[category]
[title]
Kukapa olisi arvannut, että pingiksestä syntyy yksi vuoden elokuvatapauksista? Hollywood-elokuvien bluffaa tiesi huipulle -genre on saanut häikäisevän uuden tulokkaan elokuvien Ota kiinni jos saat ja Uncut Gems rinnalle. Mutta Timothée Chalametin esittämällä, alati laskelmoivalla pingistaituri Marty Mauserilla on jotain, mitä monelta muulta valkokankaan veijarilta on puuttunut: todellista lahjakkuutta suurien puheiden ja hämmästyttävän pokan tueksi. Hänen pitäisi vain keksiä, miten kierteet ja smashit saisi käännetty setelitukoiksi 1940-luvun New Yorkissa. Lähes patologinen itsekriittisyyden puute kääntyy voimavaraksi.
Josh Safdien ohjaamassa urheilu- ja rikoselokuvassa Marty on lahjakas mutta tyhjätasku pingispelaaja, joka on alati lähellä läpimurtoa, mutta aina piirun verran siitä sivussa. Oman armottoman maailmansa mittapuulla hän on häviäjä, mutta menestys on aivan kosketusetäisyydellä. Niinpä hän kurottaa aina vähän pidemmälle ja venyttää rajojaan vielä vähän kireämmelle. Hän ajatuu yhä syvemmälle rahasta pelaamisen, vedonlyönnin ja pikkurikosten maailmaan. Lopulta hän on tilanteessa, jossa viimeinen lisäponnistus voi muuttaa kaiken hyväksi – tai viedä häneltä hengen.
Martyn hahmo perustuu 1940-luvun lopun pöytätennismestari Marty Reismaniin, jonka lempinimi Neula viittasi yhtä lailla tämän pistävään älyyn kuin langanlaihaan vartaloon. Safdie on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Uncut Gemsin Ronald Bronsteinin kanssa ja pyörittää tätä “melkein tositarinaa” pilke silmäkulmassa ja hurjalla tempolla. Ja millainen aisapari Safdiella onkaan Chalametissa! Dyynin tähti on ilmiliekeissä unelmaroolissaan, ja hänen ilkikurisessa hahmossaan riittää pureskeltavaa.
Daniel Lopatin säestää tarinaa modernilla syntikkamusiikilla, jota täydentävät 1980-luvun hitit kuten Everybody Wants to Rule the World ja New Orderin Perfect Kiss.
Elokuva on eläväisin kuvaus Lower East Siden juutalaisesta yhteisöstä sitten Once Upon a Time in American. Kasvot jäävät mieleen: Odessa A’zion tekee erinomaisen roolin Martyn raskaana olevana tyttöystävänä ja 1990-luvun indie-elokuvan kauhukakara Abel Ferrara tuo limaista energiaa pikkurikollisena, jonka kadonnut koira tarjoaa Martylle uuden tempun tehdä rahaa. Tyler Okonma eli rap-artisti Tyler, the Creator on luonteva ensiroolissaan Martyn kaltoin kohdeltuna kaverina, ja Shark Tank -yrittäjä Kevin O’Leary siirtyy luontevasti tosi-tv:stä elokuvan puolelle tuoden tarinaan karheaa uhkaa mustekynäimperiumin pomona, jonka suojelus muuttuu myrkyksi.
Parasta on kuitenkin Gwyneth Paltrow, joka tekee loistavan comebackin puoliksi unohdettuna valkokankaan tähtenä Kay Stonena, joka viehättyy Martyn röyhkeästä karismasta ja hämmentyy tämän huomiosta, vaikka haistaakin huijauksen jo kauas. Paltrow'n roolihahmo on samaan aikaan sekä pehmeää silkkiä että kylmää terästä.
Koko näyttelijäkaarti on vahva ja jokainen roolihahmo on huolellisesti rakennettu.
Marty Supreme on huikea saavutus: hengästyttävä mutta täsmällisesti hallittu ilottelu täynnä eläviä hahmoja, äkkikäännöksiä ja ”mitä ihmettä juuri tapahtui?” -hetkiä. Se on kuin Ma Long lyömässä täydellisiä kierteitä ja Jan-Ove Waldner palauttamassa mahdottomalta näyttäviä palloja.
Mutta Marty Supreme on paljon enemmän kuin pelkkää rytmityksen juhlaa. Pohjimmiltaan se on modernistinen satu pohjattoman kunnianhimon törmäyksestä katujen likaisiin realiteetteihin ja kapitalismin synkkään pakkoon. Tämä elokuva on tehty kestämään.
Seuraa meitä Facebookissa ja lue uusimmat elokuva-arvostelut
SUOSITTELEMME: Elämää suuremmat elokuvateatterit - leffasalit, jotka on pakko kokea Helsingissä
Ensi-ilta: 23.1.2026
Tekijät
Ohjaus: Josh Safdie
Käsikirjoitus: Josh Safdie, Ronald Bronstein
Näyttelijät: Timothée Chalamet, Odessa A’zion, Gwyneth Paltrow ja Tyler, the Creator