Arvostelussa elokuva Secret Agent

Jo ensi minuuteista alkaen jokin haiskahtaa palaneelta tässä jännitteisessä ja koukeroisessa brasilialaisdraamassa, joka sijoittuu 1970-luvulle. Viipyilevä elokuva tavoittaa korruptoituneen diktatuurin alla elämisen absurdiuden ja tukahduttavan tunnelman. On vuosi 1977, ja keski-ikäinen Marcelo (Narcos-sarjasta tuttu Wagner Moura) on paennut Pohjois-Brasiliasta Recifeen, jossa hän toivoo voivansa jälleen tavata nuoren poikansa.

Elokuvan alussa Marcelo kaartaa syrjäiselle huoltoasemalle kirkkaankeltaisella kuplavolkkarillaan. Pahvien alle peitetty ruumis on maannut paikallaan jo päiviä, eikä kukaan ole uskaltanut tehdä asialle mitään. Poliisit saapuvat ja alkavat ahdistella Marceloa, yrittäen nyhtää lahjuksia tekaistuilla syillä. Tunnelma on heti selvä: elokuva kuvaa osuvasti sitä pelottavaa järjettömyyttä, joka vallitsee lain ulkopuolella toimivassa valtiossa.

Secret Agent on armoton ja elämänmakuinen kuvauksessaan paikasta ja vaarasta. Samalla siinä on kiehtovan outo, hieman vinksahtanut sävy, joka tuo inhimillisen ulottuvuuden poliittiseen rikostrilleriin. Sillä sellaiselta arki alkaa näyttää valtiossa, jossa virkavaltaan ei voi luottaa: kafkamaiselta.

Secret Agent on armoton kuvaus elämästä diktatuurissa

Elokuvassa näkyy selvästi myös intohimoisen elokuvaharrastajan kädenjälki: on viittauksia elokuvaan Tappajahai, ja keskeisiä kohtauksia tapahtuu hikisen ja rähjäisen elokuvateatterin ympäristössä. Mukana on jopa hätkähdyttävä kohtaus, jossa irti leikattu jalka pomppii Recifen öisellä cruising-alueella. Se on kuin synkkä hallusinaatio, joka tuntuu samaan aikaan sekä sopivan tähän tarinaan että olevan kuin toisesta elokuvasta.

Suurin osa Kleber Mendonça Filhon käsikirjoittamasta ja ohjaamasta elokuvasta tuntuu kuitenkin pelottavan realistiselta. Marcelo ei ole aktivisti tai toisinajattelija, mutta hän joutuu elämään maan alla, koska hänet halutaan hengiltä; hän ja hänen vaimonsa, molemmat akateemikkoja, joutuivat vaikeuksiin, kun poliitikko halusi häikäilemättömästi varastaa ja kaupallistaa heidän työnsä. Nyt Marcelon on päästävä pois Brasiliasta. Ensin hänen on kuitenkin kadottava maan alle ja piileskeltävä kirjavan lainsuojattomien joukon kanssa Recifessä samalla, kun hän käy päivätöissä paikallisessa arkistossa, jossa hän voi samalla etsiä edesmenneeseen äitiinsä liittyviä asiakirjoja. 

Vaikka Filho kuvaa tarinassaan useita häikäilemättömiä hahmoja, elokuva on täynnä myös tavallisia, hyviä ihmisiä. Kaikki eivät seuraa presidentin esimerkkiä, vaikka tämän muotokuvilla on koristeltu hallintorakennusten seinät.

Tarina ei kulje suoraviivaisesti eikä mikään tunnu ennalta määrätyltä. Se tuo elokuvaan kihelmöivän jännitteen rauhallisesta temposta huolimatta: mitä tahansa saattaa tapahtua. Filho antaa katsojan kaikessa rauhassa upota karnevaaliajan kuuman ja kostean Recifen tunnelmaan ja leikkaa välillä 1970-luvun ja nykyhetken välillä: nuoret tutkijat kuuntelevat nauhoja, jotka liittyvät Marcelon tarinaan. Elokuva ei perustu tositapahtumiin, mutta se voisi hyvinkin perustua – etenkin kun sen erikoisin elementti, elävä irtojalka, pohjaa todelliseen urbaanilegendaan.

Kyseessä on tärkeä ja mukaansatempaava elokuva, jossa on jonkin verran tuttua mutta joka on monin tavoin täysin ainutlaatuinen.

Tekijät ja näyttelijät
Ohjaus: Kleber Mendonça Filho
Käsikirjoitus: Kleber Mendonça Filho
Näyttelijät: Wagner Moura, Maria Fernanda Cândido