Antti Helin

Tänä vuonna Helsingin joulumarkkinat ovat kiinnostavammat kuin koskaan aiemmin. Vai mitä mieltä olet siitä, että Tuomaan markkinoille kannattaa ottaa mukaan uimapuku? Naapurissa Mantan joulutorilla on puolestaan käyttöä luistimelle. Aivan. Tuomaan markkinoilla on tänä vuonna sauna ja Mantan joulutorilla luistinrata. Helsingin joulutoreilla on muutama muukin yllätys hihassaan. Niillä voi ihalla myös taidetta: Vanhan joulutori tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden vierailla Vanhan ylioppilastalon yläkerrassa ihailemassa Akseli Gallen-Kallelan maalaamaa upeaa freskoa. Uskallammekin väittää, että Helsingin joulutorit kuuluvat Euroopan parhaisiin. Jos muualla maailmassa joulutorit alkavatkin muistuttaa toisiaan, Helsingissä riittää aitoa joulun odotuksen tunnelmaa. Kaupungin joulutoreista jokaisella on oma tyylinsä ja niiltä löytyy laadukasta ostettavaa. Tällä sivulla esitellään sekä Helsingin joulumarkkinat että joulumyyjäiset. Ero on siinä, että markkinat ovat pystyssä joka päivä pitemmän aikaa ja myyjäiset ovat usein vain yhden viikonlopun mittainen tapahtuma. Ensimmäiset myyjäiset järjestetään jo marraskuun puolella. Kannattaa huomioida, että Helsingin joulutorit sulkevat pääsääntöisesti jo päivää paria ennen jouluaattoa. Poikkeuksen tekee Mantan joulutori, joka on avoinna myös jouluna ja sen jälkeen aina tammikuun alkupuolelle asti.  Helsingin joulumarkkinat 2026 – päivämäärät ja parhaat palat 20.11.–10.1. Train Factoryn Joulutehdas: Uusi joulukohde tunnelmallisessa teollisuusm

Helsinki's Christmas markets are more exciting than ever this year. For starters, you might want to pack a swimsuit for Helsinki Christmas Market – and a pair of ice skates for neighbouring Manta Christmas Market. Helsinki Christmas Market is getting a proper Finnish sauna, while Manta Christmas Market is introducing an ice rink. And that's not all. There's even art to admire: the Old Student House Christmas Market offers a rare chance to explore the building's upper floor and marvel at a magnificent fresco by celebrated Finnish artist Akseli Gallen-Kallela. We'd even go so far as to say that Helsinki's Christmas markets rank among the best in Europe. While Christmas markets elsewhere in the world can start to look rather similar, Helsinki offers a genuine sense of festive anticipation. Each market has its own distinctive character, and there's plenty of high-quality shopping to be done. This guide covers both Helsinki's larger Christmas markets and smaller Christmas fairs. The main difference is that markets generally run daily for several weeks, while fairs are often weekend-only events. The first fairs kick off as early as November. One thing worth remembering is that most of Helsinki's Christmas markets close a day or two before Christmas Eve. The exceptions are Manta Christmas Market and Train Factory, which stay open over Christmas and continues into early January. Helsinki Christmas markets 2026 – dates and highlights 20 November–10 January – Train Factory Christmas F

Brunssi vai aamiainen? Mikä on niiden ero? Nimensä mukaisesti brunssi on aamiaisen (breakfast) ja lounaan (lunch) välimuoto, mutta henkisesti se on jotain aivan muuta.  Brunssi on pitkä ja laiskanpulskea viikonloppuateria, jolla ei ole kiirettä, vaan aikaa ja tilaa riittää aina vielä yhdelle pannukakulle. Tai kolmelle. Se on kiireetöntä jutustelua ystävien kanssa ja vahva tunne siitä, että mimosa kello 11 on juuri se, mitä elämässä tällä haavaa tarvitaan. Raja aamiaisen ja brunssin välillä on toki usein häilyvä. Niinpä tein ratkaisun, että valitsin tähän brunssijuttuun ne paikat, jotka avaavat myöhään ja tarjoavat “aamiaista” vain viikonloppuisin. Painotus on myös buffetpöydässä, sillä usein täällä Suomessa ajatuksena brunssista on se, että ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja vähän liikaakin. Joukossa on toki myös muutama, jossa brunssiherkut tilataan listalta. Sivulta Helsingin parhaat aamiaiset tälle brunssilistalle olisivat hyvin voineet päätyä myös esimerkiksi Cafe Pacifico, Flät no 14, Fazer Café sekä tietysti koko päivän aamiaisia tarjoileva Lazy Fox. Sananen brunssien hinnoista. Joku voisi väittää, että brunssit ovat kalliita. Itsekin tapasin ajatella niin, kunnes aloin tosissani niitä testailla. Tajusin, että juuri brunsseissa hintataso on kohdillaan. Brunssiinhan on säästänyt rahat jo sillä, että korvaa viikolla kaksi tai kolme lounasta kotoa tuoduilla eväillä.  Brunssilla nimittäin saa paljon enemmän kuin vatsansa täyteen. Jo satunnainen annos kyseistä ihme

Viikonlopulle ei ole parempaa alkua kuin aamiainen jossain mukavassa kahvilassa. Arkipäivään hyvä aamupala tuo juhlan tuntua. Tässä artikkelissa suosittelemme helsinkiläisten kahviloiden ja ravintoloiden aamiaisia omien kokemustemme pohjalta. Kaikki paikat olemme itse testanneet. Omalla sivullaan esitellään Helsingin parhaat brunssit. Helsingin aamiaiset – lyhyt oppimäärä Nämä viisi must see -paikkaa määrittelevät kaupungin aamupalakenen juuri nyt: Paras hemmotteluhetki: Brasserie Lionne on kuin miniloma Pariisissa: Esplanadin laidalla sijaitsevan ravintolan tuoleihin on ihana uppoutua nauttimaan silkkisestä eggs benedictistä ja kaupungin kuohkeimmista croissanteista. Paras luksus-buffet: Hotel St. George tarjoaa Helsingin parhaan hotelliaamiaisen. Tarjolla on silkkistä tuorepuuroa, hotellin oman leipomon maailmanluokan hapanjuurileipää ja suoraan pöytään tarjoiltuja munakkaita. Paras hipsteritunnelmaan: Flät no 14 on Kallion cooliuden ruumiillistuma, sekoitus vintage-tunnelmaa ja trendikkäitä pikkuannoksia, jotka tekee mieli jakaa kaverin kanssa (tai pitää kokonaan itsellään). Paras lohtuaamiainen: Cafe Pacificoon kannattaa suunnata silloin, kun kaipaa kipeästi halausta kerrosleivän muodossa. Pacificon hapanjuurileipään tehdyt egg drop -leivät ovat täydellistä lohturuokaa. Kun haluat aloittaa päiväsi kakulla: Fazer Café Kluuvikatu on historiallinen klassikkokahvila, jonka aamiainen alkaa jo kello 7:30. Täydellinen paikka niille, joiden mielestä täydellinen aamiainen koostuu

Suomihan on vanhastaan voileipäkansaa! Niin muuan varttuneempi tuttu muistutti, kun maistelimme uuden Focaccina-voileipäbaarin leipiä. Ja tottahan se on. Meillä on perinteisesti syöty ravintoloissa oskarin- ja metsästäjänleipää. Ja juhlissa vieläpä voileipäkakkua. Onhan siinäkin muuten käsite, joka saattaa vaatia ulkomaalaiselle hieman selittämistä: sandwich cake. Nyt vain tilalle on saatu sändäreistä modernimpia versioita. Helsingistä saa niin ranskalaisia ja tanskalaisia, amerikkalaisia ja italialaisia, vietnamilaisia ja japanilaisia täytettyjä leipiä. Ja kaikista vieläpä oikein mallikkaita toteutuksia. Perinteiset suomalaiset täytetyt leivät Onneksi Helsingistä löytyy myös muutama perinteisen suomalaisen leipäperinteen ylväs ylläpitäjä. Cellasta saa rehtiä metsästäjänleipää (13,90 €) ja Kannaksesta ikonista oopperaleipää (14 €). Kosmos tarjoilee listallaan jo yli puoli vuosisataa ollutta sylvesterinleipää (25 €) ja Sea Horsessa pääsee maistamaan aitoa oskarinleipää (29 €).  Sen sijaan uudempi tulokas, rautatieaseman ravintola Taulu, näyttää jo luopuneen nimikkoleivästään eli steissin leivästä, joka oli metsästäjänleipä mutta kanalla. Helsingin parhaan skagenin olemme syöneet Kalastaman Arielissa, mutta skagen on lähtenyt menusta syys- ja talvitauolle, jolta se palaa toivon mukaan taas kevään koittaessa.

Finland has always been a nation of sandwich lovers. An older friend reminded me of this while we were sampling the sandwiches at the new Focaccina sandwich bar – and he had a point. Long before focaccia sandwiches and sandos arrived, Finns were ordering hearty open sandwiches such as metsästäjänleipä (‘hunter’s sandwich’) and Oskarinleipä in restaurants. And at parties, there was – and still is – voileipäkakku: a savoury layered ‘sandwich cake’ filled with things like fish, ham, cheese and mayonnaise. Yes, sandwich cake really is a thing. What has changed is the range. Helsinki’s sandwich scene has become distinctly international, with French and Danish, American and Italian, Vietnamese and Japanese versions now available across the city – and many of them are genuinely excellent. Traditional Finnish sandwiches Thankfully, Helsinki still has a handful of restaurants proudly keeping Finland’s old-school sandwich tradition alive. Cella serves a proper metsästäjänleipä (€13.90), typically a substantial open sandwich topped with meat and mushroom sauce, while Kannas offers its iconic oopperaleipä (€14). At Kosmos, you can order the Sylvesterinleipä (€25), which has been on the menu for more than half a century, while Sea Horse serves an authentic Oskarinleipä (€29). Read more about Finnish restaurants in Helsinki.

There is quite simply no finer way to kick off the weekend than by ensconcing yourself in a charming cafe for a long, lazy brunch. But let’s not gatekeep the joy: a proper weekday breakfast can turn a mundane Tuesday into a red-letter day.  In this guide, we’ve hand-picked our absolute favourite morning haunts, from trendy neighbourhood nooks to luxurious hotel buffets. Every single spot has been tried, tested, and thoroughly tasted by our team. Helsinki’s breakfast champions – The Shortlist If you’re short on time but big on hunger, these are the five essential spots that define the city’s morning scene: Best for a special occasion: Kahvitupa Laurentius – Come for the historic 100-year-old wooden villa and the owner’s legendary ‘Mamma Mia!’ table-side intros. Best for a ‘Treat Yourself’ moment: Brasserie Lionne – When only a touch of Parisian chic will do. Perched on the edge of the Esplanade, this is the place to settle into a velvet chair for silk-smooth eggs benedict and the city’s finest, flakiest croissants. It’s elegant, classic, and feels like a mini-holiday to the Rive Gauche. Best luxury buffet: Hotel St. George – The ultimate ‘treat yourself’ morning. Expect silk-smooth overnight oats, world-class sourdough from their own bakery, and omelettes served straight to your table. Best neighborhood vibe: Flät no 14 – The undisputed king of Kallio cool. A mix of mid-century flea market finds and trendy small plates that you’ll want to share (or keep all to yourself). Best

Kun vuosi sitten pohdimme Time Outin toimituksessa Helsingin cooleinta katua, Vaasankatu oli jo vahva ehdokas. Kapea, vain 400 metriä pitkä kadunpätkä on koko Helsingin eläväisin. Kokoonsa nähden sen varrelle on ahtautunut enemmän ravintoloita, baareja ja persoonallisia pikkuliikkeitä kuin minnekään muualle kaupungissa.  Tuolloin Vaasankatu tuntui kuitenkin vielä hieman liian rosoiselta ykkössijalle. Seksikaupat ja hierontapaikat pistivät turhan paljon silmään. Ja vaikka niiden välistä löytyikin loistavia pieniä ruokapaikkoja, viimeinen silaus puuttui. Vuonna 2026 tilanne muuttui. Alkoi tuntua siltä, että aina kun Helsinkiin avattiin jotakin kiinnostavaa, osoite oli Vaasankadulla. Kulttisuosikiksi noussut Blondie Pizza muutti suurempiin tiloihin, ja aivan sen viereen avattiin sisarravintola Bar Blondie. Tyylikäs bistro on jo lunastanut paikkansa Helsingin parhaiden ravintoloiden joukossa. Kun Korkeavuorenkadun hienostuneemmista maisemista tuttu voileipäbaari Ester's Grocery päätti perustaa toisen toimipisteensä, se teki sen tietysti Vaasankadulle. Kaupunginosien gentrifikaatioon tietysti kuuluu tuttu tarina siitä, kuinka aiemmin pahamaineinen kaupunginosa muuttuu cooliksi. Mutta Vaasankadulla on oikeasti värikäs historia. Suomen kieltolain aikaan (1919–1932) seutu tuli tunnetuksi salakapakoistaan ja pirtun salakuljetuksesta. Pimeiden pullojen kauppa jatkui senkin jälkeen, ja puukot heiluivat siihen malliin, että Vaasankatu sai lempinimen Puukkobulevardi. Neuvostoliiton romahd

When we were debating Helsinki’s coolest street in the Time Out office a year ago, Vaasankatu was already a strong contender. This narrow, 400-metre stretch is the liveliest street in Helsinki. For its size, it packs in more restaurants, bars and quirky little businesses than anywhere else in the city. Back then, though, Vaasankatu still felt a little too rough around the edges to take the crown. The sex shops and massage parlours were a bit too conspicuous. And although there were some fantastic little eateries tucked away between them, the street was still missing that final touch. In 2026, things changed. It began to feel as though whenever something exciting opened in Helsinki, the address was Vaasankatu. Cult favourite Blondie Pizza moved into larger premises, with its new sister bistro, Bar Blondie, opening right next door. The stylish bistro has already earned a place among Helsinki’s best restaurants. And when Ester’s Grocery, the much-loved sandwich shop from the rather more upmarket Korkeavuorenkatu, decided to open a second location, it naturally chose Vaasankatu. Gentrification often follows a familiar script: a once-notorious neighbourhood becomes the next cool place to be. But Vaasankatu really does have a colourful past. During Finland’s Prohibition era (1919–1932), the area became notorious for illegal drinking dens and bootlegging. The illicit booze trade continued long after Prohibition ended, and knife fights were common enough to earn Vaasankatu the nickna

Forget the North Pole, chimneys and flying reindeer with glowing red noses. Here’s the truth about Santa Claus – at least as we Finns know him. Santa lives in Lapland, visits families at home on Christmas Eve and goes by a name that, rather confusingly, translates as ‘Christmas goat’. Of course, Finnish Christmas traditions have absorbed plenty of influences from the familiar, red-suited Santa Claus we all know. But joulupukki, as we call him, still has some delightfully Finnish habits. The most important? He doesn't sneak down the chimney in the middle of the night. For generations, Finnish children have spent Christmas Eve in a state of mounting excitement, waiting for that all-important knock at the door. And then a bearded, slightly stooped old man steps inside. That's what makes Finland such a wonderful place to experience Santa Claus. Here, meeting him is not an add-on but at the very heart of local Christmas celebrations.

Tehdään tästä kaikkien aikojen isänpäivä! Nyt ei hemmotella isää ainoastaan sänkyyn kannetulla aamiaisella, vaan nostetaan isä lentoon. Näillä vinkeillä isästä voi kuoriutua esiin todellinen Super-isä. Isänpäivää vietetään aina marraskuun toinen sunnuntai. Vuonna 2026 se on 8. marraskuuta. Tiesitkö muuten, että se on eri aikaan kuin esimerkiksi angloamerikkalaisissa maissa, joissa isänpäivä osuu kesäkuulle?   Suomen kanssa samaan aikaan isänpäivää vietetään esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa, joka otti mallia Pohjoismaista vuonna 1988. Syy on kaupallinen. Pohjoismaissa kauppiaat halusivat piristää myyntiään marraskuussa. Kesäkuussahan kaikki ovat joka tapauksessa mökillä – paitsi kaiketi Tanskassa, jossa isänpäivä on kesäkuussa.   Katso lisää Time Outin vinkkejä isänpäivään sivulta Tekemistä Helsingissä.

Unohda pikamuoti ja ketjukauppojen tylsät valikoimat; Helsingissä parhaita paikkoja shoppailla ovat second hand -liikkeet. Niissä on todellista löytämisen iloa. Jokainen liike on kuin oma pieni aarreaittansa, ja mikä parasta: kierrättäminen sekä trendikästä että vastuullista. Kaupungin second hand -tarjonta on laajaa ja monipuolista: Tarjolla on sekä hyväntekeväisyyskauppoja, kirpputoreja että laadukkaaseen vintageen erikoistuneita liikkeitä. Kauppoja löytyy ympäri keskustaa.  Helsinkiä voikin hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Euroopan johtavista käytettyjen vaatteiden kaupungeista – onhan meillä second hand -liike jopa lentokentällä! Kirpputori, vintage vai second hand? Kaupat voi jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Hyväntekeväisyyskaupat saavat vaatteensa lahjoituksina. Second hand -kaupat ja kirpputorit toimivat puolestaan pääosin myyntitilien pohjalta, eli ihmiset tuovat niihin omia vaatteitaan myyntiin ja maksavat kaupoille rekkivuokraa tai osuuden myyntihinnasta. Lisäksi on vintage-liikkeitä, jotka ostavat menneiden vuosikymmenten vaateaarteita eri puolilta Suomea ja jopa maailmaa ja myyvät niitä eteenpäin. Monet kaupoista ovat erikoistuneet naistenvaatteisiin, mutta mukana on myös muutama erinomainen kauppa miestenmuotia etsiville. Lopuksi kaksi kultaista sääntöä onnistuneeseen second hand -shoppailuun: tarkista aina vetoketjut ja saumat ja panosta laatuun, sillä hyvä materiaali kestää käytössä vuosikymmeniä. Second handina kannattaa ostaa nimenomaan laatuvaatteita.

  For many travellers to Finland, visiting Santa Claus Village in Rovaniemi sits right at the top of the bucket list. It’s one of Lapland’s biggest sights, a place where you can meet Santa Claus himself and literally step across the Arctic Circle. But how is it, really? If you're expecting a secret woodland hideaway where Santa spends his evenings carving wooden toys and practising his disarming laugh in front of a mirror framed by reindeer antlers, prepare for a surprise. Despite the name, it isn't really a village. Think of it more as a sprawling, open-air Christmas shopping district packed with restaurants, hotels and activities. Is it commercial? Spectacularly so. But here's the thing: once you drop the cynicism and embrace the madness, it's surprisingly hard not to have fun. I've visited several times, including with friends from Asia who were utterly enchanted. We spent hours wandering around, meeting Santa and taking ridiculous photographs. One visit wasn't enough. We came back the next day. Where is Santa Claus Village? Located about eight kilometres north of Rovaniemi, right on the Arctic Circle, Santa Claus Village is Finland's best-known Christmas attraction. It's conveniently close to the airport, which makes perfect sense when you think about it. Even flying reindeer probably appreciate having a runway nearby. Getting there is easy. Local bus number 8 runs from Rovaniemi railway station through the city centre to Santa Claus Village. Alternatively, take a taxi or

There can’t be many Michelin-starred restaurants in the world born from quite such a strange and self-deprecating idea. The name Finnjävel – literally ‘Finn devil’ – was once a Swedish slur for Finnish immigrants, stereotyped as drunken, knife-wielding troublemakers on the streets of Stockholm. The food Finnjävel celebrates has similarly humble origins. These are the often-maligned staples of Finnish home cooking, familiar from school canteens and visits to grandma – dishes whose names are more likely to strike fear into the heart of a Finn than set their taste buds tingling. But then again, who wouldn’t want to find out just how good tilliliha – that notorious Finnish stew of meat in dill sauce – can actually taste? The restaurant itself began with a reality TV series in 2016. Its founders, celebrated chefs Henri 'Henkka' Alén and Tommi Tuominen, travelled around Finland meeting people who were keeping traditional recipes and cooking techniques alive. The aim wasn’t to make money but to preserve Finland’s culinary heritage. What was intended as a short-lived cultural project proved so popular that Finnjävel eventually found a permanent home at Helsinki’s Kunsthalle. A Michelin star followed in 2021, along with the Michelin Service Award for the best service in the Nordic countries. For somewhere with such serious credentials, Finnjävel is remarkably relaxed. Guests are greeted with such easy familiarity that you could be forgiven for assuming everyone else in the room is a l

Näin itseironista ja kummallisista lähtökohdista alkunsa saanutta Michelin-ravintolaa ei taida olla maailmassa montaa. Suomipirua tarkoittava finnjävelhän on tunnetusti ruotsalaisten antama haukkumasana suomalaisille maahanmuuttajille, jotka heiluivat aikoinaan humalassa ja puukot tanassa Tukholmassa. Lautasella tarjoiltavat annoksetkin ovat ylenkatsottuja suomalaisia perinneruokia, jotka ovat tuttuja  kouluruokaloista ja mummolasta – ja herättävät nimillään suomalaisten keskuudessa pikemminkin pelkoa ja inhoa kuin kutittelisivat makunystyröitä. Vaan kukapa ei haluaisi tietää, miten hyvältä tilliliha voi oikeasti maistua?  Koko ravintola sai alkunsa tosi-tv-sarjasta vuonna 2016. Ravintolan perustajat, huippukokit Henri “Henkka” Alén ja Tommi Tuominen kiersivät maata tutustumassa perinteisiin resepteihin ja niiden taitajiin.  Tarkoituksena ei ollut tehdä rahaa vaan vaalia perinteitä. Lyhytaikaiseksi kulttuuriprojektiksi tarkoitettu ravintola nousi kuitenkin suosioon ja sai pysyvän kodin Helsingin Taidehallista. Michelin-tähti kilahti laariin vuonna 2021. Samalla se sai Pohjoismaiden parhaan palvelun Michelin Service Award -palkinnon. Huippuravintolaksi Finnjävel onkin poikkeuksellisen leppoisa kokemus. Asiakkaita tervehditään niin tuttavallisesti, että helposti kuvittelee kaikkien muiden olevan ravintolan vanhoja vakioasiakkaita. Yhdellä seurueella oli koirakin mukana. Ei sentään Suomen pystykorva. Eräs tarjoilija jäi erityisesti mieleen. Hän näytti siltä, kuin olisi saapunut

I had barely finished complaining to my friends about Helsinki’s inability to create inviting restaurant spaces in its new residential districts when I visited Ariel. Yes, these developments have plenty of ground-floor commercial units. But how many house restaurants compelling enough to draw diners from the other side of the city? Where, I had demanded, were the places with character, interesting architecture and a view? At Ariel, everything falls into place. This is exactly the kind of restaurant I have been hoping to find in Helsinki’s newest neighbourhoods. Ariel occupies a handsome contemporary timber building. Through its windows and from its welcoming terrace, the city unfolds in layers: the new apartment blocks of Sompasaari, the historic waterfront of Pohjoisranta and the rooftops of Katajanokka. Straight ahead rise the towers of Helsinki Cathedral, Uspenski Cathedral and St John’s Church. Next door, Suvilahti’s monumental former power station looms like an enormous modern sculpture. Perfect. Even so, it took me a while to visit. I had studied Ariel’s short menu, composed largely of Finnish classics, and wondered: who needs yet another bowl of salmon soup? You can find it practically everywhere in Helsinki. Ariel, however, claims that its version is the best in town. Having finally tasted it, I am prepared to say that the restaurant delivers on its promise. Yes, it is even better than the much-lauded version at Fisken på Disken. For a moment, all I could do was fall

Juuri kun olin ehtinyt valittaa ystävilleni siitä, ettei Helsingin uusille asuinalueille osata rakentaa viihtyisiä paikkoja ravintoloille, vierailin Arielissa. Olin valitellut, kuinka talojen kivijaloissa on kyllä liiketiloja, muttei sellaisia, jotka houkuttelisivat matkustamaan varta vasten vaikka kaupungin toiselta puolelta syömään. Olin julistanut: Missä ovat paikat, joilla on oma luonne, kiinnostava arkkitehtuuri ja maisema? Arielissa kaikki palaset sitten loksahtivat paikoilleen. Se on ravintola, jollaista olen Helsingin uusiin kaupunginosiin toivonut. Ariel sijaitsee tyylikkäässä modernissa puurakennuksessa, jonka ikkunoista ja viihtyisältä terassilta aukevat näkymät kaupungin kerrostumiin: Sompasaaren uusille taloille, Pohjoisrantaan ja Katajanokalle. Suoraan edessä kohoavat Tuomiokirkon, Uspenskin katedraalin ja Johanneksenkirkon tornit. Aivan vieressä kohoaa Suvilahden jykevä voimalaitos kuin jättimäinen moderni veistos. Täydellistä. Vierailuni oli silti antanut odottaa itseään. Olin silmäillyt kyllä etukäteen ravintolan lyhyttä, pääasiassa suomalaisista klassikoista koostuvaa ruokalistaa ja miettinyt, että kuka jaksaa syödä vielä yhden lohikeiton? Eikös sitä saa kaupungista kaikkialta? Ariel tosin lupaa omansa olevan kaupungin paras. Vihdoin paikan päälle päästyäni uskallan väittää, että lupaus todellakin pitää. Kyllä. Se oli jopa parempi kuin Fisken på Diskenin paljon kehuttu versio. Arielin lohikeitto osoittaa, kuinka paljon tutusta ruoasta voi saada irti muuttama

Some restaurants live or die by their food. Rogue Rouge has a head start: one of the most beautiful dining rooms in Helsinki. The restaurant occupies a historic timber warehouse on the tiny island of Tervasaari, just a 15-minute stroll from Senate Square, yet it somehow feels miles away from the city centre. The island’s name translates as Tar Island, and the warehouse dates back to 1805, when Helsinki’s fortunes were tied to ships, timber and one extremely flammable export product. Today, one of the city’s oldest surviving wooden buildings has been given a stylish new life. Original timber beams meet soaring glass walls, flooding the dining room with natural light and leafy sea views. On a summer evening, it’s the sort of setting that immediately makes you want to order a cocktail and cancel any plans you had afterwards. On a summer evening, sunlight practically caresses the pavilion-like dining room. Outside, there’s plenty of space on the terrace, while inside the atmosphere is relaxed and the service warm without being overfamiliar. The drinks set the tone. The cocktail list is short but focused, favouring quality over quantity. The signature Rogue Sour (€15) is a fine example: cherries bring a bright summer fruitiness while egg white adds a silky texture. The same restraint carries over to the food menu. You can count the snacks, starters and mains each on one hand, which feels entirely sensible. Better to do a few things well than many things indifferently. The menu is

Nyt voi mennä suu solmuun. Tervasaaren aittaan, Jasper Pääkkösen entisen Tarin paikalle, on avattu Rogue Rouge -ravintola. Saa nähdä, miten se meidän suomalaisten suuhun asettuu. Rokue Rouke? Roug Ruus? Nimi saattaa tuntua teennäiseltä, mutta yhtä kaikki Rogue Rouge on mainio uusi tuttavuus. Tilana Tervasaaren aitta on Helsingin ihanimpia. Vanhat hirret ja modernit lasiseinät yhdistyvät saumattomasti. Näin viihtyisää ravintolatilaa ei tässä kaupungissa ole montaa. Kesäillan valo suorastaan hyväilee paviljonkimaista ravintolasalia. Terassilla on tilaa istua. Palvelu on rentoa ja ystävällistä.  Entäpä ruoka ja juoma? Jo cocktailit kertovat paljon: listalla on vähän vaihtoehtoja, mutta se mitä on, tehdään kunnolla, kuten nimikkococktail, Rogue Sour (15 euroa), johon kirsikka tuo ihanan kesäisen maun ja munanvalkuainen silkkisen suutuntuman. Vaikka täytyy myöntää, että melkein teki mieli kokeilla drinkkiä nimeltä Jalluriitta. Ehkä sitten ensi kerralla, sillä tänne tulee varmasti palattua! Sama säästeliäisyys jatkuu ruokalistassa. Vaihtohdot snäkseissä, alkupaloissa ja pääruoissa voi laskea yhden käden sormilla. Hyvä niin. Parempi tehdä vähän ja hyvin kuin paljon ja keskinkertaisesti. Annosten luvataan elävän menussa, eli suosituimmat jäävät ja vähemmän suositut päätyvät pikkuhiljaa vaihtoon. Näppärää: lyhyeen menuun ei ehdi kyllästyä, mutta todennäköisesti oman suosikkinsa löytää sieltä uudelleenkin. Ruoka on tyyliltään fiinin ja lohturuoan välkimaastossa, sanotaan vaikka lohturu

Stepping into Sea Horse – or Sikala (‘The Piggery’), as locals affectionately call it – is like folding the fabric of time. You’re instantly transported to an era when doormen greeted you at the threshold and waitstaff balanced hefty plates across white-clothed tables, serving up dishes defined by the holy duo of butter and salt. The only thing missing is the haze of cigarette smoke; otherwise, the illusion of being an extra in a grainy black-and-white film is flawless. The vintage charm is clearly working. These days, snagging a table at Sikala without a booking is a gamble, though the dining room is cavernous enough that a same-day reservation usually does the trick. It’s a far cry from the early 2000s when the restaurant teetered on the brink of bankruptcy, sparking national concern for its survival. Today, the only concern is whether you can squeeze in. Sea Horse hits the sweet spot for both locals and globetrotters. For Finns, it’s nostalgia on a plate. For visitors, it’s a wonderfully atmospheric introduction to classic Finnish cuisine. The menu is built around old-school Finnish restaurant staples that could easily have been served here when Sea Horse first opened in December 1933. There’s onion steak, Wiener schnitzel, and grilled liver. The only obvious nod to international tourists is sautéed reindeer, which was probably never on the menu until visitors started asking where they could try it. The food is unapologetically traditional Finnish comfort cooking. You get

Nokka’s slogan says it all: ‘Wild nature on a plate.’ Opened in the early 2000s, Nokka was one of the first restaurants in Helsinki – and indeed in all of Finland – to champion wild fish, game, foraged herbs and berries alongside responsibly farmed ingredients from small local producers. At the time, the idea seemed rather radical. Today, local and seasonal food has become the dominant dining trend. Chef Ari Ruoho has pointed out in interviews that Claus Meyer visited Nokka shortly after it opened. Not long afterwards, Meyer and René Redzepi launched a little restaurant in Copenhagen called Noma. As head chef, Ruoho does not simply order wild ingredients from suppliers – he hunts, fishes and forages many of them himself. Appropriately enough, his surname means “grass” in Finnish. The uncompromising philosophy is reflected not only in the quality of the food, but also in the prices: four-course menus cost between €74 and €89, while the eight-course signature menu comes in at €139. Dishes are also available à la carte. You do not come here for an ordinary weeknight dinner. You come for something memorable – and Nokka’s dramatic setting inside a vast red-brick harbour warehouse rises to the occasion beautifully. At the entrance, guests are greeted by a giant ship propeller and anchor. Inside, old maritime objects and a wooden rowing boat suspended high above the dining room create one of the most atmospheric restaurant interiors in Helsinki. The reindeer tataki was one of the be

Nokan slogan sanoo kaiken olennaisen: "Metsästä pöytään – lautasella villi luonto". 2000-luvun alussa avattu Nokka oli pääkaupungin – ja koko Suomen – ensimmäisiä ravintoloita, joka alkoi suosia villinä kasvanutta kalaa, riistaa, yrttejä ja marjoja yhdistettynä vastuullisesti kasvatettuihin pientuottajien raaka-aineisiin. Silloin se aiheutti vielä ihmetystä, mutta sittemmin lähiruoasta on tullut vallitseva ruokatrendi. Ari Ruoho on tyytyväisenä haastatteluissa kertonut, kuinka muuan Claus Meyer kävi Nokassa pian ravintolan avaamisen jälkeen. Ei kestänyt kauaakaan kun Meyer avasi René Redzepin kanssa Kööpenhaminaan ravintola Noman. Nokan keittiömestarina Ruoho ei tyydy vain tilaamaan raaka-aineikseen riistaa ja villiä kalaa, vaan hän mestästää, kalastaa ja kerää suuren osan niistä itse. Tingimättömyys näkyy paitsi laadussa, myös aterian hinnassa: neljän ruokalajin menut maksavat 74–89 euroa ja kahdeksan ruokalajin erikoismenu 139 euroa. Annoksia voi tilata myös à la carte -listalta. Tänne ei tulla ihan tavalliselle arki-illalliselle vaan kokemaan jotain erityistä, ja siihen dramaattisessa punatiilisessa satamamakasiinissa sijaitseva Nokka sopii myös ulkoisilta puitteiltaan. Heti ulko-ovella ovat vastassa suuri laivan potkuri ja ankkuri. Sisällä salissa vanhat merelliset esineet ja korkealle kohoavasta katosta roikkuva puuvene luovat väkevän tunnelman. Porotataki oli yksi parhaista Helsingissä syömistäni alkupaloista Alkuruoat vastasivat korkeisiin odotuksiin – ja jopa ylittivä

Sea Horseen, eli tuttavallisesti Sikalaan, astuessa tuntuu astuvansa taaksepäin aikaan, jolloin ravintolan ovella sisään toivotti ovimies ja tarjoilijat kiikuttivat valkoisten liinojen koristamiin pöytiin tuhteja annoksia, joiden maku tuli pääasiassa voista ja suolasta. Tupakansavu leijaili ilmassa, eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Tupakansavu toki puuttuu, mutta muuten illuusio on täydellinen. Sitä melkein tuntee olevansa vanhassa, mustavalkoisessa elokuvassa. Vanha tunnelma vetoaa, sillä nykyisin Sikalaan on vaikea päästä syömään ilman pöytävarausta (tosin tilaa on sen verran paljon, että varaus riittää usein samana päivänä). Kaukana takana ovat 2000-luvun alkuvuodet, jolloin ravintola oli vähällä mennä konkurssiin ja perinteikkään ravintolan kohtalosta kannettiin syvää huolta. Nykyisin suurin huoli on, mahtuuko mukaan. Sea Horse houkuttelee yhtä lailla sekä suomalaisia asiakkaita että ulkomaisia vieraita, ja molemmille Sikala toimii hyvin. Suomalaisille nostalgisena elämyksenä ja turisteille tunnelmallisena paikkana maistella aitoa suomalaista ruokaa. Sea Horsen ruokalista koostuu pääosin suomalaisista ravintolaklassikioista, jotka olisivat yhtä hyvin voineet olla listalla jo silloin, kun ravintola avasi joulukuussa 1933. On sipulipihviä, wieninleikettä, pariloitua maksaa ja Oskarinleipää. Kumarruksen turistien puoleen listalla tekee oikeastaan vain poronkäristys, jota on tuskin Sikalassa tarjoiltu ennen kuin matkailijat alkoivat kysellä poron perään. Ruoka on hyvin

*]:pointer-events-auto [content-visibility:auto] supports-[content-visibility:auto]:[contain-intrinsic-size:auto_100lvh] R6Vx5W_threadScrollVars scroll-mb-[calc(var(--scroll-root-safe-area-inset-bottom,0px)+var(--thread-response-height))] scroll-mt-[calc(var(--header-height)+min(200px,max(70px,20svh)))]" dir="auto" data-turn-id="request-WEB:b2e47082-4584-4ae1-9760-9a3a22ff4c7f-3" data-turn-id-container="request-WEB:b2e47082-4584-4ae1-9760-9a3a22ff4c7f-3" data-testid="conversation-turn-8" data-scroll-anchor="false" data-turn="assistant"> What makes a classic restaurant? Time certainly plays a part. But is 30 years enough? Sitting opposite the Finnish National Opera in Töölö, Carelia has spent three decades building the kind of atmosphere that can’t be rushed. Step inside, and it feels like the clock stopped at exactly the right moment. The magic lies in the bones of the building. Occupying a former 1920s pharmacy, the dining room retains its original dark wood shelving and apothecary drawers, now cleverly paired with the hallmarks of a grand Parisian brasserie: monochrome checkered tiles, supple cognac-leather banquettes, and soaring arched windows. Polished brass railings and ambient lamps provide the finishing glow. It feels like a stage set for a story spanning a century, even if the restaurant itself is only thirty. Therein lies the charm: Carelia feels oddly suspended between authenticity and performance – like a restaurant playing the role of an old restaurant, yet

Brace yourself: Night Visions is back to haunt Helsinki's silver screens. The Nordic region's biggest festival dedicated to horror, fantasy, sci-fi and action cinema takes place twice a year, in spring and autumn. And while horror is its speciality, the programme ventures far beyond the genre, taking in everything from cult classics and outrageous indie oddities to documentaries and films you won't find at your average multiplex. The autumn edition, known as Night Visions Maximum Halloween, runs from 11 to 15 November 2026, taking over Finnkino Kinopalatsi in central Helsinki. This year's programme features 38 feature films, with more than 60 screenings, including plenty of Finnish premieres. This isn't a festival for people who like to be tucked up in bed by midnight. True to its name, Night Visions culminates in a legendary all-night movie marathon on Saturday 14 November, with the final screenings continuing into Sunday morning. Beyond the films, there's a movie flea market at Kinopalatsi on Saturday 14 November from 1pm to 4pm, where collectors can hunt for physical media and cinematic treasures. And Friday the 13th is getting an appropriately sinister afterparty at On the Rocks. Our picks from the Night Visions November 2026 programme The Finnish Christmas nightmare: Punaista lunta (Red Snow) Who says Christmas is the season of goodwill? In Finnish director Ilja Rautsi's gloriously outrageous horror comedy, a balding, middle-aged vampire disguises himself as Santa Claus

Elokuvien ystävät, juoskaa henkenne edestä – nimittäin lippuluukulle! Suomen kauhein leffafestivaali, Night Visions, on täällä taas. Pohjoismaiden suurin kauhu-, fantasia-, scifi- ja toimintaelokuviin erikoistunut festivaali järjestetään kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Vaikka kauhu on festivaalin erikoisalaa, ohjelmistossa on myös kulttiklassikoita, mitä kummallisempia indie-elokuvia, dokumentteja ja elokuvallisia erikoisuuksia, joita tavallisten elokuvateatterien ohjelmistossa harvoin näkee. Syksyn Night Visions Maximum Halloween järjestetään 11.–15. marraskuuta 2026 Helsingin Kinopalatsissa. Ohjelmistossa on 38 pitkää elokuvaa ja yli 60 näytöstä, joukossa runsaasti Suomen-ensi-iltoja. Nimensä mukaisesti Night Visions huipentuu lauantaina 14. marraskuuta alkavaan legendaariseen koko yön elokuvamaratoniin, jonka viimeiset näytökset jatkuvat sunnuntaiaamuun. Elokuvien ohella Kinopalatsissa järjestetään lauantaina 14. marraskuuta kello 13–16 elokuvakirpputori, jolta voi metsästää fyysisiä tallenteita ja muita elokuvaharrastajan aarteita. Perjantai 13. päivä saa puolestaan arvoisensa päätöksen On the Rocksin festivaalijatkoilla. Vinkit Night Visionsin elokuviin Verenhimoinen joulupukki: Punaista lunta “Onkos täällä ollut hehkeitä neitoja?” Ilja Rautsin riehakkaassa kauhukomediassa keski-ikäinen, kaljuuntuva vampyyri pukeutuu joulupukiksi päästäkseen pahaa-aavistamattomien perheiden koteihin. Vampyyrihän tarvitsee kutsun astuakseen sisään, ja joulupukille avataan ovi Suo

Se oli vain ajan kysymys. Ennemmin tai myöhemmin sen oli tapahduttava. Joulukuu 2026 jää historiaan hetkenä, jolloin joku viimein keksi, että Tuomaan Markkinoilta puuttuu sauna.  Perinteisen, puulämmitteisen saunan tuo joulutorille Furuvik Saunas. Saunan tuominen joulumarkkinoille on vain loogista, onhan joulusauna vuosisatoja vanha suomalainen perinne. Uutta on vain sen yhdistäminen joulumarkkinoihin.  Ota siis tänä talvena mukaan uikkarit, kun suuntaat jouluostoksille. Toivoa sopii, että joku myyntikoju erikoistuu jouluaiheisiin uikkareihin. Miten olisivat Petteri Punakuono -kuosiset speedot? Siinäpä joululahja, jota kukaan ei tiennyt tarvitsevansa. Mikä on tämän vuoden hittipuuro?   Jussi Hellsten / Helsinki Partners- Marraskuun lopulla avautuvat Tuomaan Markkinat ovat yksi Helsingin suosituimmista joulutapahtumista. Puisissa kojuissa myydään kotimaisia käsitöitä, joulukoristeita ja lahjoja. Perinteinen karuselli tuo torille ripauksen vanhan ajan joulutunnelmaa.   Ruokaa on tarjolla monipuolisesti, ja monen ruokakojun takana on suosittu helsinkiläisravintola, joka käyttää joulutoria tilaisuutena kokeilla uusia, jouluisia herkkuja. Ja joka vuosi käydään epävirallinen mutta sitäkin kiihkeämpi kilpailu: kuka tekee sesongin hittipuuron? Perinteinen joulupuuro saa toreilla vuosi vuodelta kekseliäämpiä muunnelmia. Kanelin, sokerin ja voisilmän rinnalle on ilmestynyt sellaisia yhdistelmiä kuin ruskistettu voi ja miso. Uusi luistelukenttä Kauppatorille Aivan keskustassa on myös

When it comes to the dress code for Helsinki's biggest Christmas market, you'd normally expect the advice to be simple: wear as many layers as possible. This year, however, there's an unexpected addition to the packing list – a swimsuit. It was only a matter of time. Sooner or later, it was bound to happen. December 2026 will go down in history as the moment someone finally decided that Helsinki's Christmas Market needed a sauna. Yes, you read that right. Visitors can now enjoy a proper wood-fired Finnish sauna on Senate Square, right at the foot of Helsinki's magnificent white Cathedral. Christmas sauna is a Finnish tradition Putting a sauna in the middle of a Christmas market might sound like a rather eccentric idea, but in Finland, it makes perfect sense. After all, joulusauna, or Christmas sauna, is a centuries-old Finnish tradition. For many families, it's an essential part of Christmas Eve, offering a moment of peace and relaxation before the festive feast and Santa's arrival. Unlike his British counterpart, Finnish Santa turns up in person while the children are still awake. What's new is combining this cherished tradition with the hustle and bustle of a Christmas market. So remember to bring your swimsuit. Not something you'd normally find on a Christmas shopping list – although perhaps one of the stalls will be selling Speedos adorned with Rudolph the Red-Nosed Reindeer's face. Now there's a festive gift nobody knew they needed. Who will make this year's hit porridge

The wait is finally over. Helsinki once again has a top-notch barbecue restaurant, with Hämeenlinna favourite Miller’s BBQ opening its doors in the capital. The new restaurant is located in Töölö, right next to Helsinki Sports Hall. For a while, there had been something of a shortage of proper barbecue joints in the city. Miller’s Helsinki kitchen has its own rapid smoker, but most of the smoking is still done at the original restaurant in Hämeenlinna. The concept is refreshingly straightforward, with a fast-food-style approach. Customers order a platter of smoked meats with sides at the counter, choosing either a single meat or a combination of several. You then pay at the adjacent till, where you can also order drinks. Once your food is ready, you collect it from the counter. Waiting times are generally short, as the meats have already been smoked. Table reservations are only accepted for larger groups of at least seven people. The menu revolves around slow-smoked meats, including tender beef brisket, beef cheek, pulled beef, pork belly, pork ribs, chicken and brisket-and-cheddar sausage. You can choose one meat or mix and match several on a platter, served with sides such as coleslaw, mac ’n’ cheese or cornbread. Among the sides, the sinfully crispy potatoes are a particular standout. Miller’s prepares them fresh, first steaming them before deep-frying them to golden, crunchy perfection. Miller’s first opened in Hämeenlinna in 2021 and has since built up a devoted followin

Odotus on vihdoin ohi. Helsingistäkin saa taas huippuluokan grilliherkkuja, kun Hämeenlinnasta tuttu Miller’s BBQ avasi pääkaupungissa. Miller’S avasi Töölöön Kisahallin viereen. Helsingissä ehtikin jo olla hetken aikaa pienoinen tyhjiö grilliravintoloiden suhteen. Millerin keittiössä on oma pikasavustin, mutta pääasiassa savustaminen tehdään kotipesällä Hämeenlinnassa. Ravintolan konsepti on suoraviivainen ja pikaruokamainen. Tiskiltä tilataan lihalautanen lisukkeilla. Lautasen voi valita yhdellä tai useammalla eri lihalla. Annos maksetaan vieressä kassalla, josta ostetaan myös juomat. Kun annos on valmis, se haetaan tiskiltä. Odotusaika on pääosin lyhyt, sillä lihat on savustettu valmiiksi.  Varauksia tehdään vain isommille vähintään seitsemän hengen seurueille. Pääosassa ovat hitaasti savustetut lihat: naudan brisket eli rintaliha, naudanposki, nyhtönauta, possunkylki, porsaanribsit, kana sekä brisketistä ja cheddarjuustosta valmistettu makkara. Lisukkeet ovat klassisia: coleslaw’ta, mac and cheeseä ja maissileipää. Lisuikkeista erityisen paljon kehuja keräävät syntisen rapeat perunat. Miller’s valmistaa ne tuoreena ensin höyryttämällä ja lopuksi uppopaistamalla. Miller’s aloitti Hämeenlinnassa vuonna 2021 ja sille on kertynyt vahva fanikunta. Miller’sin harteille on usein aseteltu Suomen parhaan BBQ-ravintolan viittaa. Tittelistä se kilpailee salolaisen JJ’s BBQ:n kanssa. Voisi sanoa, että Miller’sin ravintoloitsija Aki Kinnunen on omistanut elämänsä grillaamiselle. Hän o

Nyt on keksitty ratkaisu siihen, miten saadaan ihmisiä leffateatterin eturivin paikoille, joille ei yleensä halua kukaan. Tehdään niistä leffateatterin ylellisimmät paikat. Finnkino toi ensimmäisenä Suomessa elokuvateattereihin leffasängyt, joissa voi pötkötellä pitkällään. Ne on suunniteltu jaettavaksi kahdelle. Leffasängyt ovat hyvä valinta hemmotteluhetkeen arjen keskellä erityisen tärkeän ihmisen kanssa, mutteivät ehkä kuitenkaan aivan ensimmäisille treffeille. Ehkä parhaimmillaan feffasängyt ovat perheille, sillä niissä saa olla kaksi aikuista ja yksi lapsi, kunhan kaikilla on lippu kyseiseen näytökseen. Leffasängyt löytyvät Itiksestä (Sali 2) ja Tennispalatsista (Sali 3).  Hinnaltaan leffasängyt vastaavat Finnkinon LUXE-salien lippuja eli kyseessä on hyvin kohtuuhintainen luksus. Koko leffasänky kahdelle hengelle maksaa kaksi premium-lippua, mutta puolikkaan leffasängystä voi myös varata omaan käyttöönsä yhdellä premium-lipulla.  Sängyt ovat suuren parisängyn kokoisia, sillä niillä on leveyttä 204 senttiä ja syvyyttä 200 senttiä. Enää pitää päättää, ottaako sänkyyn mukaan popcornkulhon vai lempiunilelun. Varma valinta: ota molemmat. SUOSITTELEMME Time Outin vinkit ystävänpäivään Helsingissä 

Tämä huikean hieno elokuva on kuin stop motion -animaation vastine The Odysseylle. Se on samaan tapaan elokuvallinen spektaakkeli, jonka jälkeen katsoja jää ihmettelemään, miten ihmeessä kaikki on saatu aikaan. Ja samalla katsoja on suunnattoman iloinen siitä, että jotenkin niin on tehty. Wildwood on Laika-studion paras elokuva, mikä on melkoinen saavutus, kun sen aiempiin töihin kuuluvat Coralinen sekä Kubo ja taikamiekan kaltaiset modernit klassikot. Oregonissa toimiva studio vaalii stop motion -animaation käsityöperinnettä. Wildwoodin tekemiseen kului hämmästyttävät 231 viikkoa, mutta lopputulosta katsellessa voisi hyvin kuvitella työn vieneen tuhat viikkoa. Elokuvan käsityönä rakennettujen maailmojen yksityiskohtiin uppoutuminen on kokonaisvaltainen elämys. Näemme synkkiä, Grimmin veljesten satuja muistuttavia metsiä ja jyliseviä taisteluita, mutta myös nykyajan boheemin Portlandin artesaanikahviloineen ja parrakkaine hipstereineen. Mukana on myös Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvasta lainattu kohtaus. Se antaa varhaisen vihjeen siitä, että ohjaaja Travis Knight ja käsikirjoittaja Chris Butler aikovat pistää paremmaksi kuin Coralinen karmivissa kauhuhetkissä. Tällä kertaa luvassa on jo kunnon jännitystä ja vaaran tuntua 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Varikset kerääntyvät portlandilaiselle kiipeilytelineelle, kun itsepäinen teinityttö Prue McKeel vahtii leikkivää pikkuveljeään Macia. Linnut sieppaavat pojan ja kuljettavat hänet läheiseen metsään, joka tunnetaan nimellä

Kiasman syyskauden huipentuma on Oliver Beerin teos Resonance Project: The Cave, joka muuttaa Kiasman ylimmän kerroksen esihistorialliseksi, soivaksi luolaksi. Työ on esillä 6.11.2026–28.3.2027. Teoksen pohjana ovat Font-de-Gaumen luolan luolamaalaukset Lounais-Ranskassa. Brittiläisen Beerin teos tuo luolan ikiaikaisen tunnelman ja vaikuttavan akustiikan koettavaksi museossa.  Nykytaiteen museo on yllättävänkin sopiva paikka esihistoriallisille luolamaalauksille. Vaikka välissä on tuhansia vuosia, esihistoriallinen taide tuntuu pelkistetyssä ilmaisussaan usein yllättävän modernilta. Beer sai poikkeuksellisen luvan työskennellä ja kuvata teoksensa arkeologisesti merkittävässä Font-de-Gaumen luolassa Lounais-Ranskassa. Luola tunnetaan sadoista luolamaalauksista, jotka on tehty yli 15 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vastaavanlaiset luolat on yleensä suojeltu vierailijoilta, jotta niiden maalaukset eivät kärsisi. Maalausten lisäksi luolassa on merkittävää sen akustiikka. Beer tutki luolan akustiikkaa ja havaitsi, että tila resonoi erityisesti niissä kohdissa, joissa on eniten maalauksia. Matalan F-sävelen laulaminen sai luolan värisemään ja vahvistamaan äänen moninkertaiseksi.  Teosta varten Beer kutsui joukon laulajia avukseen. Hän pyysi teokseen mukaan muusikot Rufus Wainwright, Woodkid, eee gee, Mélissa Laveaux, Hamed Sinno, Jean Christophe Brizard, Mo'Ju ja Michiko Takahashi. Jokainen heistä esittää teoksessa varhaisimman laulun, jonka muistaa lapsuudestaan. Nämä menneiltä

The highlight of Kiasma’s autumn season is Oliver Beer – Resonance Project: The Cave, an immersive installation that transforms the museum’s top floor into a prehistoric cave filled with sound. The work will be on display from 6 November 2026 to 28 March 2027. Inspired by the ancient cave paintings of Font-de-Gaume in south-western France, the installation by British artist Oliver Beer brings the atmosphere and extraordinary acoustics of a prehistoric cave to life inside the museum. A contemporary art museum is a surprisingly fitting home for prehistoric cave paintings. Despite the thousands of years separating them, prehistoric art often feels remarkably modern in its simplicity of expression. Beer was granted rare permission to work and film inside Font-de-Gaume, an archaeologically significant cave famous for its hundreds of prehistoric paintings, created more than 15,000 years ago. Caves of this kind are generally closed to visitors to protect their fragile artwork. But it's not just the paintings that make Font-de-Gaume remarkable. The cave also has extraordinary acoustics. While studying the space, Beer discovered that the strongest resonance occurred in the areas with the greatest concentration of paintings. Singing a low F note caused the cave to vibrate, amplifying the sound many times over. For the installation, Beer invited eight musicians to take part: Rufus Wainwright, Woodkid, eee gee, Mélissa Laveaux, Hamed Sinno, Jean Christophe Brizard, Mo'Jun and Michiko Tak

They’re back: the dinosaurs. Heureka, a major science centre in Vantaa in the Helsinki metropolitan area, has opened a new Evolution of Dinosaurs exhibition, that takes visitors 66 million years back in time to the age of the dinosaurs. More than 20 life-size dinosaurs move and roar their way through the exhibition with surprisingly lifelike results. And these are not off-the-shelf models. The dinosaurs were made specifically for Heureka, following a brief created with Finnish palaeontology experts and reflecting their wishes about which species and behaviours should be shown. Heureka has staged dinosaur exhibitions before – roughly once every five years. Part of the reason is simple: each time, a new generation of children gets the chance to discover the world of the dinosaurs for the first time. But there is another reason too. Our understanding of dinosaurs is constantly evolving as new fossils are discovered and old assumptions are challenged. That is particularly noticeable here. If your mental image of dinosaurs comes mainly from 1990s Jurassic Park, you may find yourself having to update it. Tyrannosaurus rex, for example, is no longer depicted standing upright like Godzilla, but with its body held much more horizontally. The exhibition is not enormous: at its heart are five dioramas, each featuring several dinosaurs in carefully recreated environments. It opens with dinosaurs fighting one another – rather like the capercaillies in Ferdinand von Wright’s famous Finnish

Ne ovat täällä taas: dinosaurukset. Heurekassa lokakuun alussa avautunut Dinosaurusten evoluutio vie kävijät 66 miljoonan vuoden taakse dinosaurusten aikaan. Näyttelyssä liikkuu ja ääntelee yli 20 aidonkokoista dinosaurusta. Eivätkä nämä ole mitään postimyynnistä tilattuja malleja, vaan dinosaurukset on valmistettu nimenomaan Heurekaa varten. Taustatyötä ovat tehneet suomalaiset paleontologian asiantuntijat, jotka ovat päässeet vaikuttamaan siihen, mitä lajeja näyttelyssä nähdään ja millaista dinosaurusten käyttäytymistä siinä esitellään. Heurekassa on nähty dinosaurusnäyttelyitä ennenkin, suunnilleen viiden vuoden välein. Siihen on yksinkertainen syy: joka kerta uusi sukupolvi lapsia pääsee tutustumaan dinosaurusten maailmaan ensimmäistä kertaa. Mutta on toinenkin syy. Tietämyksemme dinosauruksista kehittyy jatkuvasti uusien fossiililöytöjen myötä, ja vanhat käsitykset joutuvat yhä uudelleen koetukselle. Sen huomaa myös näyttelyssä. Jos oma mielikuva dinosauruksista perustuu pitkälti 1990-luvun Jurassic Parkiin, tietoja voi joutua päivittämään. Tyrannosaurus rex ei esimerkiksi enää seiso Godzillan tavoin selkä pystyssä, vaan se liikkuu vartalo vaakasuorassa asennossa. Näyttely ei ole valtavan laaja. Sen ytimen muodostavat viisi dioraamaa, joissa kussakin nähdään useita dinosauruksia huolella rakennetuissa ympäristöissä. Aluksi dinosaurukset käyvät toistensa kimppuun kuin metsot Ferdinand von Wrightin kuuluisassa Taistelevat metsot -maalauksessa. Välillä tunnelma rauhoittuu j