Nokka

Nokan slogan sanoo kaiken olennaisen: "Metsästä pöytään – lautasella villi luonto". 2000-luvun alussa avattu Nokka oli pääkaupungin – ja koko Suomen – ensimmäisiä ravintoloita, joka alkoi suosia villinä kasvanutta kalaa, riistaa, yrttejä ja marjoja yhdistettynä vastuullisesti kasvatettuihin pientuottajien raaka-aineisiin. Silloin se aiheutti vielä ihmetystä, mutta sittemmin lähiruoasta on tullut vallitseva ruokatrendi.

Ari Ruoho on tyytyväisenä haastatteluissa kertonut, kuinka muuan Claus Meyer kävi Nokassa pian ravintolan avaamisen jälkeen. Ei kestänyt kauaakaan kun Meyer avasi René Redzepin kanssa Kööpenhaminaan ravintola Noman.

Nokan keittiömestarina Ruoho ei tyydy vain tilaamaan raaka-aineikseen riistaa ja villiä kalaa, vaan hän mestästää, kalastaa ja kerää suuren osan niistä itse. Tingimättömyys näkyy paitsi laadussa, myös aterian hinnassa: neljän ruokalajin menut maksavat 74–89 euroa ja kahdeksan ruokalajin erikoismenu 139 euroa. Annoksia voi tilata myös à la carte -listalta.

Tänne ei tulla ihan tavalliselle arki-illalliselle vaan kokemaan jotain erityistä, ja siihen dramaattisessa punatiilisessa satamamakasiinissa sijaitseva Nokka sopii myös ulkoisilta puitteiltaan. Heti ulko-ovella ovat vastassa suuri laivan potkuri ja ankkuri. Sisällä salissa vanhat merelliset esineet ja korkealle kohoavasta katosta roikkuva puuvene luovat väkevän tunnelman.

Porotataki oli yksi parhaista Helsingissä syömistäni alkupaloista

Alkuruoat vastasivat korkeisiin odotuksiin – ja jopa ylittivät ne. Porotataki oli yksi parhaista Helsingissä syömistäni alkupaloista. Liha oli syntisen mureaa ja annoksen kruunasi XO-kastike: savuinen, syvän suolainen, aavistuksen makea ja täysin koukuttava. Se on sellainen kastike, joka sai hetkeksi harkitsemaan lautasen nuolemista fine dining -ravintolassa. Vaan eihän kukaan sellaista tietysti tekisi. Eihän?

Mätibriossi, Nokan versio blinistä, tarjoili toisen huippuhetken. Briossi saapui pöytään kauniilla, paahtuneilla grilliraidoilla, jotka antoivat sille parhaalla mahdollisella tavalla maanläheisen ja savuisen maun. Mädin, sipulin ja crème fraîchen raikkaus täyteläistä, paahdettua leipää vasten loi kenties illan tyylikkäimmän makuyhdistelmän. Annoksen herkullisuudesta kertonee jotain se, että mukana ollut teini-ikäinen poikani, joka ei normaalioloissa koskisikaan mätiin, söi annoksen suurella intohimolla.

Myös kuningasrapu teki vaikutuksen. Oikeastaan tänne voisi tulla pelkästään sen takia, vaikka hinta huimaakin päätä (32 euroa alkupalasta à la cate -listalla). Ravun rakenne oli kiehtova: samalla kertaa sekä kiinteä että suuhun sulavan pehmeä. 

Alkuruoat nostivat odotukset lähes mahdottoman korkealle, eivätkä pääruoat aivan yltäneet samaan loistoon. Esimerkiksi päivän erikoisena (chef’s choice) ollut hirvipaisti oli sitkeää. 

Jälkiruoka palautti illan takaisin raiteilleen. Maa-artisokkajäätelö karamellikastikkeen ja kuivattujen marjojen kera oli niin herkullista, että poika alkoi oikein googlettaa, miltä maa-artisokka näyttää.

Nokka on ehdottomasti yksi Helsingin ravintolaelämän kiintopisteitä, ehkä jopa kaikkein paras suomalainen ravintola. Tällä kertaa pääruoat kuitenkin jättivät kokonaisuuden hieman vajaaksi täydestä viidestä tähdestä.