[category]
[title]
Huh, huh! Vuoden 2026 Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali (17.–27.9.2026) tarjoaa valtavasti ohjelmaa: 136 pitkää ja 114 lyhytelokuvaa, joista järjestetään yhteensä 417 näytöstä. Leffoja on yli 80 maasta, joten leffasalin hämärässä pääsee tekemään aika lailla kattavan matkan maailman ympäri.
Leffoissa rikotaan rajoja ja sukelletaan syvälle maailman nykytilaan ja intiimeihin ihmissuhteisiin. Tarjolla on tietysti myös toimintaa, kauhua ja outoja elämyksiä.
Päätimme poimia ohjelmistosta kymmenen elokuvaa, jotka haluamme ainakin nähdä. Epäonnistuimme. Mielenkiintoisia leffoja on yksinkertaisesti liian monta. Niinpä otimme mukaan kolme bonusleffaa, joiden lähtökohdat ovat yksinkertaisesti liian kutkuttavia ohitettaviksi.
1 Minotaur – hyytävä katse Putinin Venäjään
Venäläisen Andrey Zvyagintsevin uutuus alkaa myrkyllisenä avioliittodraamana, mutta kiristyy vähitellen joksikin paljon synkemmäksi: noir-henkiseksi trilleriksi etuoikeuksista, korruptiosta ja moraalisista kompromisseista nyky-Venäjällä. Varakas liikemies joutuu keskelle sekä yksityiselämänsä romahdusta että järjestelmää, jossa sota, raha ja valta kietoutuvat yhä tiukemmin toisiinsa. Lopulta yhden avioliiton hajoaminen alkaa tuntua kokonaisen yhteiskunnan diagnoosilta.
Zvyagintsev on aina ollut mestari näyttämään, miten valta tihkuu tavalliseen elämään. Pariisissa asuva ohjaaja pystyy tarkastelemaan entistä kotimaataan ilman niitä rajoitteita, joiden puristuksessa maan sisällä työskentelevät elokuvantekijät elävät.
2 Hope – suuri ja täysin päätön spektaakkeli
Hirviö hyökkää korealaiseen pikkukylään, ja siitä eteenpäin koko leffa lähtee niin sanotusti keulimaan ja aivan lapasesta. The Wailingin ohjaaja Na Hong-jin sekoittaa lähes kolmetuntiseen elokuvaansa scifiä, toimintaa, hirviökauhua ja mustaa komediaa. Mukana ovat myös Michael Fassbender ja Alicia Vikander. Vaikka riehakas Hope vaihtaa lajityyppiä lennosta, se ei ole mikään pieni arthouse-kokeilu, vaan suuren budjetin leffa, joka oli mukana Cannesin pääkilpailussa.
3 Teenage Sex and Death at Camp Miasma – slasher-kauhua queer-linssin läpi
Jane Schoenbrun lainaa 1980-luvun kesäleiri-slasherin tuttuja kuvioita ja repii ne riemukkaasti auki. Hannah Einbinder esittää elokuvantekijää, joka yrittää käynnistää vanhan kauhufranchisen uudelleen, ja Gillian Anderson on sarjan erakoitunut entinen tähti. Elokuva ei ole pelkkää genreleikittelyä, vaan mukaan kietoutuvat kauhufanius, seksuaalisuus, häpeä, ja halu. Schoenbrun on itse kuvaillut elokuvaa yhdistelmäksi Portrait of a Lady on Firea ja Friday the 13th -jatko-osia. Cannesissa Queer Palmin voittanut elokuva kuulostaa jo valmiiksi tulevalta kulttiklassikolta.
4 Rehearsals for a Revolution – Iranin lähihistoria ihmisten kautta
Pegah Ahangarani käy läpi lähes 40 vuotta Iranin historiaa henkilökohtaisten muistojen kautta. Perhekuvat, kotivideot, puhelintallenteet ja protestimateriaali rakentavat kuvaa maasta, jossa yksityinen elämä ja julkinen vastarinta ovat törmänneet toisiinsa yhä uudelleen. Vuosikymmenten kehityskulut saavat inhimilliset kasvot.
Juuri henkilökohtainen näkökulma tekee elokuvasta niin kiinnostavan. Protestit ja kansannousut näkyvät siinä, mitä ne tekevät perheille, ystävyyksille ja yksittäisille ihmisille. Cannesissa parhaan dokumentin L’Œil d’Or -palkinnon voittanut elokuva on tietysti juuri nyt poikkeuksellisen ajankohtainen.
5 The History of Concrete – betonistakin voi tehdä hulvattoman elokuvan
Nimi voi kuulostaa siltä kuin elokuva olisi maailman tylsin kotitehtävä. Itse dokumentti vaikuttaa kuitenkin olevan kaikkea muuta. How To with John Wilson -sarjan tekijä John Wilson lähtee muka tutkimaan betonia, mutta ajautuu purukuminpoistajien, uskonnollisten ultrajuoksijoiden ja outojen ammattien maailmaan. Betoni on lopulta vain portti yllättävään tutkimusmatkaan moderniin elämään. Juuri tällaisia löytöjä elokuvafestivaaleilla toivoo tekevänsä.
6 The Devils – leffahistorian kauhukakara leikkaamattomana
Ken Russellin vuoden 1971 elokuva on yhä yksi hurjimmista uskonnon, seksin, politiikan ja joukkohysterian yhteentörmäyksistä, joita valkokankaalla on nähty. Oliver Reed esittää 1600-luvun Ranskassa vaikutusvaltaista pappia, joka joutuu poliittisen valtapelin keskelle, ja Vanessa Redgrave tekee yhden uransa kuumeisimmista rooleista pakkomielteisenä nunnana. Elokuva oli niin kiistanalainen, että se oli Suomessa kokonaan kielletty vuosikymmeniä, ja siitä on pitkään nähty vain erilaisia leikattuja versioita. R&A esittää nyt Cannesissa ensi-iltansa saaneen uuden leikkaamattoman 4K-restauroinnin, jossa Derek Jarmanin näyttävä lavastus, Russellin maksimalistinen tyyli ja teoksen häpeilemätön provokatiivisuus pääsevät valloilleen.
7 Paper Tiger – vanhan koulukunnan rikoselokuva
Tällaista on jo ollut vähän ikäväkin: perinteinen, henkilövetoinen rikosdraama. James Gray palaa maailmaan, jonka hän tuntee parhaiten: työväenluokkaiseen New Yorkiin, perhesiteisiin ja ihmisiin, jotka tekevät yhden huonon päätöksen toisensa jälkeen. Miles Teller esittää kunnollista perheenisää, joka sotkeutuu Adam Driverin esittämän veljensä hämäriin bisneksiin ja ajautuu sitä kautta yhä lähemmäs venäläistä mafiaa. Vaimon roolissa on Scarlett Johansson.
8 La bola negra – queer-romantiikkaa eeppisessä mittakaavassa
Federico García Lorcan keskeneräisestä tekstistä innoituksensa saanut La bola negra kulkee kolmessa eri aikatasossa ja yhdistää kielletyn rakkauden, fasismin, Espanjan sisällissodan ja sukupolvien yli vaietut perhesalaisuudet. Suurta draamaa lupaavat elokuva on kerännyt valtavasti kehuja ja sen ohjaajaduo – Javier Ambrossi ja Javier Calvo – nappasivat sillä Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon.
9 The Samurai and the Prisoner – samuraielokuva kohtaa Agatha Christien
Kiyoshi Kurosawa vie katsojan 1500-luvun Japaniin, mutta perinteisen miekkailueepoksen sijaan luvassa on suljetun tilan murhamysteeri. Piiritetyssä linnakkeessa alkaa tapahtua selittämättömiä murhia, ja kapinallinen samurai joutuu pyytämään apua vangitulta vihollisstrategilta. Kunnia, lojaalius, johtajuus ja armo kietoutuvat osaksi rikosmysteeriä, ja varsinainen jännitys syntyy kahden terävän älyn kamppailusta. Arvosteluissa elokuvaa on kehuttu vuolaasti älykkyydestä ja psykologisesta jännitteestä.
10 Pillion – yllättävän hellä BDSM-suhdekuvaus
Harry Melling esittää ujoa nuorta miestä, joka ajautuu Alexander Skarsgårdin esittämän itsevarman motoristin seurassa maailmaan, jossa suhteen ehdot määritellään hyvin selvästi: toinen määrää, toinen tottelee. Pillion ei sorru helppoon BDSM-shokeeraamiseen, vaan on kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu vallan ja halun takana. Kuinka pitkälle ihminen on valmis mukautumaan toisen toiveisiin? Missä vaiheessa alistuminen alkaa tuntua vapaudelta – ja milloin taas oman itsen kadottamiselta?
Arvosteluissa elokuvaa on kehuttu erityisesti siitä, ettei se tee hahmoistaan kuriositeetteja. Seksuaalisuuden rinnalla kulkee lämmin, paikoin hyvin hauska tarina yksinäisyydestä, läheisyyden tarpeesta ja siitä, miten vaikeaa omien rajojen tunnistaminen voi olla silloin, kun haluaa ennen kaikkea tulla rakastetuksi.
+ 1 The End of It – entä jos kuolemattomuus alkaisi kyllästyttää?
Tässäpä kutkuttava lähtökohta: tulevaisuudessa ihmiset ovat onnistuneet voittamaan vanhenemisen. Rebecca Hall esittää 250-vuotiasta taiteilijaa, joka on saanut tarpeekseen elämästä ja päättää kuolla – sekä tehdä omasta kuolemastaan viimeisen taideteoksensa. Mukana ovat myös Noomi Rapace ja Gael García Bernal. Ajatus kuolemattomuudesta kääntyy ylösalaisin: se ei olekaan enää unelma vaan rasite. Mustaa huumoria, kuolemattomuutta ja eksistentiaalista scifiä. Arvostelut eivät ole olleet täysin varauksettomia, mutta lähtökohta on herkullinen.
+ 2 Yön lapsi – Rupert Grint suomalaisessa metsässä
Esikoiselokuvallaan Pahanhautoja maineeseen noussut Hanna Bergholm palaa psykologisen kauhun pariin. Seidi Haarla ja Harry Potterista tuttu, leppoisuuden perikuva Rupert Grint muuttavat metsän keskelle ja saavat lapsen, joka alkaa tuntua äidistä vieraalta. Jopa pirulliselta. Äidin kauhu nousee iholle: Saga kokee vauvan oudoksi ja aggressiiviseksi, mutta muut eivät näe siinä mitään poikkeavaa. Elokuva sai maailmanensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlien pääsarjassa.
+ 3 The Secret Reading Club of Kabul – tästäkö Suomelle dokumentti-Oscar?
Shakiba Adilin ja Elina Hirvosen dokumentti vie katsojan Talibanin hallitsemaan Kabuliin, jossa nuoret naiset perustavat salaisen lukupiirin Anne Frankin päiväkirjan ympärille. Suuri osa materiaalista on naisten itsensä puhelimillaan kuvaamaa, joten elämä Talibanin vallan alla avautuu poikkeuksellisen läheltä: näemme, miten oikeudet, opiskelu ja liikkumisen vapaus kaventuvat – ja miten vastarinta voi tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin kirjan avaamista. Elokuva on jo voittanut CPH pohjoismaisen dokumenttikilpailun pääpalkinnon, ja seuraavaksi katseet kääntyvät Oscareihin. Tekijät toivovat, että palkintokampanja saisi afganistanilaisten naisten äänen kantamaan mahdollisimman laajalle.