Mistä löytyy Helsingin paras aamiainen? Moni saattaisi vastata Brasserie Lionne. Hans Välimäen tyylikäs brasserie on auki aamusta pitkälle yöhön, mutta erityisen suosituiksi se on noussut aamiaispaikkana.
Kävimme siis testaamassa, onko Brasserie Lionne maineensa veroinen. Lionne hurmaa heti sisustuksellaan – kunhan sinne pääsee sisään. Suunnittelussa on tehty sellainen pieni virhe, ettei ravintolassa ole sopivaa tilaa seisoskella odottamassa pöytäänohjausta, jos samaan aikaan sisään on astunut muitakin asiakkaita.
Vaan siitä viis, kun pöytään on päästy, huolet unohtuvat. Ranskalaishenkinen sisustus on tyylikkään klassinen, muttei ylitseampuva. Isot ikkunat aukeavat Pohjoisesplanadille.
Tällaista on selvästi Helsinkiin kaivattu, sillä ainakin viikonloppuaamuna asiakkaita riittää. Aamiainen on niin suosittu ja kehuttu, että moni varaa pöydän, mutta sisään mahtuu kyllä varaamattakin. Vaikka ravintola tuntuu pieneltä ja intiimistä, tilaa on itse asiassa todella paljon. Salin takaa löytyy monenlaisia pikkuhuoneita ja päälle tulevat vielä sisäpihan pöydät.
Takana olevat kabinettimaiset huoneet ovat kivoja seurueille, ja ainakin oman vierailun aikana joku oli järjestänyt yhdessä niistä syntymäpäiväjuhlat. Olihan se tyylikästä, kun ihmisiä marssi sisään kantaen toinen toistaan isompia ja kiehtovamman muotoisia paketteja.
Vaikka tilaa on, ovat salissa pöydät niin lähekkäin, että sitä tulee melkein väkisinkin salakuunneltua naapuripöydän keskusteluja. Se tuo oman hauskuutensa vierailuun. Yhdellä sivulla kaksi siskosta puhuu äitinsä asioista. Toinen toteaa tuhahtaa ääneen: “Mutta äitihän toinen kuolee kohta joka tapauksessa!” Mikä saa toisen siskon näyttämään siltä kuin häntä olisi läiskäisty patongilla.
Toisessa pöydässä nuoret, klassisesti pukeutuneet kaunottaret puhuvat maailmanmatkoistaan, ostoksistaan ja Bulgarin koruista, jotka maksavat pienen auton verran.
Ruokalista tarjoaa iloisen yllätyksen. Se on yllättävän kohtuuhintainen, kun Hans Välimäen paikat tapaavat muuten olla hintatason yläpäästä. Tyylikäs, mannermainen tunnelma. Kohtuullinen hintataso. Sitä ajattelee, että tämähän on nerokasta! Kunnes kahvi tulee pöytään. Se on taatusti Helsingin pienin cappuccino.
Melkein naurattaa. Hans, Hans, Hans. Huippukokki selvästikin vierastaa ajatusta, että hänen ravintolaansa yhdistettäisiin määrettä hyvä hinta–laatusuhde. No, se ei tietysti kuulosta kovin juhlavalta.
Sama pihtailu annoskoossa jatkuu tavallaan myös ruoissa. Eggs benedict -leipiä on esimerkiksi vain yksi tavallisen kahden sijaan. Annos on kuitenkin täytteiltään sen verran rikas, että toista leipää ei jää kaipaamaan. Seuralainen ei kuitenkaan ole aivan tyytyväinen annokseensa, vaan kehuu esimerkiksi Café Pacificon vastaavaa paremmaksi. Hollandaise-kastike jää maussa turhan paljon taustalle.
Toisena lämpimänä aamiaisena tilaamme croque madamen. Sekään ei ole täysi kymppi. Siihen on ladattu liikaakin monenlaisia makuja, kun kyseessä on pohjimmiltaan yksinkertainen ja suoraviivainen ruoka.
Aamiaisella ihminen on kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Sen takia aamiaisella tarjoillaan usein lohturuokaa. Selkeitä makuja. Ja sellaista croque madame edustaa pohjimmiltaan. Mutta täällä siinä on liikaa yritystä. Sen mauista ei oikein saa kiinni, mitä niillä halutaan sanoa. Täydelliseen croque madameen riittäisi erinomainen leipä, kinkku ja juusto. Joskus – itse asiassa useimmiten – yksinkertainen on kaunista. Nyt on liikaa kastiketta, liikaa kaikkea.
Mutta älkää ymmärtäkö väärin. Molemmat olivat oikein kelpo annoksia, vaikka eivät täydellisiä.
Vierailun jälkeen jään miettimään, annanko kolme vai neljä tähteä. Seuralainen ei osaa ratkaista pulmaa, sillä hän jää miettimään samaa. Tunnelma on hyvä, samoin hintataso. Croissantit ovat erinomaiset, mutta muuten annokset olivat pohjimmiltaan vain ok, vaikka yritystä toki on. Palvelussakin oli omat pienet haparointinsa. Ja mielessä on vielä tuoreena Helsingin pienin kahvikuppi.
Mutta niin vain käy, että kun Brasserie Lionnen vierailusta on kulunut tovi, ja välissä on kolunnut muita aamiaisia, sitä huomaa jo kaipaavansa takaisin Pohjoisesplanadille. Brasserie Lionne vetää puoleensa kuin magneetti. Sen tunnelmassa on sellaista sulavaa tyylikkyyttä, joka tuo hyvälle mielelle ja nostaa viikonlopun juhlaksi ja aamusta. On ihanaa, että Helsingissä on tällainen paikka.
Eli kyllä, sen voi sanoa: pienistä puutteistaankin huolimatta Brasserie Lionne on Helsingin paras aamiaispaikka.