Lapin parhaat nähtävyydet

Mistä on kyse? Lapin taivas on ihmeiden tyyssija. Kesällä aurinko ei laske laisinkaan, vaan kiertää taivaanrantaa uteliaana. Talvi on puolestaan kaamoksen aikaa, kun aurinko katoaa pariksi kuukaudeksi, ja maailma on päivälläkin sinertävää hämärää. Talvisella yötaivaalla leiskuvat revontulet.

Miksi me rakastamme tätä? Revontulten näkeminen on monelle yksi suurimmista syistä matkustaa Lappiin. Ja onhan se maagista, kun yhtenä hetkenä taivaalla on tanssivien valojen muodostama Fenix-lintuna ja toisena vihreä loimu muuttuu kuin valtoimenaan virtaavaksi joeksi. Kesällä revontulet ja pimeät yötaivaat ovat muisto vain: kesällä Lapissa ihmetellään yötöntä päivää joka vain jatkuu ja jatkuu, kun aurinko pysyttelee taivaalla pari kuukautta yhtä mittaa ja valaisee maisemaa keskellä yötäkin pehmeällä, kullanhohteisella loisteella. Itse aika tuntuu menettävän merkityksensä.

Mistä on kyse? Eteläisimmässä Lapissa, Posiolla, on jylhä Korouoman rotkolaakso. Sata metriä syvä ja lähes kymmenen kilometriä pitkä luonnonmuodostelma on upeimmillaan talvella, kun vesi jäätyy sen kallioseinämiin suuriksi jääputouksiksi.

Miksi me rakastamme tätä? Tällaista maisemaa ei ole missään muualla Suomessa. Rotkon seinämät nousevat pystysuorina kuin yliluonnolliset muurit. Vesiputouksista suurimmat, kuten Ruskea Virta, kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen ja houkuttelevat jääkiipeilijöitä ympäri maailmaa. Mutta jääputouksista voi nauttia kiipelemättäkin. Niitä pääsee ihastelemaan patikoimalla viiden kilometrin mittaisen Koronjää-reitin. 

Mistä on kyse? Lapin pääkaupunki Rovaniemi tunnetaan Joulupukin virallisena kotikaupunkina, ja Nelostien varrella, täsmälleen napapiirin rajalla sijaitseva Joulupukin Pajakylä vetääkin turisteja ympäri maailmaa. Se on kaikessa kitsiyydessäänkin hauska elämys.

Miksi me rakastamme tätä? Rovaniemi on paljon enemmän kuin vain joulupukin kulissi. Se on eloisa pohjoinen kaupunki, jossa on hyviä ravintoloita ja monipuolinen kulttuurielämä. Kun Joulupukki on nähty ja valokuvat otettu, on aika suunnata Arktikumiin, vaikuttavaan museoon, joka kertoo pohjoisen elämästä ilman punaista nuttua ja tekopartaa.

Mistä on kyse? Pyhä–Luoston kansallispuisto on lähin kohde Rovaniemeltä, jossa  voi kokea “aitoa” Lapin tunnelmaa. Vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä avautuvat upeat tunturimaisemat: puuttomat tunturien laet eli kerot ja niiden väliin jäävät kiviset kurut. Nimensä mukaisesti Pyhätunturi oli aikoinaan saamelaisten pyhä paikka, samoin vieressä kohoava Noitatunturi, joka toimi aikoinaan uhripaikkana.

Miksi me rakastamme tätä? Kansallispuiston tunnetuin nähtävyys on Isokuru, 220 metriä syvä, kivinen rotko, jonka pohjalla kuljetaan pitkospuita pitkin. Kannattaa käydä myös Lampivaaran ametistikaivoksella, jossa saa etsiä omin käsin onnenkivenä tunnettuja ametisteja maan uumenista. Kaivostoimintaa pyöritetään pienimuotoisesti ja luonnon ehdoilla. Kaikki kaivaminen tehdään käsivoimin ja kestävästi.

Mistä on kyse? Vierelläin sijaitsevat Levi ja Ylläs ovat Lapin tunnetuimmat hiihtokeskukset. Levi on kävijämäärältään Suomen suurin ja kansainvälisin hiihtokeskus – vierailijoista jopa kolmasosa tulee ulkomailta. Levi on kätevästi rakentunut kompaktiksi hotellikyläksi, jossa pärjää hyvin myös ilman autoa. Paikasta toiseen voi kävellä. Ylläksen palvelut ovat enemmän hajallaan ja rinteet ovat Suomen pisimmät.

Miksi me rakastamme tätä? Molemmat tarjoavat aika lailla täydellisen Lapin-elämyksen. Palveluita riittää, mutta heti lomakylien ulkopuolelta löytyy täydellistä rauhaa. Tunturimaisemat ovat molemmissa upeat. Molemmista käsin on helppo vierailla suuresa lumilinnassa, Lapland Hotels Snow Villagessa, joka koristellaan joka talvi uusin jääveistoksin. Veistokset ovat tavanneet olla todella hienot.

Mistä on kyse? Lapin kuuluisin ja rakastetuin taiteilija, Reidar Särestöniemi (1925–1981), oli kotoisin Ylläksen ja Levin läheltä Kittilästä. Hänen taiteilijakotinsa ja ateljeensa toimii lumoavana museona. Vaikutuksen tekevät sekä Särestöniemen maalaukset että komeista kelohongista rakennettu taiteilijakoti. Galleriatilan keskellä on jopa uima-allas, jossa taiteilija tapasi pulahtaa maalausmaratonien päätteeksi. 

Miksi me rakastamme tätä? Särestöniemi maalasi Lapin leiskuvat värit ja tunnelmat kankaalle elävämmin kuin kukaan muu: ilvekset, riekot ja ruskan värit. Yhtä leiskuva oli hänen persoonallisuutensa. Särestöniemi maalasi erämaan rauhassa, mutta juhli Suomen kulttuurieliitin seurassa ja matkusteli myös ympäri maailmaa. Itse Kekkonen kävi helikopterilla tapaamassa Särestöniemeä, sillä hänen erämaa-ateljeehensa ei aikoinaan johtanut tietä. Särestöniemen tragedia oli se, että vaikka hän täytti kankaat suurilla visioilla, hän ei voinut koskaan täysin paljastaa todellista minäänsä maailmalle – homoseksuaalisuus oli vielä tabu hänen elinaikanaan.

Mistä on kyse? Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa näkee ja kokee Lapin maisemat kauneimmillaan: kumpuilevat tunturit, syvät kurut ja kirkasvetiset purot. Kesällä alueella kulkee yksi Suomen rakastetuimmista vaellusreiteistä, 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-reitti, joka merkittiin maastoon jo vuonna 1934. Talvella Pallas muuttuu Suomen viehättävimmäksi ja luonnonmukaisimmaksi hiihtokeskukseksi.

Miksi me rakastamme tätä: Jos kolmesta neljään päivään kestävä Hetta–Pallas-vaellus tuntuu liian pitkältä, vaihtoehdoksi sopii Taivaskeron kierros, yksi Suomen näyttävimmistä päiväretkistä. Yhdeksän kilometrin reitti nousee Pallastunturin korkeimmalle huipulle, jossa muistolaatta kertoo, että juuri täällä sytytettiin vuoden 1952 olympiatuli. Talvella Pallas muuttuu hurmaavan vanhan ajan hiihtokeskukseksi: tykkilunta ei käytetä lainkaan, vaan täällä lasketaan vain aidolla lumella rinteillä, jotka seuraavat tunturin luonnollisia muotoja. Helmikuussa alkava kausi jatkuu usein vapun yli. Majoitusta tarjoaa vain yksi paikka, Hotelli Pallas, Suomen ensimmäinen tunturihotelli.

Mistä on kyse? Sompion luonnonpuistossa kohoava Pyhä-Nattanen on yksi Lapin erikoisimmista tuntureista ja kuten nimikin antaa olettaa, saamelaisten pyhiä paikkoja: sen huippua hallitsevat suorakulmaisesti lohjenneet kivipaadet eli toorit, jotka näyttävät siltä kuin jättiläinen olisi leikkinyt Lego-palikoilla.

Miksi me rakastamme tätä? Pyhä-Nattanen on mystisen näköinen paikka, mutta helposti saavutettavissa. Tänne kannattaa poiketa matkalla Saariselälle. Kymmenen kilometrin mittainen kuoppainen hiekkatie vie Nelostien varrelta Pyhä-Nattasen parkkipaikalle, josta on vain parin kilometrin mittainen nousu huipulle. Kaikkiaan huipun kautta kulkevalla rengasreitillä on pituutta seitsemän kilometriä. Sen ehtii kiertää helposti puolessa päivässä, mutta maisemat jäävät mieleen loppuiäksi.

Mistä on kyse? Saariselkä on leppoisa hiihtokeskus, joka toimii porttina Urho Kekkosen kansallispuistoon, erämaahan, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Urho Kekkosen kansallispuistosta voi nauttia lähtemällä pitkälle vaellukselle tai päiväretkillä Kiilopään ympäristössä.

Miksi me rakastamme tätä: UKK-puisto on vaeltajan paratiisi, jossa on avotuntureita, aapasoita, rakkakivikoita ja kirkasvetisiä jokia. Täällä voi kävellä viikkoja näkemättä montaa muuta ihmistä. ja 70–80 kilometrin mittainen rengasreitti Kiilopäältä Sokostin juurelle on klassikko, joka testaa vaeltajan taidot ja palkitsee maisemilla, joita ei unohda. Mutta UKK-puistosta voi nauttia myös leppoisasti asumalla Saariselällä ja tekemällä päiväretkiä Kiilopään alueella. Talvisin Saariselältä lähtevät hyvät hiihtoladut ja täällä on Suomen pisin pulkkamäki: laskettavaa riittää peräti 1800 metriä. 

Mistä on kyse? Inarin seutu on saamelaisten, Euroopan viimeisen alkuperäiskansan, sydänmaata. Seudun maisemia hallitseva Inarijärvi on kuin sisämeri ja pyhä monille saamelaisille. Sen rannat ovat karuja ja kauniita: kesäisin järven selkä välkehtii kuin sula hopea. Järvestä arvoituksellisena kohoava Ukonkivi oli saamelaisten kuuluisimpia uhripaikkoja, eräänlainen Lapin Uluru Rock.

Miksi me rakastamme tätä? Inarin kylän tärkein nähtävyys on saamelaismuseo ja luontokeskus Siida, joka kertoo elävästi Lapin luonnosta ja historiasta sekä saamelaisten perinteistä ja nykypäivästä. Täällä voi esimerkiksi kuunnella räppiä eri saamen kielillä. Museon ulkopuolella pääsee kulkemaan perinteisessä saamelaiskylässä: sisään voi astua turvekammiin, ihailla veneitä ja ahkioita ja tuntea, miten pohjoisen elämä on aina nivoutunut luontoon. Kannattaa patikoida myös tunnelmalliselle Pielpajärven erämaakirkolle, joka rakennettiin 1700-luvulla inarinsaamelaisten talvikylän viereen. Inarista löytyy myös yksi Suomen parhaista ravintoloista, Ravintola Aanaar, jonka annoksissa pohjoiset maut ja raaka-aineet pääsevät lautaselle modernissa ja hienostuneessa fine dining -muodossa.