Antti Helin

Tässä ne ovat: Helsingin parhaat kahvilat, jotka tuovat lämpöä ja kotoisuutta alkuvuoteen 2026. Kun valitsimme suosikkejamme tälle listalle, emme etsineet vain parasta kahvia tai herkullisimpia leivonnaisia, vaan ennen kaikkea tunnelmaa. Sillä juuri sen takiahan kahviloihin mennään: pysähtymään ja nauttimaan hetkestä, joka nousee arjen yläpuolelle. Eri puolilla Helsinkiä on toki monta muutakin viihtyisää kahvilaa, mutta näihin kahviloihin ja leipomoihin kannattaa suunnata varta vasten vaikka toiselta puolen kaupunkia.

Helsingin parhaat ravintolat herättävät tunteita ja keskustelua. Mikä on kiinnostavin uusi ravintola? Mistä löytyy paras tunnelma? Missä ravintolassa voi tehdä vaikutuksen treffeillä tai bisnesillallisella? Mistä saa parhaan pizzan, sushiannokset tai reuben-leivän? Mistä löytyvät maukkaimmat nuudelit, entä kasvisruoka?  Tässä ovat meidän vastauksemmme. Nämä ovat paikkoja, joihin palaamme mielellään yhä uudelleen ja joita suosittelemme ystävillemme. 20 ravintolan listalle mahtuu vain pieni osa Helsingin parhaista ravintoloista, ja moni upea paikka on jäänyt ulkopuolelle.  Olemme halunneet pitää kattauksemme monipuolisena. Mukana on kokeilevien keittiömestarien kiehtovia uutuuksia, takuuvarmoja klassikkoja, etnisten keittiöiden parhaimmistoa mutta myös paikkoja, joissa syö edullisesti mieltä lämmittävää kotiruokaa. Tältä listalta löydät ravintolan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Valinnoissamme olemme painottaneet hinta–laatusuhdetta. Se ei tarkoita sitä, että ravintolan täytyy olla halpa (monet parhaista eivät ole), vaan sitä, että laskun maksettuaan tuntuu siltä, että kokemus oli todellakin hintansa arvoinen.  Yhteistä suosikeillemme on se, että ne tarjoavat elämyksiä, jotka jäävät mieleen ja nostavat hymyn huulille vielä pitkäksi aikaa ravintolassa käynnin jälkeenkin.  Kaupungin kaikkein juhlituimmat ravintolat, todellisen crème de la crèmen, esittelemme sivulla Helsingin Michelin-ravintolat. Hyvää ruokaa saa myös monista kaupungin parhaista baareista. Omalla sivullaan esitel

Jos nauru todellakin pidentää ikää, Helsingissä on hyvät mahdollisuudet elää satavuotiaaksi. Stand up voi nimittäin Helsingissä mainiosti. Punch linet sinkoilevat niin teatterin lavalla, klubeilla kuin hämyisissä baareissakin. Stand up -klubien illoissa on yleensä neljästä kuuteen esiintyjää sekä juontaja eli tarkemmin sanottuna master of ceremony, joka lämmittelee yleisöä. Yleensä illan vetonaulana on headliner eli yksi selvästi muita kuuluisampi esiintyjä. Muut esiintyjät vaihtelevat kokeneista tekijöistä uudempiin tulokkaisiin. Koomikot tapaavat kiertää klubeista toiseen. Suurin ero klubien välillä onkin juontajassa sekä puitteissa, eli kuinka tunnelmallisesta tilasta on kyse. Juontajan rooli on iso: Hän kertoo omia juttujaan ja improvisoi keskustelemalla yleisön kanssa. Parhaimmillaan hän voikin olla koko illan hauskin esiintyjä. Komedia on vaikea laji. Todella vaikea. Sen huomaa millä tahansa klubilla, kun illan esiintyjiin mahtuu usein joku, jonka vitsit vaivaannuttavat enemmän kuin naurattavat. Sille ei voi mitään, vaan se kuuluu stand upin henkeen. Silti ei kannata valita iltaa vain nimekkäiden esiintyjien perusteella, sillä parhaita hetkiä ovat ne, kun uusi, itselle tuntematon koomikko onnistuu kietomaan salin sormiensa ympäri ja räjähtämään nauruun kerta toisensa jälkeen. Se on stand upin taikuutta. Tulevia Helsingin stand up -iltoja Tässä on tulevia komediailtoja Helsingin parhailla stand up -klubeilla. Klubeista voit lukea lisää alta. Club Act!one: Kerran tai kaks

Here they are: the best cafés in Helsinki to bring some warmth and comfort to the winter of 2026. When we picked our favourites for this list, we weren’t just looking for the best coffee, the biggest cinnamon buns or the flakiest pastries, but above all for atmosphere. Because that’s what cafés are really about: taking a break, slowing down and enjoying a moment that feels a little above the everyday. Of course, there are plenty of other lovely cafés around the city – but these ones are worth crossing town for.

Mikä on Helsingin tunnelmallisin viinibaari, paras olutravintola tai kiehtovin drinkkibaari? Mistä löytyy Helsingin oma salakapakka entä parhaat yllätysbileet? Mikä on paras uutuus pääkaupungin baarien joukossa? Valitsimme Helsingin 12 parasta baaria. Ykköseksi nousi baari, jossa voisi kuvitella tupsahtaneensa Japaniin. Nämä ovat paikkoja, joissa toivomme sinun ehdottomasti käyvän, kun haluat elämääsi piristystä oluen, viinin, drinkin tai vieläkin eksoottisemman juoman muodossa. Nämä baarit ovat välttämättömyyksiä. Silloin tällöin baarin ja ravintolan raja hämärtyy. Muutama näistä suosituksista pärjäisi hyvin myös listalla Helsingin parhaista ravintoloista. Illanviettoon sopivat myös monet Helsingin parhaista kahviloista. SUOSITTELEMME: 🎉 The Helsinki Distilling Company – vieraile Helsingin omassa tislaamossa

Helsingissä elämä on yhtä teatteria – ainakin, jos niin haluaa. Helsingissä nimittäin saa vuosittain ensi-iltansa kymmeniä näyttelmiä ja tarjontaa riittää suurtuotannoista ja musikaaleista pieniin, kokeileviin esityksiin. Helsingin teatterien taso on erinomainen, ja kohutuimmat esitykset myydäänkin usein loppuun. Liput kannattaakin varata hyvissä ajoin. Teatterien suosio on helppo ymmärtää, sillä lavalla tapahtuu jotain, mihin elokuvateatterit eivät pysty: se on läsnäoloa. Näytelmä tapahtuu kerta toisensa jälkeen tässä ja nyt. Yksikään esitys ei ole aivan toisensa kaltainen, vaikka se olisi kuinka kurinalaisesti harjoiteltu. Vuorosana saa uuden painon, hiljaisuus kestää hetken pidempään ja yleisön nauru uhkaa tarttua näyttelijöihin. Teatteri on elävää taidetta, jossa yleisö ja näyttelijät jakavat yhteisen tilan ja hetken. Helsingin parhaissa teattereissa tuohon hetkeen voi tarttua kerta toisensa jälkeen.  LUE LISÄÄ: & Espoon teatterin kevät 2026 Tekemistä Helsingissä Helsingin stand up -klubit

Tampere on Suomen parhaita museokaupunkeja. Sen todistaa myös vuosi 2026, jolloin Tampereen museot täyttyvät jälleen toinen toistaan kiehtovimmista näyttelyistä. Parasta siis alkaa suunnitella useampaakin kulttuurimatkaa Pirkanmaan pääkaupunkiin. Maailman ainoassa Muumimuseossa perehdytään muumimukien suosion salaisuuteen, ja Vapriikissa juhlistetaan jalkapallon MM-kisoja suurella näyttelyllä. Tampereen taidemuseon valtaa todellinen suurnäyttely museon rakastetuimmista teoksista, minkä lisäksi museossa pääsee ihailemaan Helene Schjerfbeckin teoksia. Sara Hildénin taidemuseossa on esillä Pentti Kaskipuron grafiikkaa, joka näyttää kauneuden perin arkisissa asioissa. Kaskipuro teki taidetta jopa lenkkimakkarasta! SUOSITTELEMME: Tampereen nähtävyydet Tampereen ravintolat  

Forget bucket lists and 'must-see' sights (we don’t have many, honestly). Helsinki is its own beast. It’s moody and minimalist one minute, playful and eccentric the next – and that’s exactly the point. The best things to do in Helsinki aren’t about chasing postcard clichés, they’re about embracing the city’s oddball mix of cool design, steamy saunas, and wild architecture. One moment you’re sipping prosecco in a centuries-old wooden cottage, the next you’re sweating naked with strangers in a public sauna (don’t worry, we do have swimsuit options too). Whether you’re here for a weekend break or a longer stay, this guide rounds up the very best of the Finnish capital: the must-visit attractions, the offbeat gems, and the uniquely Helsinki experiences you won’t find anywhere else. Winter in Helsinki Winter in Helsinki is full of the simple joy of being outdoors, even when temperatures dip well below zero. Locals don’t retreat indoors when the snow arrives – they layer up and head outside. You can ski through city parks, go sledging on neighbourhood hills and ice skate on both maintained rinks and natural ice, often with the sea and skyline as your backdrop. Helsinki is at its most wintry in January and February, when the city feels properly Nordic: crisp air, frozen shorelines and a steady rhythm of winter life. Late winter and early spring – March, and sometimes even April – are also a brilliant time to visit. Days lengthen fast, sunlight returns with real force and the darkest

Where can you find Finland’s best buffet? Or the ultimate burger? The finest Mexican food? The country’s best-kept dining secret? These are the restaurants worth a journey – even if it takes you all the way to Lapland. RECOMMENDED:  Best Restaurants In Rovaniemi Best Restaurants In Helsinki Best Restaurants In Tampere Best Restaurants In Turku Best Restaurants In Oulu    

December is a magical month in Helsinki. As the first snowfall dusts the streets, a crisp white frost veils the trees, and the whole city hums with anticipation for Christmas. That is, when the weather gods are feeling generous. They aren’t always. The sky might just as well dump cold rain on you, and everything can feel wrapped in darkness, with the sun rising late and setting early. At least the Christmas lights in the city centre offer a bit of cheer. Even Father Christmas himself may start wondering whether it’s time to retire to the tropics – much as many Finns do. And then, at the very moment of deepest despair, the weather turns again and Helsinki reveals itself as the perfect Christmas city. The air has that refreshing bite of frost, the ground is white, and the sky glows a clear, brilliant blue. So December in Helsinki is a bit of a lottery. It can be a triumph – or a total flop. Helsinki’s festive season comes with its own set of traditions: bustling Christmas markets, the candlelit Lucia Day celebrations, a host of concerts, the Winter Circus – and even the legendary Boxing day dances after the holidays. And for something truly unexpected, there’s even an international beach volleyball tournament held right in the middle of the winter chill (indoors, thankfully). We’re still waiting for the day Finns invent actual snow volleyball – after all, this is the country that already plays swamp football in the warmer months. Here are the very best ways to celebrate Christm

Katso vinkkimme Helsingin parhaisiin nähtävyyksiin. Missä voi bongata peikkoja ja lohikäärmeitä? Missä lämmitellä talvellakin tropiikin lämmössä? Mikä on Helsingin paras treffipaikka? Missä pääsee raitiovaunulla Tokioon ja missä voi laittaa vaatekaappinsa uusiksi 1920-luvun tyyliin? Helsinki on täynnä löytämisen riemua. Lue oppaamme ja näe Suomen pääkaupunki uusin silmin. Helsinki talvella Talvinen Helsinki on täynnä ulkonaliikkumisen riemua. Kaupungissa voi hiihtää, laskea mäkeä ja luistella – sekä luistinradoilla että luonnonjäällä. Talvisimmillaan Helsinki on tammikuussa ja helmikuussa. Kevättalvi eli maaliskuu ja osin vielä huhtikuukin on upeaa aikaa, kun päivät pitenevät hurjaa vauhtia ja talven pimeimmät ajat ovat jo kaukana takana. Silloin mikään ei voita kävelyä aurinkoisena päivänä meren jäällä.

Pakohuoneista saattaisi helposti kuvitella, että ne ovat kaupallista hömppää tai lasten leikkiä. Myönnän, ajattelin itsekin niin. Ensimmäinen kerta riitti todistamaan, että olin väärässä: olin saman tien koukussa. Sen jälkeen olen käynyt useassa pakohuoneessa ja oikein odotan, koska ehdin seuraavan kerran suljettuun huoneeseen ratkomaan ongelmia. Mikä pakohuoneissa kiehtoo? Pulmien selvittäminen yhdessä ystävien, perheen tai työkavereiden kanssa saa hymyn huulille ja adrenaliinin virtaamaan. Kun kellon viisarit juoksevat armottomasti, epätoivo ja riemu vuorottelevat, ja juuri kun olet luopumassa toivosta, saattaa salaluukku aueta tai seinä liikahtaa paikoiltaan.  Pakohuoneet ovat loistavaa viihdettä, mutta väittäisin, että ne ovat myös jotakin muuta. Arvoitusten kekseliäisyys ja huoneiden upeat lavastukset tekevät vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Sanoisin, että pakohuoneita voi nykyisin hyvin kutsua omaksi taiteenlajikseen.  Ovatko pakohuoneet pelottavia? Suurin osa pakohuoneista ei kuitenkaan ole pelottavia, vaikka niiden nimitys (escape room) saattaakin herättää mielikuvia kauhuelokuvista. Kun ensimmäiset, nykyisenkaltaiset pakohuoneet avattiin Japanissa 2000-luvun alussa, niiden innoittajina toimivat tietokoneiden point-and-click-seikkailupelit. Idea on edelleen sama: Huone on täynnä arvoituksia, vihjeitä, piilossa olevia avaimia ja loogisia päättelytehtäviä, joita pelaajat ratkovat yhdessä. Jotkin tehtävistä saattavat vaatia hieman myös sorminäppäryyttä, mutta päättely

Wave of Flavors is one of those (rare) restaurants where, after the very first bite, you feel an overwhelming urge to jump onto the table, dance, and shout: “Yes, yes, YES!” Finding a place in Helsinki that’s this cheap and this good is no easy task. It’s probably best to say this right at the start: Portugal is not usually counted among the world’s great culinary superpowers. But as home cooking, Portuguese food can be disarmingly good – and that’s exactly the territory Wave of Flavors occupies. This is pure comfort food, or comida caseira, as the Portuguese would say. If the décor were a little cosier, you could easily imagine yourself in a small family-run restaurant in Lisbon’s Bairro Alto, where the same handful of classic dishes have been cooked for decades and quietly perfected. That’s exactly how the seafood rice arroz de marisco (€20) tastes. A proper wave of flavours, living up to the restaurant’s name. The same goes for the piri-piri chicken (€15.90). The search is over. The version we tried was spot-on: a perfect interpretation of a dish whose roots lie in Mozambique and the cultural cross-pollination of the colonial era. Chilli-spiked chicken travelled from the colonies to Portugal and became a national staple. Wave of Flavors’ take on piri-piri chicken is dangerously addictive. The first press of the knife into the skin already promises good things. The leg is grilled until tender and juicy, the skin just slightly charred. The piri-piri sauce has exactly the rig

Portugalilainen Wave of Flavors on niitä (harvinaisia) ravintoloita, joissa tekee mieli hypätä jo ensimmäisen suupalan jälkeen pöydälle tanssimaan ja huutaa: “Jes, jes jes!” Yhtä halpaa ja hyvää ravintolaa ei helposti Helsingistä löydä. Heti tässä arvostelun alussa lienee paikallaan todeta, että Portugalia harvemmin lasketaan maailman suurten ruokakulttuurien joukkoon. Mutta kotiruokana portugalilainen keittiö on parhaimmillaan aseistariisuvan hyvää – ja juuri siihen kategoriaan Wave of Flavors solahtaa. Ruoka on täydellistä comfort foodia tai comida caseiraa, kuten portugalilainen sanoisi. Jos ravintolan sisustus olisi kotoisampi, täällä voisi hyvin kuvitella olevansa Lissabonin Bairro Alton kaupunginosan pienissä ravintoloissa, joissa perhe on kokannut muutamaa klassikkoannosta vuosikymmeniä ja hionut sen huippuunsa. Siltä nimittäin mereneläväriisi marisco (20 euroa) maistuu. Se on juuri sellainen aalto makuja, joita ravintolan nimikin lupaa.  Saman voi sanoa piri piri -kanasta (15,90 euroa). Etsintä on päättynyt. Maistamamme tulkinta oli täydellinen versio herkusta, jonka alkuperä on Mosambikissa ja kolonialismin aikaisessa kulttuurien sekoittumisessa. Chilillä maustettu kana rantautui siirtomaista Portugaliin ja muuttui paikalliseksi perinneruoaksi. Wave of Flavorin versio on piri piri -kanasta on totaalisen koukuttava. Jo ensimmäinen painallus veitsellä kanan pintaan lupaa hyvää. Kanankoipi on grillattu pehmeäksi ja mehukkaaksi, nahka on päältä aavistuksen kärähtänyt. Pi

Confession first: I’m not, by nature, a great believer in fusion cuisine. Traditional food cultures are usually the result of decades — if not centuries — of refinement, and bolting them together often feels like culinary gimmickry. Too many fusion kitchens fail to grasp the soul of either cuisine, mixing flavours on the surface and hoping for the best. Thankfully, that’s not the case at Bistro Ego, which proudly describes itself as French–Japanese. It’s an alluring but risky marriage: can two of the world’s most refined cuisines really coexist on the same plate without tripping over each other? French cooking, after all, is built on the mastery of sauces and the codification of classical techniques, while Japanese cuisine is deeply rooted in the pursuit of umami – the fifth taste, first identified and celebrated in Japan. Ego works because it approaches this meeting point with restraint. Sometimes with such restraint that you find yourself double-checking the menu to work out which part of the dish is meant to be Japanese. The kitchen is led by Piero Silvani, winner of the Finnish Chef of the Year 2025 competition, and the food is anything but egotistical. Despite the name, Ego doesn’t shout. It trusts its audience. Sauces are used sparingly, never as camouflage. Ingredients are treated with reverence: crudo-style fish, or quail, for instance, is dry-aged with almost devotional care to achieve perfect texture. The flavours are elegant and nuanced, very much in line with the

Tunnustan: en ole lähtökohtaisesti fuusiokeittiön suuri ystävä. Perinteiset keittiöt ovat hioutuneet huippuunsa vuosikymmenien saatossa, ja uusien elementtien yhdistäminen on usein vain turhaa kikkailua. Turhan usein fuusiokeittiöissä ei ymmärretä kummankaan keittiön syvintä olemusta, vaan yhdistetään makuja vain pinnallisesti – ja piinallisesti. Näin ei ole onneksi Bistro Egossa, joka julistaa edustavansa ranskalais–japanilaista keittiötä. Yhdistelmä on kiehtova mutta myös vaarallinen: onko kaksi hienostunutta keittiötä oikeasti muka yhdistettävissä? Ranskalainen keittiö on kuuluisa kastikkeiden hallinnasta ja klassisten tekniikoiden systematisoinnista, kun taas japanilainen keittiö on syvästi juurtunut umamin – viidennen perusmaun, joka tunnistettiin ensimmäisenä Japanissa – arvostamiseen ja kehittämiseen. Bistro Ego onnistuu tehtävässään, koska se tekee sen hienostuneesti. Välillä jopa niin hienostuneesti, että välillä on oikein ruokalistasta tarkastettava, että mikä olikaan annoksen japanilainen osuus. Ohjaksissa on vuoden kokki -kilpailun voittaja Piero Silvani.  Keittiön ohjaksissa on vuoden kokki 2025 -kilpailun voittaja Piero Silvani.  Egon ruoat ovat kaikkea muuta kuin ravintolan nimi voisi antaa olettaa. Ne eivät edusta ylikorostunutta egoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Ego luottaa asiakkaan makuun. Täällä ei sorruta liialliseen kastikkeilla pelaamiseen, vaan raaka-aineisiin, joita käsitellään hellitellen: esimerkiksi crudo-kalaa tai vaikkapa viiriäistä on kypsytet

Helsinki Central Station is having a moment. First, the clock tower reopened to the public. Now there’s another reason to linger: Eero Järnefelt’s monumental Landscape from Koli, finally restored and glowing in all its national-romantic splendour. Koli, a lake-dotted landscape in North Karelia, holds an almost mythical place in Finnish culture. Long regarded as the country’s national scenery, it is defined by a lake seen from a high rocky outcrop, framed by gnarled pine trees and scattered with small islands. The painting itself is enormous – five by eight metres, 40 square metres in total. Roughly the size of a small one-bed flat, it’s one of the largest canvas paintings ever made in Finland. Completed in 1911 with the help of the lesser-known A. W. Finch and Ilmari Aalto, it was installed in the station’s grand first-class waiting room in 1923. After more than a century, it has now been fully conserved. Cleaned and polished, the colours blaze with the dramatic blues and greens of Finland’s most iconic landscape. That same hall has seen many lives over the years, from arcade games to fast food. Now it has been reborn as a restaurant – and it’s a welcome change. In this Art Nouveau, palace-like space, the painting finally gets the setting it deserves. Massive columns support a dizzyingly high ceiling. Elegant lamps and thoughtful lighting set the mood. Jazz hums in the background. My companion nods approvingly. 'This feels like New York.' He is not wrong. There’s more than a

Helsingin rautatieasema elää uutta kukoistusta. Ensin sen kellotorni avattiin yleisölle, ja nyt pääsee ihailemaan Eero Järnefeltin komeaa Koli-maalausta kaikessa loistossaan. Kokoa taululla on viisi kertaa kahdeksan metriä eli 40 neliötä. Pienen kaksion kokoinen taulu on yksi suurimmista Suomessa kankaalle tehdyistä maalauksista. Järnefelt maalasi vuonna 1911 valmistuneen teoksen yhdessä vähemmän tunnettujen A. W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa. Vuonna 1923 Maisema Kolilta nostettiin esille rautatieaseman suureen, ensimmäisen luokan odotussaliin. Nyt se on vihdoin konservoitu sadan vuoden jälkeen. Putsatun ja puunatun taulun värit oikein loistavat Suomen kansallismaiseman hehkeyttä. Samaisessa salissa on vuosien varrella ollut monenlaista toimintaa pelihallista pikaruokalaan. Nyt se on muutettu komeaksi ravintolaksi. Muutos on tervetullut. Taulu pääsee oikeuksiinsa jugendin tunnelmaa henkivässä, palatsimaisessa tilassa. Komeat pylväät kannattelevat huimaavan korkealla olevaa kattoa. Kauniit kattolamput ja tyylikäs valaistus lisäävät tunnelmaa. Jazz soi. Seuralainen nyökyttelee hyväksyvästi päätään ja toteaa: “Tässä on New Yorkin tunnelmaa.” Totta. Olo on kuin New Yorkin Grand Central Terminalissa. Taulu-ravintolassa Eliel Saarisen ja kumppanien suunnittelema Helsingin raiutarieasema herää eloon koko loistossaan. Se todella on yksi maailman upeimmista asemarakennuksista.  Suuren ravintolan alkupäässä on leivostiski ja herkullisen näköinen salaattipöytä, josta voi ostaa vaikka

I once met a surprisingly serious foodie in the tiny, hole-in-the-wall Kuuttila bar in Kallio, in Helsinki. He was a rough-edged bloke from Savo, already a few drinks in, delivering his opinions with the blunt certainty of a self-made man. At first glance, you’d have pegged him as someone whose idea of fine dining peaked at a well-fried sausage. A few minutes into the conversation, that assumption fell apart. On his business trips, he told me, he made a point of eating at Michelin-starred restaurants around the world. One-, two- and three-star dining were all equally familiar territory, from temples of haute cuisine like Le Bernardin in New York to pilgrimage sites such as El Celler de Can Roca in Girona. Naturally, I asked him for his favourite Michelin restaurant in Helsinki.  'Olo,' he said, without hesitation. 'They get it right.' So Olo had to be tested. And after the visit, it’s easy to see why a chance drinking companion would single it out. The restaurant has held its Michelin star for 15 years, and it wears that distinction lightly. The interior is pared-back but elegant, warm rather than showy, with an arched wall opening towards the Market Square. Refined, yes, but never stiff. Much of that ease comes from the front of house, led by Sam, the head waiter, who strikes the balance perfectly: attentive without hovering, professional with a glint of mischief. He reads the room instinctively and makes guests feel not just welcome, but quietly at home. And the food? Flawl

Tapasin kerran Kallion pikkuruisessa Kuuttila-baarissa omalaatuisen kulinaristin. Hän oli rosoinen savolaismies, jo muutaman juoman nauttinut, ja laukoi mielipiteitään itse tehdyn miehen suorasukaisella varmuudella. Ensi vilkaisulla hänet olisi helposti lokeroinut ihmiseksi, jonka käsitys hyvästä illallisesta on lihapiirakka kahdella nakilla. Hetken juteltuamme tajusin olevani väärässä. Hän kertoi kunnia-asiakseen syödä työmatkoillaan Michelin-ravintoloissa ympäri maailmaa. Yhden, kahden ja kolmen tähden paikat olivat hänelle yhtä lailla tuttua maaperää – New Yorkin Le Bernardinista Gironan El Celler de Can Rocaan. Kysyin sitten tietysti hänen suosikkiaan Helsingin Michelin-ravintoloista.  ”Olo”, hän sanoi empimättä. ”Siellä on kaikki kohdallaan.” Joten pakkohan Olo oli käydä testaamassa. Vierailun jälkeen on helppo ymmärtää, miksi satunnainen baarikaveri nosti juuri sen esiin. Ravintola on kantanut Michelin-tähteään jo 15 vuotta, ja tekee sen kuin leikiten. Sisustus on pelkistetty mutta elegantti. Kaari-ikkunat avautuvat Kauppatorille. Tunnelma on hienostunut, muttei jäykkä. Täällä on helppo viihtyä. Asiakkaiden viihtyvyydestä vastaa tarjoilijamestari Sam, joka tekee sen tahdikkaasti, mutta pilke silmäkulmassa. Hän osaa lukea asiakkaita ja saa heidät viihtymään ja tuntemaan olonsa kotoisaksi.  Ja ruoka, se on täydellistä. Hors d’oeuvre, pikkuruinen wagyu-tartar, on niin pikkutarkasti kasattu kukkasineen, että hetken sitä miettii, pitäisikö kaivaa lukulasit esiin. Ulkonäön al

At first the concept seems almost wilfully odd: a British-style gastropub serving reindeer and vendace? Really?  But there’s a perfectly good explanation. Aki Arjola and Tanja Löppönen, who run Puotila Manor, launched The Tart in autumn 2025 after the celebrity chef Hans Välimäki’s restaurant, The Rook, closed and its handsome Yrjönkatu premises became available. Much of the interior remains just as The Rook left it – a wise choice, as it’s one of Helsinki’s most beautiful dining rooms. The prices, however, tell a different story. Where The Rook was decidedly high-end, as Välimäki’s places tend to be, The Tart lets you eat well without pushing your bill into fine-dining territory. The elk burger comes in under €20, as does the venison Reuben. And you can just pop in for a pint: The Tart pours an ever-changing line-up of rarer British beers. The selection rotates frequently and often according to customer requests. All this deserves applause. The room is gorgeous, and being able to enjoy it for relatively little money feels like a stroke of luck. The atmosphere is stylish yet homely, the sort of place that invites you to linger. A grand chandelier hangs from the ceiling, heavy candelabras glow on the window ledges, and even the corridor to the toilets – lined with red velvet drapes – feels like part of the show. Few restaurants make a trip to the loo feel like a small ceremony. If you remember the stylishly irreverent spy film Kingsman, you can easily picture its protagonists

Where does one find the best breakfast in Helsinki? Many would point you straight towards Brasserie Lionne. The elegant brasserie run by celebrated chef Hans Välimäki is open from morning until late, but it has become something of a breakfast pilgrimage site. So naturally, we went to see whether Brasserie Lionne lives up to the hype. It certainly charms the moment you step inside – once you manage to get in, that is. There’s a small design hiccup: there’s no space to stand and wait to be seated if other guests happen to arrive at the same time. The entrance becomes a polite but determined shuffle. Still, once you’re at your table, all worries melt away. The French-inspired interior is elegantly classic without being over the top. Vast windows gaze out onto Pohjoisesplanadi, Helsinki’s leafiest boulevard. And clearly this is precisely what Helsinki has been longing for. On weekend mornings the place is packed. Breakfast is so adored – and so praised – that many book in advance, though it is usually easy to fit in even without reservation. The restaurant feels small and intimate, yet in truth the restaurant stretches surprisingly far. Behind the dining room lies a warren of smaller salons, plus additional tables in the courtyard.  The parlour-like back rooms are ideal for groups; during our visit one was hosting a birthday party. It was undeniably stylish watching guests drift in, each carrying ever bigger, more intriguingly shaped presents. Even with all this space, the tables

The Tartin konsepti herättää väistämättä ihmetystä: brittiyylinen gastropubi, josta saa poroa ja muikkuja? Mitä ihmettä? Mutta kaikelle on selitys.  Puotilan kartanoa pyörittävät Aki Arjola ja Tanja Löppönen perustivat The Tartin syksyllä 2025, kun paikalla sijainnut, Hans Välimäen pyörittämä The Rook lopetti ja tila vapautui Yrjönkadulta, Punavuoren puolelta. Sisustus onkin pitkälti sama kuin The Rookissa. Se on hyvä, sillä tila on Helsingin upeimpia. Mutta hinnat, ne ovat aivan eri luokkaa. Jos The Rook oli kallis, The Tartissa voi halutessaan syödä varsin edullisesti. Esimerkiksi hirvipurilainen lähtee alle 20 eurolla, samoin peuranlihasta tehty reuben-leipä. The Tartiin voi myös pistäytyä vain oluelle maistelemaan harvinaisempia brittioluita, jotka tarjoillaan hanasta tietysti pintin kokoisina. Valikoima elää ja vaihtuu usein ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Ja tästä kaikesta iso kiitos. On mahtavaa, että The Tartin upeasta tunnelmasta pääsee nauttimaan pikkurahalla. Ravintolasali on tyylikäs mutta kotoisa. Sellainen, joka kutsuu istuskelemaan. Katossa on suureellinen kristallikruunu ja ikkunalaudoilla isot kyntteliköt luovat lämmintä tunnelmaa. Toiletteihin johtava huone on koristeltu punaisilla plyysiverhoilla – harvassa toisessa paikassa vessassa käyminen tuntuu yhtä seremonialliselta.  Muistatteko parodisen, mutta tyylikkään agenttielokuvan The Kingsman? Sen päähenkilöt olisivat hyvin voineet kokoontua juuri täällä. Vakavina mutta pilke silmäkulmassa. Ja kas, The Tart

Mistä löytyy Helsingin paras aamiainen? Moni saattaisi vastata Brasserie Lionne. Hans Välimäen tyylikäs brasserie on auki aamusta pitkälle yöhön, mutta erityisen suosituiksi se on noussut aamiaispaikkana.  Kävimme siis testaamassa, onko Brasserie Lionne maineensa veroinen. Lionne hurmaa heti sisustuksellaan – kunhan sinne pääsee sisään. Suunnittelussa on tehty sellainen pieni virhe, ettei ravintolassa ole sopivaa tilaa seisoskella odottamassa pöytäänohjausta, jos samaan aikaan sisään on astunut muitakin asiakkaita. Vaan siitä viis, kun pöytään on päästy, huolet unohtuvat. Ranskalaishenkinen sisustus on tyylikkään klassinen, muttei ylitseampuva. Isot ikkunat aukeavat Pohjoisesplanadille. Brasserie Lionnen aamiainen on suosittu Tällaista on selvästi Helsinkiin kaivattu, sillä ainakin viikonloppuaamuna asiakkaita riittää. Aamiainen on niin suosittu ja kehuttu, että moni varaa pöydän, mutta sisään mahtuu kyllä varaamattakin. Vaikka ravintola tuntuu pieneltä ja intiimistä, tilaa on itse asiassa todella paljon. Salin takaa löytyy monenlaisia pikkuhuoneita ja päälle tulevat vielä sisäpihan pöydät.  Takana olevat kabinettimaiset huoneet ovat kivoja seurueille, ja ainakin oman vierailun aikana joku oli järjestänyt yhdessä niistä syntymäpäiväjuhlat. Olihan se tyylikästä, kun ihmisiä marssi sisään kantaen toinen toistaan isompia ja kiehtovamman muotoisia paketteja. Pöydässä puhutaan Bulgarin koruista, jotka maksavat pienen auton verran Vaikka tilaa on, ovat salissa pöydät niin lähekkäi

Klassista musiikkia ja hitaasti kehittyviä valoprojisointeja yhdistelevä multimediateos GENESIS: An Immersive Lightshow muuttaa Kallion kirkon vaikuttavan arkkitehtuurin rauhalliseksi, noin puolen tunnin mittaiseksi kokonaistaideteokseksi.  Teos on nähty jo kymmenissä kaupungeissa ja myynyt yli 100 000 lippua maailmalla. Jokaisessa uudessa paikassa se saa oman, uniikin muotonsa johtuen heijastuspintana toimivasta kohteesta.  GENESIS Korkean mäen päällä seisova, kansallisromanttinen Kallion kirkko on yksi Helsingin jylhimmistä rakennuksista. Sen on suunnitellut jugendtyylin mestari, Lars Sonck. Kirkon graniittiarkkitehtuuri, korkeat sisätilat ja akustiikka muuttuvat osaksi teosta, kun tarkasti suunnitellut heijastukset seuraavat kirkon rakenteita ja muotoja, ja kuvat kulkevat saumattomasti kattojen, seinien ja yksityiskohtien yli.  Zürichiläisen PROJEKTIL-kollektiivin luoma teos saa Suomen ensi-iltansa lauantaina 31.1.2026 ja on nähtävillä Kallion kirkossa maaliskuun alkupuolelle asti. Normaalihintaiset liput alkaen 14,90 euroa. Esityksen kesto on noin 30 minuuttia. Esityksiä on lähes päivittäin. Esitysajat vaihtelevat päivän mukaan. SUOSITTELEMME: Helsingin nähtävyydet Seuraa meitä Facebookissa ja pysy kärryillä, mitä Helsingissä tapahtuu

The granite architecture of Kallion kirkko becomes a vast, living canvas this winter as GENESIS: An Immersive Lightshow arrives in Helsinki. Blending classical music with slow-burning light projections, the internationally acclaimed installation transforms the church’s dramatic interior into a calm, 30-minute audiovisual experience. Already seen in dozens of cities and selling more than 100,000 tickets worldwide, GENESIS reshapes itself to each new venue. In Kallio, that means projections that trace the building’s soaring spaces, granite surfaces and fine architectural details, flowing seamlessly across walls, ceilings and arches. GENESIS Perched on a hilltop and designed by Art Nouveau master Lars Sonck, Kallio Church is one of Helsinki’s most imposing landmarks. Its national romantic style, acoustics and monumental scale aren’t just a backdrop here – they’re integral to the show. Created by Zurich-based art collective PROJEKTIL, GENESIS premieres in Finland on Saturday 31 January 2026 and runs at Kallio Church until early March. Tickets start at €14.90. Performances last around 30 minutes and take place almost daily, with showtimes varying by date.

Helsinki’s legendary Yrjönkatu Swimming Hall is back. After a two-year renovation, Finland’s oldest swimming hall reopens on Monday 2 February 2026, bringing its famously distinctive bathing culture back into action. Originally opened in 1928, Yrjönkatu is a showpiece of 1920s classicism, designed by architect Väinö Vähäkallio. The refurbishment has carefully restored the building’s historic character while quietly updating its facilities for modern-day swimmers. But Yrjönkatu has always been about more than architecture. The hall is internationally known for its long-standing tradition of nude swimming – yes, nude – though never mixed. Women and men swim on separate days, a system that remains firmly in place. Women have access on Mondays, Wednesdays, Fridays and Sundays, while men swim on Tuesdays, Thursdays and Saturdays. That said, swimwear is now optional. The strict all-nude policy was relaxed back in 2001, making the experience a little less intimidating for first-timers. Opening day itself is more about looking than soaking: on 2 February, visitors can join free public tours of the building, with choral performances adding to the atmosphere. Swimming and sauna use begin the following day, Tuesday 3 February, starting with the men’s swimming session. Beyond the pools, Yrjönkatu offers a full wellness setup, including several saunas, private relaxation cabins on the second floor, group exercise studios, a gym and meeting rooms. There’s also a café upstairs, ideal for li

Yrjönkadun uimahalli avautuu maanantaina 2.2.2026 kahden vuoden remontin jälkeen. Suomen vanhin uimahalli avattiin alun perin vuonna 1928, ja nyt se on kunnostettu entiseen loistoonsa ja palveluja on nykyaikaistettu. 1920-luvun klassismia edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Väinö Vähäkallio. Se on hänen kuuluisin työnsä. Yrjönkadun uimahallissa historia ei ole ainoastaan kaunista arkkitehtuuria. Suomen vanhin uimahalli tunnetaan tunnetaan myös siitä, että siellä on pidetty kiinni vanhasta tavasta, että uimahalleissa uidaan alasti.  Luit oikein: alasti. Mutta ei sekaisin, sillä naisilla ja miehillä on omat vuoronsa eri viikonpäivinä. Naisten uimavuorot ovat maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Miesten vuorot ovat puolestaan tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Yrjökadulla saa myös uida uima-asussa, jos niin haluaa. Ehdottomasta alastomuudesta luovuttiin jo vuonna 2001. Avajaispäivänä ei pääse vielä uimaan tai saunomaan, vaan uimahallissa järjestetään maksuttomia yleisökierroksia. Ohjelmassa on myös kuorolaulantaa.  Uiminen alkaa 3. helmikuuta miesten vuorolla. Allasalueiden ohella Yrjönkadun uimahallissa on erilaisia saunoja, toisen kerroksen lepohyttejä, ryhmäliikuntatiloja, kuntosali ja kokoustila. Toisessa kerroksessa on myös kahvila. SUOSITTELEMME: Helsingin nähtävyydet Seuraa meitä Facebookissa ja pysy kärryillä, mitä Helsingissä tapahtuu

Saappaat – vai pitäisikö sanoa tuohivirsut – ovat olleet suuret. 1980-luvun vaihteessa Kalle Holmberg ohjasi Kalevalasta Ylelle suurtuotantona neliosaisen televisioelokuvan, mutta valkokankaalla Suomen kansalliseeposta ei ole ennen nähty, vaikka muuten teoksesta ovat hakeneet inspiraatiota yhtä lailla kirjailijat, taidemaalarit, säveltäjät, korusuunnittelijat kuin heavymuusikotkin. Haasteeseen on vihdoin uskaltanut tarttua Antti J. Jokinen. Lopputulos on varmasti jännittänyt monia, sillä Jokinen on viime vuosien aikana kamppaillut henkilökohtaisten ongelmien kanssa ja kertonutkin niistä avoimesta. Tässä elokuvassa on paljon pelissä, sekä Jokisen itsensä että Suomen kansalliseepoksen kannalta. Miten käy Kalevalan valkokankaalla? Entä Jokisen? Ei kai hän vain laula itseään ja kansallisaarrettamme suohon? Jo elokuvan ensimmäiset kuvat kuohuvista koskista laukaisevat jännityksen. Kuvaus on komeaa ja näyttelijäntyö väkevää.  Maisemat näyttävät eeppisiltä, mutta silti suomalaisilta. Suot loistavat syksyn väreissä, mutta metsät ovat uhkaavan harmaita. Elokuvaa on kuvattu paljon Pohjois-Karjalassa, mutta myös Kainuun puolella Hiidenportin kansallispuistossa. Maisemat eivät ole kiiltokuvia, vaan synkän allegorisia. Kullervossa on toki toimintaa ja taisteluita, mutta mistään Hollywood-henkisestä toimintaelokuvasta ei ole kyse, vaan Jokinen on ohjannut suomalaisen version antiikin ajan tragedioista.  Spektaakkelimaisia sotajoukkoja ei nähdä. Tarina kulkee muutamalla näyttelijän

Torille! Ei kun tuomiokirkolle. Maaliskuun alussa nähdään joukko maailman kovimpia katulumilautailijoita laskemassa ikonisia Tuomiokirkon portaita, kun Red Bull tuo 7.3.2026 Helsinkiin ilmaisen lumilautailutapahtuma Red Bull Heavy Metalin.  Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yksi maailman tunnetuimmista lumiurheilutapahtumista järjestetään Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Syynä on se, että Helsinki nauttii kansainvälisen katulaskuyhteisön keskuudessa kulttimainetta. Helsinki on katulumilautailun hot spot ”Helsinki on katulumilautailijan unelmakaupunki, joka on inspiroinut lajin suurnimiä ympäri maailman. Täällä on käyty vuosien varrella kuvaamassa monta kansainvälistä lumilautailuelokuvaa”, Suomen menestyneimpiin lumilautailijoihin lukeutuva Eero Ettala kertoo. Hän toimii tapahtuman juontajana yhdessä Duudsonit-ryhmästä tutun Hannu-Pekka “HP” Parviaisen kanssa. Ettalan mukaan Helsinki on maailmalla kovassa maineessa oleva katulumilautailun hot spot, josta löytyy erityisen hyvät mahdollisuudet katulaskemiseen. Tapahtuman laskuesteet (obstaakkelit) on suunniteltu Helsingin tunnetuimpien kaiteiden, portaiden ja arkisten elementtien pohjalta, jotka näkyvät monissa kansainvälisissä lumilautailuelokuvissa.  Lumilautailua keskellä Helsinkiä Keskeisempää sijaintia tapahtumalle ei voisi ollakaan kuin Tuomiokirkon portaat, joita laskemaan on kutsuttu Telma Särkipaju sekä joukko kansainvälisiä ja kotimaisia huippulumilautalijoita, aikaisempien Heavy Metal -tapahtumien voittajia ja nousevi

Tajima comes from the same owner-chef as Murasaki – a place we rate as one of the city’s best lunch spots – and early word on the newcomer has been encouraging. Among those already singing its praises is author and food writer Heikki Valkama, author of several books on Japanese cuisine. Helsinki isn’t short on Japanese restaurants, but places specialising specifically in Japanese curry are rare. Unlike many other Asian curries, the Japanese version is typically milder, slightly sweet and comfortingly thick, most often served with a crispy fried pork cutlet (tonkatsu). Alternatives usually include chicken (tori katsu) or prawns, in which case the dish becomes ebi tempura curry. Alongside curry, Tajima’s menu also features udon noodles and donburi – Japanese rice bowls topped with meat, seafood or vegetables. Tajima operates on a self-service basis and is open for lunch from Wednesday to Saturday, with ordering handled via an automated kiosk. Simple, focused and very much about the food. Tajima, Pohjoinen Rautatiekatu 23, 00100 Helsinki READ MORE: Best restaurants in Helsinki

Helsinki is about to claim its place as Europe’s street snowboarding capital. On 7 March 2026, Red Bull Heavy Metal arrives in the Finnish capital – marking the first time the iconic event is staged outside North America. At the heart of it all are the iconic steps of Helsinki Cathedral, which will be transformed into a high-stakes urban snowboarding arena. Expect some of the world’s best street riders dropping in on one of the most recognisable stair sets in Europe, right in the middle of the city – and yes, the event is completely free. Why Helsinki? Street snowboarding insiders already know the answer. The city has long enjoyed cult status in the global street riding scene, thanks to its architecture, handrails, staircases and no-nonsense winter conditions. It’s a place that has featured in international snowboard films. ‘Helsinki is a dream city for street snowboarding and has influenced top riders around the world,’ says Finnish snowboarding heavyweight Eero Ettala, who will host the event alongside TV personality Hannu-Pekka “HP” Parviainen, best known for his role in the Dudesons series.  According to Ettala, Helsinki is internationally renowned as a street snowboarding hot spot, offering particularly strong opportunities for street riding.  The event’s riding obstacles have been designed based on Helsinki’s most iconic rails, stair sets and everyday urban elements, many of which feature in international snowboarding films. Snowboarding at the city’s most central addre

Uusi pizzeria, La Galleria, on avannut Senaatintorin kulmalle osoitteessa Unioninkatu 30. La Galleriasta kerrotaan, että ravintola on saanut nimensä vanhoista italialaisista renessanssigallerioista, joissa luovuus ja värit kukoistivat. Tarkoitus on tuoda samaa intohimoa ruokapöytään. Helsingissä riittää jo entuudestaan hyviä pizzerioita. La Galleria erottautuu joukosta Morello Fornin lähes kolmimetrisellä pizzauunilla, joka on Suomen suurin. Se onkin aikamoinen taideteos; uunia koristavissa kullanvärisissä mosaiikkilaatoissa on bysanttilaista loistoa ja säihkettä. Pizzojen lisäksi La Galleriassa on tarjolla muitakin italialaisia herkkuja kuten pastoja, leikkeleitä, risottoa ja karitsankaretta. Pastat valmistetaan päivittäin Sirman-pastakoneella ja leikkeleet viipaloidaan käsin perinteisellä Berkel Volano -leikkurilla. Pizzojen hinnat pysyttelevät pääosin 20 euron kieppeillä. Edullisin pizza on 15 euron Margarita ja kallein 29 euron tryffelipizza. Unioninkatu 30. La Galleria on avoinna ti–pe 16–23, la 13–23 ja su 12–22.

The bull is finally being let loose. Kallio’s much-loved, hipster-leaning Bull & the Firm is at last getting the space it deserves. In March 2026, the restaurant moves from Kulmavuorenkatu to Fleminginkatu, giving restaurateur Timo Aalto’s team access to a proper, fully equipped kitchen. In its current Kulmavuorenkatu location, Bull & the Firm has had to make do with a limited reheating kitchen, where cooking was largely restricted to boiling and oven-baking. Even so, the restaurant has earned glowing reviews. The new space finally allows for proper frying, grilling and deep-frying – and we can’t wait to see (and taste) what’s coming. Also moving into the new premises is sister cocktail bar The Firm. According to Aalto, Bull & the Firm will stick to its familiar food philosophy, but in a refreshed and refined form. The same ownership team also runs the well-regarded restaurants 305, Wellamo and Esmes, but Bull & the Firm was their very first venture – and, Aalto says, one they feel a particularly strong emotional connection to. Bull & the Firm will continue at its current address until early March, before reopening shortly afterwards at Fleminginkatu 10. The space was previously home to Bar 10, which closed at the end of December. Aalto is enthusiastic about the new location: ‘We’re right on the bend, which means a much bigger terrace than before. And with so many good restaurants already on the street, it bodes well for the atmosphere. There’s a great buzz on Flemari street.

Härkä pääsee nyt kunnolla irti, kun Kallion rakastettu, hipsterihenkinen Bull & the Firm -ravintola saa vihdoin ansaitsemansa tilat. Ravintola muuttaa maaliskuussa 2026 Kulmavuorenkadulta Fleminginkadulle, ja ravintoloitsija Timo Aallon tiimi saa käyttöönsä kunnon ravintolakeittiön. Kulmavuorenkadun tiloissa Bull & the Firmillä on ollut käytössään vain lämmityskeittiö, jossa on pystytty kokkaamaan vain keittämällä ja uunissa paistamalla. Ja silläkin Bull & the Firm on kerännyt vuolaasti kehuja. Uusissa tiloissa päästään vihdoin myös paistamaan, grillaamaan ja friteeroimaan. Maltamme tuskin odottaa, millaisia herkkuja on luvassa! Uuteen tilaan muuttaa myös samojen omistajien cocktailbaari The Firm. Ravintoloitsija Aallon mukaan Bull & the Firm tulee jatkamaan ruoan suhteen entisellä linjallaan, mutta päivitettynä ja paranneltuna versiona. Sama omistajaporukka pitää myös maineikkaita ravintoloita 305, Wellamo ja Esmes. Bull & the Firm oli kuitenkin heidän aivan ensimmäinen oma ravintolansa, joten siihen on porukalla Aallon mukaan aivan erityinen tunneside.  Bull & the Firm jatkaa vanhassa osoitteessaan maaliskuun alkuun asti ja avaa pian sen jälkeen maaliskuun alkupuolella osoitteessa Fleminginkatu 10. Samoissa tiloissa toimi aiemmin joulukuussa lopettanut Bar 10. Aalto on innoissaan uudesta sijainnista: "Ollaan siinä kaarteessa, mikä mahdollistaa aiempaa isomman terassin. Ja kun kadulla on jo valmiiksi hyviä ravintoloita, se tietää hyvää meininkiä. Flemarilla on kiva pöhinä."

Tajima on uusi japanilainen ravintola, joka tarjoaa curryannoksia hotelli Helkan tiloissa. Ravintolasta vastaa sama omistaja-kokki kuin viereisestä Murasakista, joka on mielestämme yksi Helsingin parhaista lounaspaikoista. Tajimasta kuuluneet ensimmäiset arviot lupaavat nekin hyvää. Ravintolaa on jo ehtinyt suosittelemaan esimerkiksi japanilaisista ruoista useita kirjoja kirjoittanut Heikki Valkama. Helsingissä on useita japanilaisia ravintoloita, mutta ei vastaavaa, joka olisi erikoistunut curryannoksiin. Japanilaiset curryt ovat miedompia ja makeampia kuin monet muut aasialaiset curry, ja niiden seurana tarjoillaan tyypillisesti uppopaistettu porsaanleike eli tonkatsu. Possulle vaihtoehtoja ovat yleensä esimerkiksi kanaleike (tori katsu) tai katkarapu, jolloin annoksesta tulee ebi tempura curry. Tajiman listalta löytyy curryn ohella myös udon-nuudeleita sekä donburia eli japanialaisia riisikulhoja, joiden päällä on lihaa, mereneläviä tai kasviksia. Itsepalveluperiaatteella toimiva Tajima on auki lounasaikaan keskiviikosta lauantaihin, ja tilaaminen toimii automaatin kautta.  Tajima, Pohjoinen Rautatiekatu 23, 00100 Helsinki