Teller

Entisessä pyöreässä pankkisalissa käy täysi kuhina jo alkuillasta. Kun kysyn tarjoilijalta, täyttyykö sali aina näin aikaisin töiden jälkeen, vastaus tulee viipyilemättä: ”Meillä on oikeastaan aina täyttä.”

Teller hehkuu samaa itsevarmuutta kuin tarjoilijan sanat. Vaikka talousuutiset tarjoilisivat pelkkää matalapainetta, täällä tuntuu siltä, että Suomella menee lujaa. Se on osa Tellerin taikaa: optimismi on tarttuvaa sorttia. 

Sisustuskin on sellainen, tummanpuhuva ja tyylikäs, että täällä kuka tahansa voi kuvitella olevansa kovanluokan pörssihai, kuin Gordon Gekko elokuvassa Wall Street. Teller onkin kuin annos New Yorkia Arkadiankadulla, ja juuri sieltä ravintoloitsijat Teemu Laurell ja Lennart Sukapää kertovat hakeneensa inspiraatiota.

Tunnelma on tyylikäs mutta rento. Ilmassa voi melkein kuulla jonkun pukumiehen lausuvan toiselle Gekkon ikonisen tunnuslauseen: “Greed is Good”, auheus on hyvästä.

Teller sopii täydellisesti rakastavaisille tai salaisille agenteille.

Täällä elämä tuntuu hetken elokuvalta. Seinillä on taidetta ja visakoivuiset pöydät on kuin luotu ruokakuvien ottamiseen. Muutama tunnelmallinen nurkkaus sopii täydellisesti joko rakastavaisille tai salaisille agenteille. Tai rakastavaisille salaisille agenteille. 

Niin tai näin, Teller toimii tilanteeseen kuin tilanteeseen, niin treffeille kuin bisnestapaamiseenkin.

Teller avattiin jo hyvän aikaa sitten, keväällä 2024, joten suosiossa ei ole enää kyse pelkästä alkuinnostuksesta. Kyse on siitä, että Teller on lunastanut lupauksensa, ja ylittänytkin ne. Tämä on ravintola, johon tullaan syömään hyvää ruokaa, mutta myös viihtymään. 

Ruokalista on niin täynnä kiinnostavia annoksia, että sormi on mennä suuhun. Mitä sitä valitsisi alkupalaksi? Marinoitua kesäkurpitsaa, hamachi crudoa, stracciatella-juustoa vai kampasimpukoita? Endiiviä, kampasimpukkaa vai härkäcarpacciota?

Tarjoilija tulee apuun. Hän ottaa tilanteen haltuun ja kertoo omat suosikkinsa. Ääni oikein soi innosta, kun hän puhuu ruoasta.

Kun toinen tarjoilija sitten tuo alkupaloja pöytään, tämä kehaisee valintojamme erinomaisiksi: “Tuo annos on omakin suosikkini!”

Kerron saaneeni hieman apua hänen kollegaltaan, ja tarjoilija vastaa, että Tellerissä on tapana, että jokainen uusi työntekijä saa tuoda perheensä ja kaverinsa syömään ja katselemaan ravintolaa asiakkaan silmin. 

“Olisi kiva, että sellainen tapa olisi yleisempikin ravintoloissa”, tarjoilija kertoo.

Ei siis ihme, että palvelu on täällä asiantuntevaa. Se on muutenkin ensiluokkaista. Vaikka ilta on kiireinen, palvelu pelaa ja henkilökunnalla on hyvä vire päällä. 

Alkuruuat toimivat kaikki erinomaisesti ja vertailemme niitä innoissamme pöytäseurueen kesken. Kampasimpukka on täydellisesti paistettu ja hamachi tarjoillaan juuri sopivan huoneenlämpöisenä. Mutta jos valinta pitäisi tehdä, niin alkupaloista ykköseksi nousee endiivi, joka käy taatelin, hasselpähkinän ja fromage blancin kanssa sellaista vuoropuhelua, että sitä kelpaa kuunnella.

Myös väliruoat hurmaavat. Sieni-agnolotti sulaa suuhun ja maapähkinä toimii mukavana maadoituksena. Etanoissa ja persilja-valkosipulipastassa on mukavaa leikkisyyttä, vaikka itse etanat hieman hukkuvatkin muiden makujen alle. Voiton vie sisäfilee à la plancha, jossa sieniliemi tukee lihan omaa, puhdasta makua.

Kaikki maistamamme alkupalat ja entréet ovat sellaisia, että niitä palaisi ilomielin syömään uudestaan. Ja kaiketi moni palaakin, ravintolan suosiosta päätellen.

Pääruoissa peli muuttuu selkeämmäksi, ja voittaja on helppo julistaa. Hokkaidokurpitsa ja kuha ovat kelpo suorituksia, mutta ne jäävät auttamatta alkupalojen ilotulituksen varjoon. Pöydän selvä pomoannos on pippuripihvi. 47 euron hinta saattaa nostaa jopa pörssihain kulmakarvoja, mutta annos on jokaisen sentin arvoinen. Se on täydellinen päivitys 1980-luvun klassikosta.

Pippurit on ihanasti paahdettu, kastike rikas muttei päällekäyvä, ja liha on täydellisesti paistettu – kysymättä asiakkaalta lupaa pilata kokemusta turhilla toiveilla. Jos siis syöt lihaa, pääruuan valinta on täällä helppo. Tellerin pippuripihvi on juuri sellainen annos, josta Gordon Gekkokin olisi ollut tyytyväinen.

Sen äärellä ei voi kuin todeta, että ahneus on hyvästä, ainakin mitä elämän kulinaarisiin aistinautintoihin tulee.

Tunnelma Tyylikäs mutta rento. Sopii hyvin laittautumiseen eli ylipukeutumisen vaaraa ei ole.  

Juoma Laadukkaita viinejä ja hyviä cocktaileja.

Ruoka Herkulliset annokset pohjaavat kansainväliseen keittiiöön. Ruokalista ei vaihdu täällä kovin usein, joten suosikit löytyvät todennäköisesti listalta seuraavallakin vierailulla.

Time Outin vinkki Pöytävaraus on melkein pakollinen, mutta Tellerin vieressä on samojen omistajien viinibaari Tales, jonka pöydistä suurin osa on walk-in-vieraille.