The Alley

Eihän näissä hinnoissa ole mitään järkeä – tai siis kilpailijoiden hinnoissa ei ole. Sitä tulee ihmetelleeksi The Alleyn menua silmäillessä. Pääruoat maksavat enintään 20 euroa ja kolmen ruokalajin menun saa 39 eurolla. Neljä ruokalajiakaan ei maksa kuin 48 euroa.

Hinnan lisäksi ilahduttaa myös tunnelma. Sienillä on kehyksissä on grafiikkaa ja julisteita. Yhden seinän täyttävät hylly, joilla on pikkelöityjä kasviksia. Punasävyisessä ravintolasalissa lepattavat kynttilät.

Puheensorinaa riittää arki-iltanakin, sillä näin edullinen ravintola ei pysy salaisuutena. Silti paikalleen vasta viime vuoden lopulla muuttanut The Alley on monelle vielä tuntematon suuruus.

Mutta eihän halvalla voi saada hyvää? Eihän?

Testaamme alkupaloista neljä. Vasikankieli tonnikalakastikkeessa ja katkarapu-crudo ponzulla ja seljankukalla olivat molemmat erinomaisia, vivahteikkaita annoksia. Voiton vei kuitenkin sydänsalaatti, jossa vaatimattomasta raaka-aineesta on tehty jopa, anteeksi kielenkäyttömme, törkeän hyvä annos, kiitos erinomaisen ananas-gochu-kastikkeen.

Neljäs alkupala, brioche kantarelleilla oli selvä huti, kuin köyhä ritari, jonka päälle oli lykätty sipsejä ja makeita tomaatteja. Mutta sattuuhan sitä.

Mutta eihän halvalla voi saada hyvää? Eihän?

Alkupalat paritettiin yllättävien mutta onnistuneiden viinien kuten sisilialaisen Cortese Nostrun kanssa. Ensimmäinen suullinen tuntui maljalta mehua ja sai miettimään, oliko mafia lantrannut sitä tynnyrissä, mutta jo seuraava siemaus paljasti nuotteja ja makuja siihen malliin, että samaa viiniä oli tilattava illan aikana vielä toinenkin lasillinen.

Entäpä pääruoat? Kun monessa ravintolassa alkupalat loistavat illan kirkkaimpina tähtinä, The Alleyssä asetelma paljastui päinvastaiseksi. Vaikka alkupalatkin ilahduttivat, tämä ravintola on pääruokien juhlaa.

Tilasimme sekä mustekalaa että mustekala iberico-possua. Ne olivat niin hyviä, että olisi tullut kyynel silmään ellemme olisi nauraneet ilosta. Emme malttaneet olla maistelematta kilpaa toistemme lautaselta. Raaka-aineet maistuivat, mutta kastikkeet tukivat sopivasti makua.

Päältä liki mustaksi paahdettu mustekala oli parhaita, mitä olen syönyt. Seuralainen tosin muistutti, ettei yksikään mustekala tule enää vetämään vertoja hänen Elban saarella maistamaansa 13 kattilan kautta kulkeneeseen mustekalaan. Sitä ei käy kiistäminen, mutta jos tekee mieli mustekalaa, The Alley vastaa haasteeseen.

Nostaisin kuitenkin possun vielä paremmaksi, sillä se sai lisäpisteitä grillatuista endiiveistä, joissa oli niin upean umaminen maku, että uskoisin niissä olleen mukana aasialaista kalakastiketta. Tämä sillä ehdolla, että pitää läskistä, sillä sitä possussa riitti ja juuri se nosti annoksen niin täydelliseksi.

Muutenkin The Alleyn makumaailmaa voinee kuvata aasialaisvaikutteiseksi fuusioksi, sillä vaikka se edustaa ehkä pohjimmiltaan kansainvälistä keittiötä, aasialaisia elementtejä on mukana paljon makuja piristämässä.

Näitä pääruokia palaan varmasti syömään uudelleen, mutta suosittelen ottamaan koko menun, sillä myös alkupalat ovat erinomaisia eivätkä annokset ole täällä kovin suuria, jos eivät nyt erityisen pieniäkään. Suurin syy alkupaloille on kuitenkin se, että ne herättelevät mukavasti makuaistin. Pääruot ovat The Alleyssa sellaisia supertähtiä, että kyllä ne lämppäribändinsä ansaitsevat.

Muutama huti tuli edellä mainitun alkupalan ohella. Jälkiruoat eivät jääneet mieleen ja digestiiviksi tilattu yuzu soju oli pettymys, mutta The Alley ansaitsee silti viisi tähteä. Sillä ne annokset, jotka osuivat, upposivat kuin amorin nuolet tai Cinema Paradison loppukohtaus.