’re throwing a serious housewarming party to celebrate. To mark its Finnish debut, the delivery giant is hosting a free Food Market at the Vanha Ylioppilastalo from 5pm to 7pm. The deal is simple but high-stakes: the first 150 people through the door get to feast for free. On the menu? A ‘best of’ reel of local favourites, including Haru Sushi, Green Hippo, Ester’s Grocery, Boneless, Noodle Master, and Torrefazione. The line-up is inviting. Time Out has previously tipped Ester’s Grocery as the city’s finest sandwich bar, while Noodle Master remains a go-to for some of Helsinki’s best cheap eats. If you’re a brunch fan, you’ll know Green Hippo as one of the best breakfast spots in town. Rounding out the feast are Torrefazione – the pioneers who helped bring European coffee culture to Finland – award-winning burger heavyweights Boneless, and Haru Sushi, one of the city’s most reliable sushi buffets. The catch? There isn't one, other than the 150-person limit. If you want a taste of the action without spending a penny, we suggest getting in line at Mannerheimintie well before 5pm. If you miss the cut, you can still grab these dishes via the Uber Eats app or by visiting the restaurants in person (though you'll have to foot the bill yourself). Helsinki is just the starting line; Uber Eats plans to expand into Espoo and Tampere later this month, with more Finnish cities set to join the roster in th

 Suomalaista sirkusosaamista arvostetaan maailmalla, mutta kotimaassa on jäänyt vielä huomaamatta, kuinka taitavia sirkusammattilaisia Suomesta tulee. Tilannetta korjataan kansainvälisenä sirkuspäivänä 18.4.2026, jolloin Circus & Dance Finland käynnistää Sirkus tulee! -kampanjan ja  eri puolilla Suomea on korkealaatuisia sirkusesityksiä yli kymmenellä paikkakunnalla Helsingistä Ouluun. Suomalainen nykysirkus on villi ja vauhdikas sekoitus perinteistä akrobatiaa, tanssia, elokuvaa ja kuvataidetta. Se on rajoja rikkovaa, teknisesti häikäisevää ja usein höystetty suomalaisille ominaisella mustalla huumorilla. Ohjelmaa on tarjolla jokaiseen makuun. Helsingissä kauppakeskus Itiksessä Sirkus Magenta juhlistaa 15-vuotista taivaltaan tavoittelemalla Suomen suurinta yhteisjongleerausennätystä. Ennätyskokeen jälkeen luvassa on ammattilaisesityksiä ja työpajoja, joissa pääsee kokeilemaan jongleerauksen saloja. Samaan aikaan Oulussa Ammeshow juhlistaa Lumo Companyn kymmenvuotista taivalta Kulttuuritalo Valveella. Esityksessä jaettujen salaisuuksien täyttämä kylpyhuonehetki muuttuu akrobatian, ihmispyramidien ja komiikan villiksi näyttämöksi. Katso koko valtakunnallinen ohjelma täältä.

Aikana, jolloin huvipuistot kilpailevat keskenään yhä nopeammilla ja hurjimmilla laitteilla, Linnanmäellä on jotain paljon parempaa tarjottavanaan. Toki myös täällä on vatsaa vääntäviä teräshirviöitä, mutta huvipuiston suurin vetonaula on 75 vuotta vanha Vuoristorata. Se tarjoaa hurjan, muutaman minuutin mittaisen aikamatkan vuoteen 1951, jolloin puinen vuoristorata rakennettiin seuraavan vuoden olympialaisia silmällä pitäen. Vuoristorata näyttää ja tuntuu samalta kuin silloin, junia operoivat jarrumiehet vakuuttavat Linnanmäellä. Vaikka tekniikkaa on toki uudistettu, vaunut ovat ulkoa alkuperäiset ja vauhtikin on sama kuin 75 vuotta sitten. Puisen radan natina ja värinä tuntuu selkäpiissä Kyseessä on aito harvinaisuus: Vuoristorata on yksi maailman kuudesta vuoristoradasta, joissa matkantekoa ohjaa edelleen vaunun takaosassa seisova jarrumestari. Niinpä yksikään kierros ei ole täysin samanlainen. Ikä ei ole hidastanut menoa, vaan Vuoristoradan kyyti on täydellinen: se saa aidosti kirkumaan, mutta ei heitä vatsaa sekaisin. Osa viehätystä – ja hirvitystä – on radan tärinä ja puurakenteiden natina, joka tuntuu selkäytimessä asti, kun vaunut kiitävät eteenpäin. Puurakenteiden ääntely saa melkein uskomaan, että tällä koneella on sielu. Ja kuka tietää – ehkä sillä onkin.

In an era where theme parks are in a frantic arms race for the fastest, tallest, and most soul-crushing loops, Helsinki’s Linnanmäki has something far better to offer. Sure, there are stomach-churning steel monsters here, too – but the must-do ride here is actually one of the oldest rollercoasters on the planet still standing in its original glory. The legendary Vuoristorata offers a wild, few-minute journey back to 1951, when it was built in anticipation of the Helsinki Olympic Games. And according to the park’s own crew, the ride looks and feels almost exactly as it did back then. While the tech under the hood has been modernised, the carriages remain original on the outside, and the top speed is identical to what it was seven decades ago. That signature wooden creak you feel right in your bones This is a true global rarity. It is one of only six rollercoasters left on the planet where the journey is still manually controlled by a Brake Master standing at the rear of the train. Because a human is at the helm rather than a computer, no two laps are ever quite the same. Age hasn't slowed it down one bit. The experience hits the perfect sweet spot: it’s fast enough to make you scream, but without leaving your stomach in knots. Part of the charm – and the terror – is the raw vibration and the signature creaking of the wooden beams that you feel right in your marrow as the carriages hurtle forward. The way the timber howls and groans almost makes you believe this machine has a s

Asparagus season kicks off in Helsinki restaurants in mid-April and runs through to the end of May. In selected spots, it’s marked with dedicated asparagus weeks and special seasonal menus. It’s as much a ritual as a menu item, a way to celebrate the return of light after a long winter. Like the blini weeks in mid-winter, it neatly marks the passing of time, but the mood couldn’t be more different: if blinis are winter’s rich, butter-fried yin, asparagus is spring’s green, light-chasing yang. And just like with blinis, tradition rules. Few chefs feel the need to reinvent asparagus. Year after year, diners order the same thing: asparagus served the classic way, with hollandaise. Where to eat asparagus in Helsinki Antti Helin The most atmospheric place to indulge is Kappeli, whose grand dining room feels almost purpose-built for spring. The wooden pavilion, dating back to 1867, rises like a cathedral, with high ceilings and large windows flooding the room with pale Nordic light. Composer Jean Sibelius and poet Eino Leino once lingered here, and you can see why. Kappeli’s asparagus menu (€69) starts with an asparagus soup, followed by pan-fried whitefish served with green asparagus and sauce maltaise – a hollandaise lifted with blood orange, adding a gentle sweetness and acidity. The dish was bright and elegant, with Dijon-spiked mashed potatoes bringing an unexpected twist. Flavoured mash might just be this year’s quiet restaurant trend. There’s also a vegetarian option, swap

Parsaviikot käynnistyvät Helsingin ravintoloissa huhtikuun puolivälissä ja jatkuvat toukokuun loppuun. Parsa onkin varma kevään merkki ja erinomainen tapa juhlistaa valon voittoa pimeydestä. Bliniviikkojen tapaan parsaviikot rytmittävät mukavasti vuodenkiertoa, mutta hengeltään ne ovat kuin toistensa vastinparit. Blinit ovat talven raskas, voissa paistuva yin, parsa kevään vihreä ja valoon kurkottava yang.  Blinien tapaan parsaviikoilla luotetaan perinteisiin. Harva ravintola lähtee kummemmin kikkailemaan parsa-annoksilla, sillä ihmiset tapaavat tilata vuodesta toiseen: parsaa klassisesti hollandaise-kastikkeen kera. Helsingin parhaat paikat syödä parsaa Antti Helin Helsingin ihastuttavin paikka herkutella parsalla on Ravintola Kappeli, jonka juhlava ravintolasali on kuin luotu kevään palvomiseen. Vuonna 1867 rakennetun puisen paviljonkirakennuksen katto on korkealla kuin pyhätössä ja isoista ikkunoista tulvii kuulasta valoa. Täällä ovat viihtyneet niin Jean Sibelius kuin Eino Leinokin. Kävimme maistamassa Kappelin parsamenun (69 euroa), johon kuuluu alkuruokana parsakeitto, ja pääruokana on paistettua siikaa vihreän parsan kera maltankastikkeessa. Maltankastike on hollandaisea, johon veriappelsiini tuo makeaa hapokkuutta. Annos oli ihanan raikas ja dijonsinapilla maustettu perunamuusi toi siihen yllätyksellisyyttä. Tämän vuoden ravintolatrendiksi saattaakin hyvin tulla maustetut perunamuusit.  Kasvisvaihtoehtona pääruoan saa myös valkopapukroketilla, jota kehuttiin vuolaas

Kysymykset tuntuvat nykypäivänä jopa vaarallisilta: Mitä on hyvä maku? Entä huono? Mitä on taide? Ne leijuvat ilmassa ja ovat monen huulilla, mutta harva uskaltaa ne esittää. Vaarana on tulla leimatuksi joko nokkavana elitistiksi tai moukkamaisena populistiksi. Parempi siis olla hiljaa. Kysymykset ovat selvästi ajankohtaisia, koska aivan hiljan lehdet täyttyivät kirjoituksista, joissa ruodittiin äänekkäästi toimittaja Kaarina Hazardin ja ohjaaja Leea Klemolan vähätteleviä kommentteja supersuositusta dekkarisarjasta.  Nyt sormensa suoraan kulttuurikeskustelun mehiläispesään tökkää nouseva nuori näytelmäkirjailija Arni Rajamäki, jonka näytelmä Puhutaan Richardista saa ensi-iltansa Teatteri Takomossa Helsingissä 15.4.2026.  Näytelmän lähtökohta on herkullinen: joukko kulttuurisnobeja kokoontuu ”vihakuuntelemaan” Claydermanin konserttia. Claydermanin romanttinen pianomusiikki edustaa heille sekä huonon maun huipentumaa että ihmetystä: jotkut tätäkin rakastavat, mutta ketkä? Romantiikan prinssi (ja hissien valtias) Jos aihe onkin ajankohtainen, Richard Clayderman ei ole. Romantiikan prinssiksikin kutsuttu hissimusiikin valtias on jo ehtinyt painua unohduksiin – monien mielestä onneksi. Korkeakulttuurin ystäville Claydermanin pianon pimputtelu ei edusta ainoastaan kamalaa musiikkia vaan petosta koko instrumenttia kohtaan.  ”Olen itse milleniaali, eivätkä monet ikäiseni edes tiedä, kuka hän on”, Rajamäki naurahtaa. Hänen mielessään Clayderman on kuitenkin pyörinyt lapsuudesta asti,

One of the most intriguing premieres this spring comes from Takomo, one of Helsinki’s most exciting small theatres, known for its bold, experimental productions. Let’s Talk About Richard (Puhutaan Richardista), written by rising playwright Arni Rajamäki, takes on an unlikely subject: Richard Clayderman – and the thorny question of what actually counts as art, and good taste. They’re the sort of questions that feel faintly dangerous right now. What is good taste? What is bad? What is art? They hover in the air, endlessly implied, rarely asked outright. Say it too bluntly and you risk being branded either a smug elitist or a tone-deaf populist. Safer, perhaps, to keep quiet. Except the debate isn’t going anywhere. Only recently, Finnish media lit up over critic Kaarina Hazard and director Leea Klemola, whose dismissive comments about author Satu Rämö’s hugely popular Nordic noir novels reopened the familiar culture wars around taste and value. Rajamäki’s play dives straight into that hornet’s nest. Premiering at Teatteri Takomo on 15 April 2026, it kicks off with a deliciously sharp premise: a group of cultural snobs gather to ‘hate-listen’ to a Clayderman concert. His syrupy, romantic piano music represents both the pinnacle of bad taste and a baffling mystery – because, somehow, people genuinely love it. Prince of romance, ruler of elevators If the theme feels current, Clayderman himself doesn’t. The so-called ‘Prince of Romance’ – and undisputed king of elevator music – has

Tajima on uusi japanilainen ravintola, joka tarjoaa curryannoksia hotelli Helkan tiloissa. Ravintolasta vastaa sama omistaja-kokki kuin viereisestä Murasakista, joka on yksi Helsingin parhaista lounaspaikoista. Tajimasta kuuluneet ensimmäiset arviot lupaavat nekin hyvää. Ravintolaa on jo ehtinyt suosittelemaan esimerkiksi japanilaisista ruoista useita kirjoja kirjoittanut Heikki Valkama. Helsingissä on useita japanilaisia ravintoloita, mutta ei vastaavaa, joka olisi erikoistunut curryannoksiin. Japanilaiset curryt ovat miedompia ja makeampia kuin monet muut aasialaiset curry, ja niiden seurana tarjoillaan tyypillisesti uppopaistettu porsaanleike eli tonkatsu. Possulle vaihtoehtoja ovat yleensä esimerkiksi kanaleike (tori katsu) tai katkarapu, jolloin annoksesta tulee ebi tempura curry. Tajiman listalta löytyy curryn ohella myös udon-nuudeleita sekä donburia eli japanialaisia riisikulhoja, joiden päällä on lihaa, mereneläviä tai kasviksia. Itsepalveluperiaatteella toimiva Tajima on auki lounasaikaan keskiviikosta lauantaihin, ja tilaaminen tapahtuu automaatin kautta.  Tajima, Pohjoinen Rautatiekatu 23, 00100 Helsinki

Naantali Spa, a cornerstone of Finnish wellness, has officially unveiled a complete overhaul of its sauna facilities. Moving away from the traditional one-size-fits-all approach, the spa now boasts five distinct themed saunas that blend ancient Finnish heritage with a modern, immersive twist. ‘These updates elevate the entire spa experience,’ promises General Manager Eerika Rinne. ‘Our new saunas combine traditional Finnish culture with modern escapism.’ One of the most significant shifts is the move towards inclusivity: three of the new saunas are unisex, allowing couples and families to steam together – a feature long-requested by international guests and locals alike. Furthermore, for those seeking true serenity, the spa is introducing over-18s only hours every Friday and Saturday from 8pm. The new saunas in Naantali Spa The Salt Sauna (50°C) – Unisex: A low-temperature sanctuary designed for skin therapy. The ritual involves warming up for ten minutes before massaging fine salt crystals into your skin. It’s an exfoliating dream that boosts circulation and leaves you glowing. The Smoke Sauna (80°C) – Unisex: Get the mystical atmosphere of a traditional Finnish savusauna (smoke sauna) without the soot or the hassle. With charcoal-black wall panels, heavy timber benches, and a subtle infusion of woodsmoke aroma, it’s a masterclass in atmospheric relaxation. The Aroma Sauna (70°C) – Unisex: A nod to spa traditions of a century ago. This medium-heat room combines eucalyptus oi

How do you describe a performance that leaves you speechless? One that says so much without uttering a single word? Even though we are only in March, watching Helsinki City Theatre’s Out of Order brought with it a wonderful yet piercing thought: I doubt I will see anything quite as impactful for the rest of the year. This reaction was sparked by a specific scene in the latter half – a "magnetic dance" performed by Jyrki Kasper and Aksinja Lommi. Moving with their heads pressed together, the duo followed one another in a fluidly complex sequence. It was an exquisitely skilled and hauntingly romantic portrayal of a relationship, showing how lovers both support and bind one another. It was beautiful and suffocating all at once. How heartbreaking it felt when that connection finally broke. Just like in real life, the magnetism of love cannot be forced, and a new arrival cannot simply reignite a power that has vanished. Or, at least, that was my interpretation. Performing on the City Theatre’s Small Stage, Out of Order does not explain itself. Instead, it invites the audience to see much more: a retro-dystopian future, echoes of the past, or even parallel dimensions. It provides the seeds for interpretation, allowing everyone to cultivate their own meaning. The stunning choreography, performed by Helsinki Dance Company, is the work of Brazilian Fernando Melo, with the illusion-filled set design by Kalle Nio, who is also a professional magician. There is no dialogue, making the per