Antti Helin

The task was no easy one: to determine the best restaurants in Helsinki. We took on the challenge and spent months eating our way across the city. Here are the results – though we’ll keep our cholesterol levels to ourselves. From the restaurants we tested, we’ve selected for this list the ones we wholeheartedly recommend to our readers. At these places, you won’t be disappointed. In our choices, we’ve placed particular emphasis on value for money. That doesn’t mean a restaurant has to be cheap – it means that once the bill arrives, you genuinely feel the experience was worth it. Just as important is the overall experience: that sense, on leaving, that you’ve encountered something unique. These are the restaurants that stay with you. Helsinki’s best restaurants – category winners Best newcomer: Boreal, which turns fermentation into fine dining. Best value for money: At The Alley in Kallio, you’ll get a delicious three-course meal for €39. Best atmosphere: Elm, set in a beautiful wooden villa on the edge of Kaivopuisto. Best Finnish restaurant: At Skörd, every ingredient is Finnish except the salt. Best vegetarian food: Thai Vegan Kitchen serves astonishingly good Thai food, entirely plant-based. Best gastropub: At The Tart, you’ll feel as though you’ve wandered onto the set of a Kingsman film. Best cheap eat: Thai Noodle’s noodle dishes rival the best street kitchens in Bangkok. Most unusual dining experience: Tiny Food is a Chinese restaurant serving truly authentic Chinese

There’s never been a better – or more important – time to celebrate cinemas. They’re the places we go to dream, focal points of our communities, and an all-round great escape. Yet movie theatres are faced with challenges that even lovelty popcorn holders can’t help with. But they’ve survived the advent of TV, Hollywood strikes, a couple of pandemics, and so far, they’re holding firm against streaming and surging costs – and there’s reasons for optimism, too: younger, Letterboxd-savvy audiences are embracing the big-screen experience like never before, and filmmakers like Ryan Coogler, Christopher Nolan and Chloé Zhao are championing it at every opportunity. Just try booking an IMAX ticket for The Odyssey. With that in mind, Time Out’s local experts have collaborated on a celebration of the best cinemas from across the globe. From cult Tokyo cinemas and grand Parisian film temples to beloved Sydney picturehouses and LA film dream palaces, from a Berlin kino with its own nuclear bunker to a Canadian cinema with only 12 seats, we’ve pointed the spotlight on a hundred magnificent movie palaces that all movie lovers should know about – and visit.  NB We’ve gone almost entirely with single-use cinemas rather than venues that double up as theatres or gig venues.  Greatest cinemas at a glance: 🍿 The greatest cinema in the world: TCL Chinese Theatre, LA 🌔 The world’s best outdoor cinema: Cine Paris, Athens 📽️ The coolest cult cinema in the world: The New Beverly, LA Jump to list

What’s Helsinki’s most atmospheric wine bar, best beer spot or most intriguing cocktail bar? Where can you find the city’s very own speakeasy – or the most unexpected late-night parties? And which newcomer makes its way to the list of Helsinki’s best bars? We’ve picked 22 you simply can’t miss. Number one is a place that feels like you’ve stumbled straight into Japan. These are the bars we think you absolutely need to visit whenever you’re craving a little extra sparkle in your life – whether it comes in the form of a beer, a glass of wine, a cocktail or something more exotic. These are the essentials. Sometimes the line between a bar and a restaurant gets blurry, and a few of our picks could easily earn a spot on the list of Helsinki’s best restaurants too. Many of the city’s top cafés also make great evening hangouts. We’ll share our guide to Helsinki’s best clubs a little later – but for now, these are the best bars in Helsinki.

Mikä on Helsingin tunnelmallisin viinibaari, paras olutravintola tai kiehtovin drinkkibaari? Mistä löytyy Helsingin oma salakapakka entä parhaat yllätysbileet? Mikä on paras uutuus pääkaupungin baarien joukossa? Valitsimme Helsingin 22 parasta baaria. Ykköseksi nousi baari, jossa voisi kuvitella tupsahtaneensa Japaniin. Nämä ovat paikkoja, joissa toivomme sinun ehdottomasti käyvän, kun haluat elämääsi piristystä oluen, viinin, drinkin tai vieläkin eksoottisemman juoman muodossa. Nämä baarit ovat välttämättömyyksiä. Silloin tällöin baarin ja ravintolan raja hämärtyy. Muutama näistä suosituksista pärjäisi hyvin myös listalla Helsingin parhaista ravintoloista. Illanviettoon sopivat myös monet Helsingin parhaista kahviloista. SUOSITTELEMME: 🎉 The Helsinki Distilling Company – vieraile Helsingin omassa tislaamossa

Tehtävä ei ollut helppo: selvittää, mitkä ovat Helsingin parhaat ravintolat. Otimme haasteen vastaan ja söimme kuin hullut monta kuukautta eri puolilla kaupunkia. Tässä ovat tulokset (kolesteroliarvojamme emme sen sijaan paljasta).  Testaamistamme ravintoloista olemme valinneet tälle listalle ne, joita haluamme lukijoillemme ehdottomasti suositella. Näissä ravintoloissa et tule pettymään. Valinnoissamme olemme painottaneet hinta–laatusuhdetta. Se ei tarkoita sitä, että ravintolan täytyy olla halpa, vaan sitä, että laskun maksettuaan tuntuu siltä, että kokemus oli todellakin hintansa arvoinen. Lisäksi tärkeää on ollut kokonaisvaltainen elämys eli se, että ravintolasta poistuttuaan tuntee kokeneensa jotain ainutlaatuista. Nämä ravintolat jäävät mieleen. Helsingin parhaat ravintolat – erikoismaininnat Paras uusi tulokas: Boreal, joka tekee fermentoinnista fine diningia. Paras hinta–laatusuhde: Kallion The Alleyssa saa herkullisen kolmen ruokalajin aterian 39 eurolla. Paras tunnelma: Elm, joka sijaitsee upeassa puutalossa Kaivopuiston reunalla. Paras suomalainen ravintola: Skördissä kaikki muuta raaka-aineet ovat kotimaisia paitsi suola. Paras kasvisruoka: Thai Vegan Kitchen tekee hämmästyttävän hyvää thairuokaa täysin vegaanisesti Paras gastropub: The Tartissa tuntee päätyneensä The Kingsman -elokuvan kuvauksiin. Paras edullinen ravintola: Thai Noodlen nuudeliannokset ovat kuin Bangkokin parhaissa katukeittiöissä. Erikoisin ravintolaelämys: Tiny Food on kiinalainen ravintola, j

You can count Helsinki’s Michelin-starred restaurants on the fingers of one hand, but here’s the twist: each one is so different you’ll want to try them all. Together they form a tasting tour any food lover could realistically conquer. The two-star Palace is the city’s grand old lady of fine dining, serving classic haute cuisine with a nod to tradition. Grön turns sustainability into art, putting as much love into its vegan dishes as its meat-based ones. Olo creates edible works of art, while Finnjävel elevates traditional Finnish comfort food to fine-dining level. And then there’s Demo, the only one serving a Michelin-starred weekday lunch, with magnificent views over the city. The Bib Gourmand label, Michelin’s shorthand for great food at a fair price, has been awarded to 305, Bona Fide, Nolla and Plein. Elsewhere in the guide, a wide range of restaurants are also listed, including the grand old Savoy; Kruununhaka stalwart Kuurna; farm-to-table favourites Nokka and Natura; seafood specialist Boulevard Bar & Seafood; Asian-leaning Boon Nam and Gaijin; French–Japanese fusion at Bistro Ego; wine bars Muru and Flor; Gallic classics Bardot, Le Coucou Vert and Vinkkeli; and a clutch of modern, globally minded kitchens such as Shelter, Young Hearts, Le Ankka and Aoi.

Vinkkinä: kun taustalla on niin kylmä talvi kuin tänä vuonna, maaliskuu on ihanaa aikaa kävellä Helsingissä meren jäällä, joka on kovaa kuin kivi. Jos siis meren jäällä kävelyyn jää lainkaan aikaa. Maaliskuussa Helsingissä nimittäin tapahtuu valtavasti mielenkiintoista. Huippuluokan muusikoiden ohella kaupunkiin saapuu myös maailman coolein hiukkasfysiikan professori. Luit aivan oikein: Brian Cox on niin suosittu esiintyjä, että hänen tilaisuutensa myydään loppuun ympäri maailmaa. Niin kävi myös Helsingissä, mutta onneksi Kulttuuritalolla järjestetään ylimääräinen esitys, johon saa vielä lippuja. Näyttämötaiteen ystäville kuukauden kohokohtia on suurimman osan maaliskuuta (5.–29.3.2026) kestävä Espoon teatterin kansainvälinen teatterifestivaali &Fest: Learning to Disagree. Moderniin sirkukseen erikoistunut Hurjaruuth järjestää puolestaan reilun viikon mittaisen klovnifestivaalin 20.3.–28.3.2026.  Muista myös käydä katsomassa Kansallisoopperan upea moderni ooppera Morgonstjärnan, joka poistuu ohjelmistosta maaliskuun alkupuolella! Taidemusiikin ystäviä hemmotellaan myös Musiikkitalon huippuluokan konserteilla. Maaliskuu on myös herkuttelun kuukausi. Time Out jukistaa 3.3. Helsingin parhaat ravintolat ja Viisi tähteä julkistaa oman, jo legendaariseksi muodostuneen listansa Suomen parhaista ravintoloista 10.3. Gastromessuilla. Kun listat on julkaistu, kannattaa saman tien ryhtyä varailemaan pöytiä ja testaamaan kehuttuja ravintoloita. SUOSITTELEMME: Vinkit Espoon teatterin ohje

Lapland is like a world unto itself, a place that seems to exist beyond the usual laws of nature. It’s a land of vast wilderness, where the sun blazes all day and all night in summer, the northern lights dance across the winter sky, and autumn turns the landscape into a blaze of russet and gold. The scale of Lapland is almost impossible to grasp: the Finnish part of it alone covers an area larger than Hungary, yet is home to only around 175,000 people. You’re really far north here – on the same latitude as the coast of Hudson Bay in Canada. And yet, Lapland’s climate is surprisingly mild for its location, thanks to the Gulf Stream, which carries warm air from the Atlantic. Without it, life – and tourism – would be almost impossible this far north. Still, ‘mild’ is relative: winters can be fiercely cold, with temperatures regularly plunging to –30°C, and in extreme cases even –50°C. In the south, around Rovaniemi and Kemijärvi, Lapland is still a kingdom of forests. But the further north you travel, the smaller and sparser the trees become, until they’re reduced to stunted dwarf birches that look more like shrubs. Higher up, on the fell tops, even those disappear – leaving nothing but bare rock, emptiness and a silence so deep and omnipresent you could almost hold it in your hands. In winter the snow blankets everything in a heavenly white gown. In Lapland, everything feels bigger: the sky, the silence, the sense of space. Distances too. A two-hour drive here barely counts as

What would a city be without its own distillery? Helsinki’s very own, The Helsinki Distilling Company, sits in the trendy Teurastamo district – once the workplace of the city’s butchers right up until the 1990s. When two friends launched the distillery ten years ago, it filled a century-old gap: Helsinki hadn’t had a local spirits factory for more than 100 years. The Helsinki Distilling Company has more than lived up to the moment. It’s picked up multiple awards for its gins, whiskies and other creations – including a rather brilliant sea buckthorn schnapps. Best of all, this red-brick distillery has become part of everyday city life. Its atmospheric bar draws a crowd from Wednesday to Saturday for great bar food, beer and wine – and, naturally, gin and tonics made with its own imaginative but well-balanced gins, flavoured with raspberry, lingonberry or lemongrass. Come the weekend, there’s often live music or a DJ spinning records. The building itself has had quite a past: it’s been a power plant, a soap factory, a meatball workshop and even a car wash. No wonder it feels so cinematic. One of the owners, in fact, has appeared in Aki Kaurismäki’s films – those deadpan, quietly poetic portraits of Finnish life where melancholy, dry humour and warmth all meet under dim bar lights. Teurastamo, Työpajankatu 2a R3. The Distillery Bar is open Wed–Thu 16:00–23:00 and Fri–Sat 16:00–01:00.

Mitä olisi kaupunki ilman omaa tislaamoa? Helsingin oma tislaamo, The Helsinki Distilling Company, sijaitsee trendikkäällä Teurastamon alueella, jossa aikoinaan rehkivät kaupungin lihanleikkaajat. Kun kahden kaveruksen perustama yritys aloitti kymmenen vuotta sitten, tilausta oli: Helsingissä ei ollut toiminut omaa tislaamoa yli sataan vuoteen.  The Helsinki Distilling Company on lunastanut odotukset ja enemmänkin. Se on voittanut lukuisia palkintoja gineillään, viskeillään ja muilla juomillaan, kuten innovatiivisella tyrnipontikalla. Parasta kaikessa on se, että vanhassa punatiilirakennuksessa sijaitsevasta tislaamosta on tullut osa kaupunkilaisten arkea. Sen tunnelmallinen baari vetää väkeä keskiviikosta lauantaihin hyvän ruoan, oluen ja viinin äärelle. Drinkkilistalla on tietysti myös gin and toniceja, jotka tehdään tislaamon omista laatugineistä, joita on maustettu esimerkiksi vadelmalla, puolukalla tai sitruunaruoholla. Viikonloppuisin baarissa on usein livemusiikkia tai DJ pyörittämässä levyjä.  Rakennuksella on värikäs historia: se on toiminut voimalana, saippuatehtaana, ihapullapajana ja autopesulana. Tislaamolla vallitseekin hyvin elokuvallinen tunnelma, joka tarttuu myös asiakkaaseen. Ei tule yllätyksenä, että The Helsinki Distilling Companyn perustajista toinen, Mikko Mykkänen, on näytellyt sivuosia Aki Kaurismäen elokuvissa.  Teurastamo, Työpajankatu 2a R3. Tislaamo Bar on avoinna ke-to 16-23 ja pe-la 16-01.

Tässä tulevat Helsingin edulliset ravintolat, joissa herkuttelee halvalla. Rajaksi asetimme 15,90 euroa, jolla pitää saada myös illalla vatsansa täyteen. Edullisten ravintoloiden listalla korostuvat etniset ravintolat. Aasialaiset nuudelipaikat ovat löytäneet paikkansa Helsingin keskustasta, mutta Lähi-idän herkkuja varten kannattaa suunnata Itä-Helsinkiin Puhoksen ja Kontulan ostareille, joissa molemmissa on useita edullisia ravintoloita. Korjaan: hämmästyttävän halpoja. Tässä listauksessa olemme keskittyneet ravintoloihin, joissa syö edullisesti myös illalla. Keskellä päivää hyvän ja halvan ruokapaikan löytäminen on pääkaupungissa tietysti hyvinkin helppoa, kiitos kattavan lounastarjonnan. Lue listamme Helsingin parhaista lounaspaikoista. Myös monessa Helsingin kahvilassa voi syödä edullisesti.

Here come Helsinki’s best affordable restaurants, where you can eat properly without rinsing your wallet. We set the limit at €15.90 – and that has to be enough to properly fill you up, even in the evening. It’s no surprise that the list leans heavily towards ethnic eateries. Asian noodle joints have firmly established themselves in central Helsinki, while for Middle Eastern flavours you’ll want to head east, to the scruffy shopping centres of Puhos and Kontula, both home to several budget spots. Correction: astonishingly cheap ones. For this roundup, we’ve focused on restaurants where you can eat affordably at dinnertime too. Finding a good-value lunch in the capital is, of course, easy thanks to the generous Finnish lunch culture. And don’t overlook the cafés – many of Helsinki’s coffee shops also serve up surprisingly affordable plates. RECOMMENDED:  Best lunch spots in Helsinki Helsinki's best restaurants

They have matcha ice cream. But let’s not get ahead of ourselves. Daruma, the manga-clad eatery that recently relocated from Töölö to Verkkosaari, has a few surprises up its sleeve. While the previous location leaned heavily on sushi, the new menu wanders more freely between Vietnamese and Japanese comfort food: stuffed bánh mì baguettes, fluffy Japanese sando sandwiches and a very respectable plate of karaage fried chicken. Where Daruma truly shines, however, is the noodles. Their eight-hour simmered Ramen is among the city’s best, but the real star is the turmeric-based Mi Quang from Central Vietnam. In fact, you’d be hard-pressed to find another restaurant in Finland that even offers it. Owner Michelle is refreshingly upfront about her version. It isn’t 100% ‘authentic’, she explains, simply because a key ingredient – củ nén – is impossible to find in Finland. This intensely aromatic little bulb, often loosely translated as ‘wild garlic’, doesn’t even have a widely agreed English name, so we’re inclined to let the substitution slide. And in practice, it works beautifully. The broth – built from pork bones, shrimp and turmeric – lightly coats the noodles rather than drowning them, which is exactly how the dish is meant to be served. Tender chicken and snappy shrimp bring substance, while lettuce and fresh herbs keep things bright. Crispy bánh tráng rice crackers arrive on the side for dipping or crumbling into the bowl, adding the kind of crunch that keeps every bite intere

Matcha-jäätelöä! Mutta ei kiirehditä asioiden edelle. Manga-hahmoilla koristeltu, Töölöstä Verkkosaareen muuttanut Daruma yllättää monipuolisella listallaan. Kun Töölössä keskiössä olivat sushit, nyt tarjolla on kaikkea täytetyistä banh mista -patongeista ja japanilaisista sando-kerroskeivistä uppopaistettuun karaage-kanaan.  Ruokalistalla näkyvät sekä vietnamilaiset että japanilaiset annokset. Syynä on vietnamilainen kokki, joka on suuri Japani-fani. Se selittää myös ravintolaa koristavat pienet manga-hahmot. Eri ruokakulttuurien yhdistäminen herättää ainakin itsessäni aina vähän epäluuloa, mutta täällä huoli on turha. Ravintola taitaa mallikkaasti molemmat keittiöt. Daruma loistaa etenkin nuudeleillaan. Daruman kahdeksan tuntia haudutettu ramen-keitto kuuluu kaupungin parhaisiin, mutta todellinen tähti on Keski-Vietnamista kotoisin oleva, kurkumapohjainen mi quang. Suomessa ei taida olla toista ravintolaa, josta sitä edes saisi.  Kokilla on makumaailma ja yksityiskohdat hyvin hyppysissä Ravintoloitsija Michelle painottaa, että se ei ole makumaailma aivan autenttinen, sillä Suomesta ei yksinkertaisesta ole mahdollista saada maussa tärkeää roolia näyttelevää củ nén -ainesta, jolla ei edes ole englanninkielistä nimeä. Usein sitä kutsutaan yksinkertaiseksi villiksi valkosipuliksi. Siksi ravintolan listallakin annos kulkee nimellä Quang Flavor Noodles (eikä vaikkapa mi quang). Pisteet ravintoloitsijalle siitä, että herkkujen puutteista kerrotaan avoimesti. Annos maistuu silti er

Jos elokuvaohjaaja Lars von Trier perustaisi ravintolan, se saattaisi hyvinkin olla tällainen. von Trierhän tunnetaan Dogma 95 -liikkeestään, joka asetti tiukat luonnollisuuden rajat elokuvantekemiselle. Kaikki kohtaukset kuvattiin käsivaralta, luonnollisessa valossa, ilman erikoistehosteita ja oikeilla tapahtumapaikoilla. Skördin lupaus kuuluu puolestaan: kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia ja mahdollisimman läheltä, ulkona kasvaneita ja luomua. Täällä ei esimerkiksi käytetä edes pippuria, vaan maustaminen tapahtuu yrteillä. Jos hirvi on kaadettu lähikulmilla, se pääsee lautaselle. Poro taas saa jäädä Lappiin – se ei ole Skördin standardeilla enää lähiruokaa. Kaukaisin tuottaja on Ilomantsissa sijaitseva Hermannin viinitila. Niinpä niin: myös viinit ovat täällä tietysti kotimaisia marjaviinejä, kansainvälisestikin palkituilta tuottajilta. Poikkeuksen sääntöön kotimaisuudesta tekee vain suola. Sitä ei Suomesta saa, eikä Skördin perustajien mukaan ravintolaa ole mahdollista pyörittää sitä. Mutta kuten jo Cicero totesi: Poikkeus vahvistaa säännön. Tiukat säännöt eivät näy mauissa niukkuutena vaan rikkautena Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Dogma 95 toimi Lars von Trierille inspiraationa ja avasi uusia tapoja tehdä elokuvia. Samoin on laatu Skördin kanssa. Tiukat säännöt eivät näy mauissa niukkuutena vaan rikkautena, sillä ne pakottavat luovuuteen ja ajattelemaan asiat monella tapaa uusiksi. Ravintolavieraalle se taas tekee elokuvasta, anteeksi ateriasta, jännittävän. Sitä ihm

Eihän näissä hinnoissa ole mitään järkeä – tai siis kilpailijoiden hinnoissa ei ole. Sitä tulee ihmetelleeksi The Alleyn menua silmäillessä. Pääruoat maksavat enintään 20 euroa ja kolmen ruokalajin menun saa 39 eurolla. Neljä ruokalajiakaan ei maksa kuin 48 euroa. Hinnan lisäksi ilahduttaa myös tunnelma. Sienillä on kehyksissä on grafiikkaa ja julisteita. Yhden seinän täyttävät hylly, joilla on pikkelöityjä kasviksia. Punasävyisessä ravintolasalissa lepattavat kynttilät. Puheensorinaa riittää arki-iltanakin, sillä näin edullinen ravintola ei pysy salaisuutena. Silti paikalleen vasta viime vuoden lopulla muuttanut The Alley on monelle vielä tuntematon suuruus. Mutta eihän halvalla voi saada hyvää? Eihän? Testaamme alkupaloista neljä. Vasikankieli tonnikalakastikkeessa ja katkarapu-crudo ponzulla ja seljankukalla olivat molemmat erinomaisia, vivahteikkaita annoksia. Voiton vei kuitenkin sydänsalaatti, jossa vaatimattomasta raaka-aineesta on tehty jopa, anteeksi kielenkäyttömme, törkeän hyvä annos, kiitos erinomaisen ananas-gochu-kastikkeen. Neljäs alkupala, brioche kantarelleilla oli selvä huti, kuin köyhä ritari, jonka päälle oli lykätty sipsejä ja makeita tomaatteja. Mutta sattuuhan sitä. Mutta eihän halvalla voi saada hyvää? Eihän? Alkupalat paritettiin yllättävien mutta onnistuneiden viinien kuten sisilialaisen Cortese Nostrun kanssa. Ensimmäinen suullinen tuntui maljalta mehua ja sai miettimään, oliko mafia lantrannut sitä tynnyrissä, mutta jo seuraava siemaus paljasti nuo

I’ll admit it. After years of living in Asia, I’ve grown used to the idea that the best food often hides behind the most unassuming façades. Even so, I’d peered through the windows of Tian Tian Dumplings on Vaasankatu more than once and walked on by. From the outside, it looked decidedly scruffy. When I finally stepped inside, the place turned out to be surprisingly cosy. There was even an art exhibition on the wall by students from a nearby arts high school. Or perhaps it was the dumplings that softened my view: swimming in a chilli- and coriander-laced broth, they were so good they seemed to cast sunshine over the rest of the day. In that glow, the modest décor began to feel less threadbare and more homely. The atmosphere is sealed by the friendly Finnish–Chinese couple who run the place: he chats happily from behind the counter, she works her magic in the kitchen. As for the dumplings themselves, they’re the best we’ve found in Helsinki. The meat is high quality (from respected local butcher Roslund, according to the owner), the texture spot on and the flavour quietly seductive. The first bite might leave you wondering what all the fuss is about, but give it a few more and you’ll find yourself hooked. *]:pointer-events-auto scroll-mt-[calc(var(--header-height)+min(200px,max(70px,20svh)))]" dir="auto" tabindex="-1" data-turn-id="request-WEB:26954836-24f7-4f87-befb-06ab63b86833-4" data-testid="conversation-turn-10" data-scroll-anchor="true" data-turn="assistant"> The

Myönnetään. Pitkään Aasiassa asuttuani olen tottunut siihen, että parasta ruokaa saa vaatimattoman näköisistä ravintoloista. Silti olin useammankin kerran katsonut sisään Vaasankadulla sijaitsevan Tian Tian Dumplingsin ikkunoista ja jättänyt astumatta sisään. Sen verran nukkavierulta paikka näytti ulospäin.  Kun sitten viimein rohkaistuin sisään, paikka paljastuikin varsin viihtyisäksi. Seinällä oli jopa läheisen taidelukion opiskelijoiden valokuvanäyttely. Tai ehkä syy oli nyyteissä: ne olivat niin hyviä chilillä ja korianterilla maustetussa liemessään, että ne saivat mielessäni auringon paistamaan koko loppupäivän. Siinä loisteessa vaatimattomasti sisustettu ravintola alkoi vaikuttaa kodikkuuden tyyssijalta. Tunnelman viimeisteli paikkaa pitää mukava suomalais–kiinalainen pariskunta, jonka tiskin ääressä työskentelevä mies juttelee mielellään. Rouva häärää keittiössä. Maultaan dumplingsit ovat parhaat, mitä olemme Helsingistä löytäneet. Liha on laadukasta (omistajan mukaan Roslundilta), rakenne on kohdillaan ja maku hienostuneen viettelevä. Ensimmäisen nyytin kohdalla saattaa vielä miettiä, että mikäs näissä on niin kummallista, mutta viimeistään muutaman jälkeen nyytteihin on jo tullut himo. Tämä on siinäkin mielessä aidosti aasialainen paikka, että Tian Tian keskittyy ydinosaamiseensa. Se tekee dumplingeseja eikä mitään muuta. Eikä nyyteissäkään ole liikaa valinnanvaraa. Omansa voi valita possulla, kanalla tai kasviksella. Lisäksi valitaan otetaanko nuudelit keitettynä, h

Wave of Flavors is one of those (rare) restaurants where, after the very first bite, you feel an overwhelming urge to jump onto the table, dance, and shout: “Yes, yes, YES!” Finding a place in Helsinki that’s this cheap and this good is no easy task. It’s probably best to say this right at the start: Portugal is not usually counted among the world’s great culinary superpowers. But as home cooking, Portuguese food can be disarmingly good – and that’s exactly the territory Wave of Flavors occupies. This is pure comfort food, or comida caseira, as the Portuguese would say. If the décor were a little cosier, you could easily imagine yourself in a small family-run restaurant in Lisbon’s Bairro Alto, where the same handful of classic dishes have been cooked for decades and quietly perfected. That’s exactly how the seafood rice arroz de marisco (€20) tastes. A proper wave of flavours, living up to the restaurant’s name. The same goes for the piri-piri chicken (€15.90). The search is over. The version we tried was spot-on: a perfect interpretation of a dish whose roots lie in Mozambique and the cultural cross-pollination of the colonial era. Chilli-spiked chicken travelled from the colonies to Portugal and became a national staple. Wave of Flavors’ take on piri-piri chicken is dangerously addictive. The first press of the knife into the skin already promises good things. The leg is grilled until tender and juicy, the skin just slightly charred. The piri-piri sauce has exactly the rig

Portugalilainen Wave of Flavors on niitä (harvinaisia) ravintoloita, joissa tekee mieli hypätä jo ensimmäisen suupalan jälkeen pöydälle tanssimaan ja huutaa: “Jes, jes jes!” Yhtä halpaa ja hyvää ravintolaa ei helposti Helsingistä löydä. Heti tässä arvostelun alussa lienee paikallaan todeta, että Portugalia harvemmin lasketaan maailman suurten ruokakulttuurien joukkoon. Mutta kotiruokana portugalilainen keittiö on parhaimmillaan aseistariisuvan hyvää – ja juuri siihen kategoriaan Wave of Flavors solahtaa. Ruoka on täydellistä comfort foodia tai comida caseiraa, kuten portugalilainen sanoisi. Jos ravintolan sisustus olisi kotoisampi, täällä voisi hyvin kuvitella olevansa Lissabonin Bairro Alton kaupunginosan pienissä ravintoloissa, joissa perhe on kokannut muutamaa klassikkoannosta vuosikymmeniä ja hionut sen huippuunsa. Siltä nimittäin mereneläväriisi marisco (20 euroa) maistuu. Se on juuri sellainen aalto makuja, joita ravintolan nimikin lupaa.  Saman voi sanoa piri piri -kanasta (15,90 euroa). Etsintä on päättynyt. Maistamamme tulkinta oli täydellinen versio herkusta, jonka alkuperä on Mosambikissa ja kolonialismin aikaisessa kulttuurien sekoittumisessa. Chilillä maustettu kana rantautui siirtomaista Portugaliin ja muuttui paikalliseksi perinneruoaksi. Wave of Flavorin versio on piri piri -kanasta on totaalisen koukuttava. Jo ensimmäinen painallus veitsellä kanan pintaan lupaa hyvää. Kanankoipi on grillattu pehmeäksi ja mehukkaaksi, nahka on päältä aavistuksen kärähtänyt. Pi

Confession first: I’m not, by nature, a great believer in fusion cuisine. Traditional food cultures are usually the result of decades — if not centuries — of refinement, and bolting them together often feels like culinary gimmickry. Too many fusion kitchens fail to grasp the soul of either cuisine, mixing flavours on the surface and hoping for the best. Thankfully, that’s not the case at Bistro Ego, which proudly describes itself as French–Japanese. It’s an alluring but risky marriage: can two of the world’s most refined cuisines really coexist on the same plate without tripping over each other? French cooking, after all, is built on the mastery of sauces and the codification of classical techniques, while Japanese cuisine is deeply rooted in the pursuit of umami – the fifth taste, first identified and celebrated in Japan. Ego works because it approaches this meeting point with restraint. Sometimes with such restraint that you find yourself double-checking the menu to work out which part of the dish is meant to be Japanese. The kitchen is led by Piero Silvani, winner of the Finnish Chef of the Year 2025 competition, and the food is anything but egotistical. Despite the name, Ego doesn’t shout. It trusts its audience. Sauces are used sparingly, never as camouflage. Ingredients are treated with reverence: crudo-style fish, or quail, for instance, is dry-aged with almost devotional care to achieve perfect texture. The flavours are elegant and nuanced, very much in line with the

Tunnustan: en ole lähtökohtaisesti fuusiokeittiön suuri ystävä. Perinteiset keittiöt ovat hioutuneet huippuunsa vuosikymmenien saatossa, ja uusien elementtien yhdistäminen on usein vain turhaa kikkailua. Turhan usein fuusiokeittiöissä ei ymmärretä kummankaan keittiön syvintä olemusta, vaan yhdistetään makuja vain pinnallisesti – ja piinallisesti. Näin ei ole onneksi Bistro Egossa, joka julistaa edustavansa ranskalais–japanilaista keittiötä. Yhdistelmä on kiehtova mutta myös vaarallinen: onko kaksi hienostunutta keittiötä oikeasti muka yhdistettävissä? Ranskalainen keittiö on kuuluisa kastikkeiden hallinnasta ja klassisten tekniikoiden systematisoinnista, kun taas japanilainen keittiö on syvästi juurtunut umamin – viidennen perusmaun, joka tunnistettiin ensimmäisenä Japanissa – arvostamiseen ja kehittämiseen. Bistro Ego onnistuu tehtävässään, koska se tekee sen hienostuneesti. Välillä jopa niin hienostuneesti, että välillä on oikein ruokalistasta tarkastettava, että mikä olikaan annoksen japanilainen osuus. Ohjaksissa on vuoden kokki -kilpailun voittaja Piero Silvani.  Keittiön ohjaksissa on vuoden kokki 2025 -kilpailun voittaja Piero Silvani.  Egon ruoat ovat kaikkea muuta kuin ravintolan nimi voisi antaa olettaa. Ne eivät edusta ylikorostunutta egoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Ego luottaa asiakkaan makuun. Täällä ei sorruta liialliseen kastikkeilla pelaamiseen, vaan raaka-aineisiin, joita käsitellään hellitellen: esimerkiksi crudo-kalaa tai vaikkapa viiriäistä on kypsytet

Helsinki Central Station is having a moment. First, the clock tower reopened to the public. Now there’s another reason to linger: Eero Järnefelt’s monumental Landscape from Koli, finally restored and glowing in all its national-romantic splendour. Koli, a lake-dotted landscape in North Karelia, holds an almost mythical place in Finnish culture. Long regarded as the country’s national scenery, it is defined by a lake seen from a high rocky outcrop, framed by gnarled pine trees and scattered with small islands. The painting itself is enormous – five by eight metres, 40 square metres in total. Roughly the size of a small one-bed flat, it’s one of the largest canvas paintings ever made in Finland. Completed in 1911 with the help of the lesser-known A. W. Finch and Ilmari Aalto, it was installed in the station’s grand first-class waiting room in 1923. After more than a century, it has now been fully conserved. Cleaned and polished, the colours blaze with the dramatic blues and greens of Finland’s most iconic landscape. That same hall has seen many lives over the years, from arcade games to fast food. Now it has been reborn as a restaurant – and it’s a welcome change. In this Art Nouveau, palace-like space, the painting finally gets the setting it deserves. Massive columns support a dizzyingly high ceiling. Elegant lamps and thoughtful lighting set the mood. Jazz hums in the background. My companion nods approvingly. 'This feels like New York.' He is not wrong. There’s more than a

Helsingin rautatieasema elää uutta kukoistusta. Ensin sen kellotorni avattiin yleisölle, ja nyt pääsee ihailemaan Eero Järnefeltin komeaa Koli-maalausta kaikessa loistossaan. Kokoa taululla on viisi kertaa kahdeksan metriä eli 40 neliötä. Pienen kaksion kokoinen taulu on yksi suurimmista Suomessa kankaalle tehdyistä maalauksista. Järnefelt maalasi vuonna 1911 valmistuneen teoksen yhdessä vähemmän tunnettujen A. W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa. Vuonna 1923 Maisema Kolilta nostettiin esille rautatieaseman suureen, ensimmäisen luokan odotussaliin. Nyt se on vihdoin konservoitu sadan vuoden jälkeen. Putsatun ja puunatun taulun värit oikein loistavat Suomen kansallismaiseman hehkeyttä. Samaisessa salissa on vuosien varrella ollut monenlaista toimintaa pelihallista pikaruokalaan. Nyt se on muutettu komeaksi ravintolaksi. Muutos on tervetullut. Taulu pääsee oikeuksiinsa jugendin tunnelmaa henkivässä, palatsimaisessa tilassa. Komeat pylväät kannattelevat huimaavan korkealla olevaa kattoa. Kauniit kattolamput ja tyylikäs valaistus lisäävät tunnelmaa. Jazz soi. Seuralainen nyökyttelee hyväksyvästi päätään ja toteaa: “Tässä on New Yorkin tunnelmaa.” Totta. Olo on kuin New Yorkin Grand Central Terminalissa. Taulu-ravintolassa Eliel Saarisen ja kumppanien suunnittelema Helsingin raiutarieasema herää eloon koko loistossaan. Se todella on yksi maailman upeimmista asemarakennuksista.  Suuren ravintolan alkupäässä on leivostiski ja herkullisen näköinen salaattipöytä, josta voi ostaa vaikka

Tämän elokuvan katsottuaan moni taatusti tuijottaa hetken vierustoveriaan silmät pyöreinä ja ihmettelee, mitä tuli juuri nähtyä. Yhdestä asiasta on kuitenkin saman tien varma: The Bride! on nimikkoroolia esittävän Jessie Buckleyn juhlaa. Aivan äskettäin valkokankaalla Shakespearen vaimona Hamnetissa loistanut Buckley on tällä kertaa hirviön morsian. On hämmästyttävää, miten Buckley pystyy heittäytymään kahteen täysin erilaiseen rooliin, vaikka hän teki ne aivan peräjälkeen. Tukka pystyssä ja naama musteessa hän esittää nyt olentoa, jonka tietoisuudesta kilpailee kolme persoonallisuutta: kuollut gangsterin heila Ida, henkiin herätetty ja muistinsa menettänyt morsian sekä kirjailija Mary Shelley, joka on ottanut Idan ruumiin haltuunsa saattaakseen tarinansa sellaiseen päätökseen kuin olisi halunnut. Ei ihme, ettei elokuvan nimikkohahmo oikein tiedä, kuka hän on. Samaa voi sanoa koko elokuvasta ja juuri se tekee siitä niin kiehtovan. Morsian puhuu vuoroin Chicagon katujen slangilla ja riimittelee sitten virtuoosimaisesti brittikirjailijan suulla. Samalla tapaa Maggie Gyllenhaalin ohjaama ja käsikirjoittama The Bride! leikittelee kieli poskessa eri genreillä ja lainaa häpeilemättä elokuvahistorian kuvastosta. Hirviömorsiamen haluava Frank on kuin nykypäivän incel-nuorukainen Teosta on vaikea määritellä. Se ei ole kauhuelokuva, komedia, toimintapläjäys, rikoselokuva eikä oikein draamakaan, vaan kaikkia niitä – ja vieläpä hitunen tanssielokuvaakin. Oikeussalidraama sentään puuttuu,

Kansainvälinen kaupunkimedia, Time Out, valitsi maailman 100 legendaarisinta elokuvateatteria. Mukaan mahtui myös ajan patinaa ihanasti henkivä leffateatteri Helsingistä. Time Outin toimittajan, Phil de Semlyenin, mukaan koskaan ei ole ollut parempi – tai tärkeämpi – aika juhlistaa elokuvateattereita. Ne ovat unelmien näyttämöitä ja täydellisiä pakopaikkoja arjesta, mutta myös ennennäkemättömien haasteiden edessä. Niinpä Time Outin paikalliset asiantuntijat kokosivat yhteen maailman parhaat elokuvateatterit. Mukana on niin Tokion kulttimaineeseen nousseita teattereita kuin Pariisin upeita elokuvapyhättöjä. Sijalla 12 on maailman vanhin teatteri, vuodesta 1895 elokuvia näyttänyt Eden Théâtre Ranskan La Ciotatissa. Sijalta 14 löytyy DDR:n aikaan jakaantuneeseen Berliniin perustettu ja ydinsuojalla varustettu Kino International. Sijalle 48 nousi Helsingin Cinema Orion, joka on toiminut elokuvateatterina vuodesta 1928. Art deco -kaunottaren aulassa on pilarit, jotka saavat tilan näyttämään todellista suuremmalta, ja salissa on säilynyt alkuperäinen orkesterisyvennys. Orionin toiminta oli uhattuna, kun siellä vuosikymmenet klassikkoelokuvia esittänyt Elokuva-arkisto muutti uusiin tiloihin Oodiin, mutta fanit pelastivat Orionin tulevaisuuden ja nykyisin siellä esitetään tämän hetken kiinnostavimpia elokuvia ja arthouse-helmiä. Pohjoismaista parhaiden leffateatterien joukkoon nousivat myös Kööpenhaminan Grand Teatret (sijalla 43), Oslon Colosseum Kino (56.), Tukholman Bio Skandia (6

Nyt kannattaa käydä tutustumassa Helsingin cocktailbaareihin! Pääkaupungissa järjestetään ensimmäistä kertaa 6.–14.3.2026 kaupunginlaajuinen cocktailviikko, HDF Week, jonka aikana 14 baaria tarjoaa oman erikoiscocktailinsa kympillä. Mukana on mainion monipuolinen kattaus baareja kuten Teurastamolla sijaitseva, gin and toniceihin erikoistunut Tislaamo Distillery, Pikku Roban Bar Mate, Katajanokan Beaky Basterd ja Kallion Hogo Huone. Iso Roballa cocktaileja pääsee maistelemaan rokkibaarin tunnelmissa The Riffissä ja mukana on tietysti myös Hotelli Tornin klassinen American Bar. Jos nälkä iskee, kannattaa nauttia cocktailit huippuravintola Jasonissa tai Kallion rennossa 24 Social Clubissa, baarissa, joka tunnetaan myös hyvästä ruoastaan. Entäpä miten cocktailit maistuvat bagelien kanssa? Sitä pääsee testaamaan Yeastie Boissa, joka on yksi Helsingin parhaista edullisista ravintoloista. Mukana ovat myös Hansa Café Bar, Blanda, Goldfish, Runar ja The Last Drop.  Viikko huipentuu 13.–14.3. Helsinki Drink Festivaliin Vanhalla ylioppilastalolla, jossa on maistettavana lähes sata cocktailia. Sisäänpääsymaksu on 20 euro (15 euroa alkuillasta heti töiden jälkeen) mutta cocktailit vain 7 euroa kappaleelta.   Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa kaupunkilaisia kiertämään ja maistelemaan juomia eri baareissa, omaa suosikkiaan etsien. Selväksi käy taatusti se, että Helsinki on nykyisin täynnä toinen toistaan kivempia cocktailbaareja, joissa sekoitetaan kansainvälisen tason juomia. Tämän vii

A major new exhibition of Finnish painter Eero Nelimarkka’s work will open at Helsinki’s Ateneum Art Museum on 13 March 2026, offering a fresh look at one of Finland’s most versatile artists. Coming hot on the heels of a hugely popular show devoted to Gustav Klimt, this long-planned exhibition finally gives Nelimarkka his well-deserved moment in the spotlight.  Hannu Pakarinen Born in Vaasa in 1891, Nelimarkka (1891–1977) rose from humble beginnings to become one of his country’s most beloved painters, known especially for his richly observed rural landscapes of South Ostrobothnia. But his output was broader than many realise, including a striking number of self-portraits and still lifes imbued with a quietly enigmatic, almost magical realism. Though Nelimarkka’s name may not carry the same international resonance as the likes of Gallen-Kallela or Helene Schjerfbeck, his work is deeply rooted in Finnish cultural history and reflects a unique vision of landscape, humanity and everyday life. Exhibition detailsEero NelimarkkaAteneum Art Museum, Helsinki13 March – 13 September 2026Tickets with standard museum admission

Supersuositun Gallen-Kallela ja Klimtin jälkeen Ateneumissa alkaa 13.3.2026 uusi näyttely, joka on omistettu Eero Nelimarkalle. Joku voisi sanoa, että Nelimarkalla on suuret saappaat täytettävänään. Toinen voisi todeta, että jo on aikakin, että Nelimarkka pääsee takaisin valokeilaan. Eero Nelimarkka (1891–1977) oli vaasalaisen pyykinpesijän poika, joka pyrki määrätietoisesti taiteilijaksi. Hänestä tulikin yksi aikansa suosituimmista suomalaisista taidemaalareista, mutta sittemmin hän on jäänyt varjoon.  Nelimarkan nimi ei ole piirtynyt samalla tapaa suomalaisten mieliin kuin Gallen-Kallela, Edelfelt, Schjerfbeck, Simberg, Halonen, Enckell tai vaikka Sam Vanni. Eeroa paremmin moni taitaakin nykyisin yhdistää Nelimarkan nimen hänen pojantyttäreensä, Riitta Nelimarkkaan, jonka galleria sijaitsee Loviisassa Bongan linnassa. Hannu Pakarinen Ateneumin näyttely taitaa muuttaa tilanteen. Taiteilijan tuotanto on esillä laajasti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982, kun viittä vuotta aiemmin kuolleelle taiteilijalle pidettiin muistonäyttely Helsingin Taidetalossa. Ateneumin näyttely tarkastelee Nelimarkkaa uusin silmin ja valottaa sitä, millä tavoin hän maailmaa tarkasteli. Jos Eero Nelimarkka muistetaan nykyisin parhaiten Etelä-Pohjanmaan maisemien kuvaajana, hän oli huomattavan monipuolinen taiteilija. Hän oli erityisen taitava ihmisen kuvaaja, joka tekikin paljon myös omakuvia, todennäköisesti enemmän kuin kukaan toinen suomalainen taiteilija. Malleista rakkain oli kuitenkin puol

Jo ensi minuuteista alkaen jokin haiskahtaa palaneelta tässä jännitteisessä ja koukeroisessa brasilialaisdraamassa, joka sijoittuu 1970-luvulle. Viipyilevä elokuva tavoittaa korruptoituneen diktatuurin alla elämisen absurdiuden ja tukahduttavan tunnelman. On vuosi 1977, ja keski-ikäinen Marcelo (Narcos-sarjasta tuttu Wagner Moura) on paennut Pohjois-Brasiliasta Recifeen, jossa hän toivoo voivansa jälleen tavata nuoren poikansa. Elokuvan alussa Marcelo kaartaa syrjäiselle huoltoasemalle kirkkaankeltaisella kuplavolkkarillaan. Pahvien alle peitetty ruumis on maannut paikallaan jo päiviä, eikä kukaan ole uskaltanut tehdä asialle mitään. Poliisit saapuvat ja alkavat ahdistella Marceloa, yrittäen nyhtää lahjuksia tekaistuilla syillä. Tunnelma on heti selvä: elokuva kuvaa osuvasti sitä pelottavaa järjettömyyttä, joka vallitsee lain ulkopuolella toimivassa valtiossa. Secret Agent on armoton ja elämänmakuinen kuvauksessaan paikasta ja vaarasta. Samalla siinä on kiehtovan outo, hieman vinksahtanut sävy, joka tuo inhimillisen ulottuvuuden poliittiseen rikostrilleriin. Sillä sellaiselta arki alkaa näyttää valtiossa, jossa virkavaltaan ei voi luottaa: kafkamaiselta. Secret Agent on armoton kuvaus elämästä diktatuurissa Elokuvassa näkyy selvästi myös intohimoisen elokuvaharrastajan kädenjälki: on viittauksia elokuvaan Tappajahai, ja keskeisiä kohtauksia tapahtuu hikisen ja rähjäisen elokuvateatterin ympäristössä. Mukana on jopa hätkähdyttävä kohtaus, jossa irti leikattu jalka pomppii Reci

Matkustajat ovat valinneet Helsinki-Vantaan Euroopan parhaaksi lentokentäksi asiakaskokemuksessa 15–25 miljoonan matkustajan kategoriassa – jo seitsemännen kerran. Kyllä, seitsemännen. Lentokenttien joukossa Helsinki alkaa muistuttaa norjalaisia talviolympialaisissa. Kyseessä on ASQ (Airport Service Quality) -palkinto, jonka myöntää Airports Council International. Tutkimuksessa kyselyyn vastaa matkustajia noin 400 lentoasemalla 95 maassa. Pelkästään Helsinki-Vantaalla haastatellaan vuosittain noin 4 000 matkustajaa, joten kyse ei ole vain kohteliaasta pohjoismaisesta selkääntaputtelusta, vaan ihan oikeasta datasta. ”Helsinki-Vantaa on Suomelle strategisesti tärkeä kansainvälinen solmukohta, ja tämä tunnustus osoittaa, että matkustajamme kokevat lentoasemamme sujuvana, vieraanvaraisena ja korkeatasoisena myös kansainvälisessä vertailussa”, sanoo Helsinki-Vantaan Senior Vice President Laura Inttilä. Harvinainen sarjamenestyjä Antti Helin ASQ-palkinto ei ole mikään kertaluonteinen yleisöäänestys. Se perustuu jatkuvaan asiakastyytyväisyyden mittaamiseen noin 30 palvelukategoriassa: opasteista ja lähtöselvityksestä ravintoloihin ja myymälöihin. Helsinki-Vantaa kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon lentoasemia, jotka ovat voittaneet palkinnon useita kertoja peräkkäin. Aiemmat voitot ovat vuosilta 2018, 2019, 2020, 2022, 2023, 2024 – ja nyt myös vuodelta 2025. ”Lämmin kiitos koko lentoasemayhteisölle”, Inttilä sanoo. ”Maailmanluokan asiakaskokemus syntyy yhdessä – jokaisen lentoas

Passengers have named Helsinki Airport Europe’s best airport for customer experience in the 15–25 million passengers category – for the seventh time. Yes, seventh. At this point, it’s less of a win and more of a habit. When it comes to airports, Helsinki is starting to feel like the Norwegians at the Winter Olympics. The accolade comes from the ASQ (Airport Service Quality) awards, run by Airports Council International, which surveys passengers at roughly 400 airports across 95 countries. Around 4,000 travellers a year are interviewed at Helsinki Airport alone, meaning this isn’t just a polite Nordic pat on the back. It’s data. ‘Helsinki Airport is a strategically important international hub for Finland, and this recognition shows that our passengers experience our airport as smooth, welcoming and high-quality also in international comparison,’ says Laura Inttilä, Senior Vice President at Helsinki Airport. Translation: it works, it’s friendly and it doesn’t make you cry before take-off. A rare serial winner Antti Helin The ASQ award isn’t a one-off popularity contest. It’s based on continuous measurement of customer satisfaction across around 30 service categories – from wayfinding and check-in to shopping and dining. Helsinki Airport is one of the few airports to win repeatedly, suggesting this isn’t a fluke year. It previously took home the ASQ title in 2018, 2019, 2020, 2022, 2023, 2024 and now 2025. ‘My sincere thanks go to the entire airport community,’ Inttilä says. ‘

From the sauna window, your gaze stretches out over a boundless white kingdom, the snow-covered fells of Kuusamo. Every now and then a skier whooshes past and steals a curious glance inside. The contrast between steam-soaked bodies and the frozen wilderness beyond must be mesmerising. Perched atop the Saarua peak at Ruka, BASE – Eat & Heat serves up one of the most stylish sauna experiences you can dream of. Alongside the sauna there are two outdoor pools: a steamy 33°C warm pool that’s perfect for unwinding in the crisp air, and an icy plunge pool for testing your mettle – ironically warmer than the bitter winter air, though. A set of steps nearby leads straight out into the snowy slope if you fancy carving snow angels. Antti Helin And to lean fully into that après-ski vibe, the sauna’s cool-down lounge area opens toward the neighbouring restaurant, so you can order drinks – from beer to cocktails – to the sauna and poolside.  The only thing that threatens your zen is your own excitement: you want to film and photograph every angle of this panoramic sauna.  Antti Helin The experience doesn’t stop when you towel off. The on-site restaurant, in our opinion the best on Ruka, keeps the good vibes going delivering seriously good food with modern twists on familiar dishes, from rich soups to creative mains from local ingredients.  It’s fair to say: this is a sauna worth travelling for. Antti Helin Practical info: Public sessions run daily 12:00–22:00. A two-hour sauna slot c

Saunan iIkkunasta avautuu silmänkantamattomiin jatkuva maisema valkoisen valtakuntaan, Kuusamon lumisille vaaroille. Ikkunan edestä viilettää rinteiden välistä suhahtava laskettelija, joka katsahtaa sisälle epäuskoisena. Kontrasti uimapukuisten löylyttelijöiden ja lumisen maiseman välillä on todellakin hämmentävä. Saaruan huipulla Rukalla sijaitseva BASE – Eat & Heat tarjoaa viimeisen päälle upean saunaelämyksen. Saunan lisäksi elämykseen kuuluu kaksi ulkoallasta. 33-astaisessa lämpimässä altaassa on mukava rentoutua kylmässä ulkoilmassa. Omaa sisuaan voi puolestaan kokeilla kylmässä altaassa, joka on itse asiassa lämpimämpi kuin talvinen ulkoilma, joka menee reippaasti pakkasen puolelle. Altaiden vierestä on myös portaat lumiseen rinteeseen, jos haluaa tehdä vaikka lumienkeleitä. Antti Helin Saunaosastolta on luukun kautta yhteys viereiseen ravintolaan, josta voi tilata saunakaljoja – tai vaikka cocktaileja altaassa nautittavaksi.  Täydellistä rentoutumista haittaa ainoastaan oma innostus: maisemasauna ja ulkoaltaat ovat niin tyylikkäät, että koko ajan tekisi mieli ottaa uusia videoita ja kuvia.  Elämys jatkuu vielä kylpemisen jälkeenkin, sillä saunan yhteydessä toimiva ravintola on kokemuksemme mukaan Rukan paras. BASEsta voikin täysin oikeutetusti sanoa, että tämä sauna on pakko kokea! Antti Helin Sauna on auki yleisillä vuoroilla kello 12–22. Kahden tunnin sauna-aika maksaa 25 euroa. Oman paikan varaamista etukäteen suositellaan, mutta jos tilaa riittää, paikalle voi

Suomen kansallisoopperassa maailman ensi-iltansa saanut Morgonstjärnan on harvinaisen ajassa kiinni oleva ooppera. Sebastian Fagerlundin säveltämä ja Karl Ove Knausgårdin romaaniin pohjautuva teos nostaa näyttämölle nykyihmisen arjen – parisuhdeongelmat, levottomuuden, kuoleman aavistuksen – ja kietoo kaiken oudon, taivaalle ilmestyvän tähden varjoon.  Norjan Bergeniin sijoittuva teos lauletaan ruotsiksi, mutta kynnys ei ole korkea. Kuten oopperassa usein, libretossa on varsinaista tekstiä määrällisesti melko vähän, ja juonta on helppo seurata näyttämön yläpuolella kulkevasta tekstityksestä. Se on tarjolla myös englanniksi – hyvä uutinen kansainväliselle yleisölle. Mukana pysyy varsin hyvin jopa koulun pakkoruotsilla, vaikka tekstitystä ei koko ajan seuraisikaan. Vaikka henkilöhahmoja on useita, juoni pysyy selkeänä. Ehkä syynä on sekin, että nykypäivän arkisiin henkilöhahmoihin on helppo samaistua. On kiehtovaa – ja virkistävää – kuunnella dramaattisin, lähes ylevin laululinjoin käsiteltävän nykyihmisen arkisia parisuhdeongelmia ja eksistentiaalista ahdistusta. Arjesta tulee oopperaa, jossa on mukana myös huumoria, muttei liikaa. Kuvaavaa on se, että suurin osa hahmoista on niin kiinni omassa arjessaan ja ongelmissaan, että he tuskin huomaavat taivaalta lähestyvää uhkaa. Tai huomaavat kyllä, mutta eivät ehdi siitä huolestua. Fagerlundin musiikki on vahvaa ja vaikuttavaa. Hannu Linnun orkesteri rakentaa jännitteisen, väreilevän äänimaiseman, joka vuoroin ravistelee ja hiipii

Making its world premiere at the Finnish National Opera and Ballet, Morgonstjärnan - The Morning Star feels strikingly of the moment. Composed by Sebastian Fagerlund and adapted from a novel by internationally bestselling Norwegian author Karl Ove Knausgård, the opera brings the texture of contemporary life to the stage: relationship tensions, low-level anxiety, the creeping presence of death – all unfolding beneath the shadow of a strange new star appearing in the sky. Set in Bergen, Norway, the opera is sung in Swedish, but don’t let that put you off. As is often the case with opera, the libretto is relatively spare, and the story is easy to follow via subtitles projected above the stage. They’re available in English too – good news for international audiences.  Despite a wide cast of characters, the narrative remains clear. Perhaps that’s because these are recognisably modern people, grappling with recognisably modern problems. There’s something both fascinating and oddly refreshing about hearing everyday relationship struggles and existential dread delivered in soaring, dramatic vocal lines. The mundane becomes operatic – with flashes of humour, though never too much. It’s telling that most of the characters are so consumed by their own routines and private crises that they barely register the looming threat in the sky. Or if they do notice it, they’re too busy to worry. Fagerlund’s score is muscular and immersive. Under the baton of Hannu Lintu, the orchestra builds a te