The Tartin konsepti herättää väistämättä ihmetystä: brittiyylinen gastropubi, josta saa poroa ja muikkuja? Mitä ihmettä?
Mutta kaikelle on selitys.
Puotilan kartanoa pyörittävät Aki Arjola ja Tanja Löppönen perustivat The Tartin syksyllä 2025, kun paikalla sijainnut, Hans Välimäen pyörittämä The Rook lopetti ja tila vapautui Yrjönkadulta, Punavuoren puolelta.
Sisustus onkin pitkälti sama kuin The Rookissa. Se on hyvä, sillä tila on Helsingin upeimpia. Mutta hinnat, ne ovat aivan eri luokkaa. Jos The Rook oli kallis, The Tartissa voi halutessaan syödä varsin edullisesti. Esimerkiksi hirvipurilainen lähtee alle 20 eurolla, samoin peuranlihasta tehty reuben-leipä.
The Tartiin voi myös pistäytyä vain oluelle maistelemaan harvinaisempia brittioluita, jotka tarjoillaan hanasta tietysti pintin kokoisina. Valikoima elää ja vaihtuu usein ja asiakkaiden toiveiden mukaan.
Ja tästä kaikesta iso kiitos. On mahtavaa, että The Tartin upeasta tunnelmasta pääsee nauttimaan pikkurahalla. Ravintolasali on tyylikäs mutta kotoisa. Sellainen, joka kutsuu istuskelemaan. Katossa on suureellinen kristallikruunu ja ikkunalaudoilla isot kyntteliköt luovat lämmintä tunnelmaa. Toiletteihin johtava huone on koristeltu punaisilla plyysiverhoilla – harvassa toisessa paikassa vessassa käyminen tuntuu yhtä seremonialliselta.
Muistatteko parodisen, mutta tyylikkään agenttielokuvan The Kingsman? Sen päähenkilöt olisivat hyvin voineet kokoontua juuri täällä. Vakavina mutta pilke silmäkulmassa. Ja kas, The Tartin kabinetti löytyy kirjakaapiksi naamioidun salaoven takaa. Ravintolan nimikin sopii tyylilajiin: The Tart tarkoittaa torttua, mutta on kaksimielinen molemmilla kielillä, sekä suomeksi että englanniksi.
Tila on siis kuin tehty tyylikkäälle brittiläiselle gastropubille. Poro, hirvenliha ja muikut selittyvät puolestaan sillä siitä, että ravintoloitsijat haluavat tarjota vain riistaa ja vapaana pyydettyä kalaa. Riistalle he ovat löytäneet hyvän, ruotsalaisen toimittajan, jolta sitä saa ympäri vuoden ja vieläpä edullisemmin kuin nautaa.
Entäpä kerrosleivässä ja reubenissa hapankaalin korvannut kimchi? Koska se on juuri nyt huippusuosittua lontoolaisissa gastropubeissa.
Palaset loksahtavat paikoilleen. The Tart on moderni, leikkimielinen gastropubi, joka ei ole jämähtänyt brittiläisen ruoan perinteisiin, vaan hakee siitä inspiraatiota.
Millaista se ruoka sitten on? Herkullista. Savustetusta siiasta tehty skottilainen Cullen Skink -kalakeitto (16 euroa), on upea tuttavuus, olettaen, että pitää savun mausta. Sitä nimittäin riittää. Kermainen keitto on maultaan niin rikas, että suomalaiset lohikeitot jäävät kauas taakse. Hirven entrecote (32 euroa) on hinta–laatusuhteeltaan erinomainen ja itsetehdyt ranskalaiset (6 euroa) kuuluvat kaupungin parhaisiin.
Sepherd’s Pie on, no, Sepherd’s Pie. Tuhtia, annoksena hieman monotonista maalaisruokaa. Lihana on poroa, mutta sen maku hukkuu kastikkeeseen.
Nimensä mukaisesti tortut ovat vahvasti edustettuina. Joka päivä tarjolla on uusi makea ja suolainen torttu (7 euroa), jolla saa pikkunälän tyydytettyä. Tortut ovat nimenomaan uusia: ainakin toistaiseksi ravintolan keittiössä on kehitelty jokaiseksi päiväksi uudenlaiset tortut.
Jos jotain huomautettavaa ruoasta haluaa sanoa, niin se on aika suolaista. Mutta sehän on vain positiivinen ongelma: se saa juomaan muutaman ylimääräisen oluen. Eli näin viihtyisässä tilassa sekin on melkein vain plussaa.
The Tart on auki lounaalla, illallisella ja sunnuntaisin. Viikonloppuisin keittiö on auki 22:30 asti. Viikonloppuiltoina The Tart muuttuu bilepaikaksi iltakymmenen aikoihin, kun dj soittaa levyjä. Sunnuntaisin on Sunday Roast (38 euroa), joka kannattaa varata etukäteen. Paisti on poroa.
Omassa kategoriassaan, brittihenkisenä gastropubina, The Tart on aika lailla täydellinen suoritus. On helppo uskoa, että tämä paikka saa monta kanta-asiakasta. Ainakin me palaamme taatusti uudestaan.