Arvostelussa elokuva The Super Mario Galaxy Movie

On hämmästyttävää ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten menestynyt Super Mario Bros. -elokuva olisi tuntunut perin epätodennäköiseltä ajatukselta. Vaikka unohdettaisiin viiksivallun vuoden 1993 live action -fiasko, yleinen totuus oli, etteivät suuret elokuvayleisöt koskaan ottaisi pelileffoja omakseen. 

Mutta nyt, vain yhden elokuvan jälkeen, Mario on yksi nykyelokuvan varmimmista rahasammoista. Vuoden 2023 The Super Mario Bros. Movie on vuosikymmenen yhdeksänneksi tuottoisin elokuva – sekavasta nimestään huolimatta – ja tämä jatko-osa on niin varma hitti kuin olla voi.

Kyse on siitä, että elokuvantekijät ovat hoksanneet juuri oikean tyylilajin tämänkaltaisiin teoksiin. Lego Elokuva raivasi tien Mariolle (sekä Sonicille ja Minecraftille) osoittamalla, että mikä tahansa brändi voi menestyä, kunhan se näyttää hyvältä ja se kuorrutetaan metahuumorilla, julkkisten ääninäyttelyllä ja nörteille suunnatuilla viittauksilla eli niin sanotuilla “pääsiäismunilla”.

Elokuvassa on käsin kosketeltavaa rakkautta luotua maailmaa ja hahmoja kohtaan

The Super Mario Galaxy Movie on jälleen erinomainen esimerkki tästä tyylilajista. Siinä on jopa jonkinlainen juoni, vaikka se onkin sama kuin ensimmäisessä osassa: putkimiesveljekset Mario ja Luigi (alkuperäisinä ääninä Chris Pratt ja Charlie Day) joutuvat pelastamaan prinsessan Bowserilta. Okei, prinsessa on eri kuin viimeksi (Brie Larsonin Rosalina). Ja Bowserkin on eri (Benny Safdien Bowser Jr.). Mutta pointti on, että tarina on täysin toissijainen; veljekset ja joukko eksentrisiä seuralaisia reissaavat läpi pienten ja outojen planeettojen muodostaman galaksin pelastaakseen siepatun kuninkaallisen.

Silti The Super Mario Galaxy Movie on suurimmaksi osaksi ihastuttava. Aaron Horvathin ja Michael Jelenicin ohjaus ei ole aivan yhtä vauhdikas kuin heidän mestariteoksensa, tv-sarja Teen Titans Go!, mutta siinä on samaa lennokkaan hölmöä huumoria ja käsin kosketeltavaa rakkautta luotua maailmaa ja hahmoja kohtaan. Kyseessä ei todellakaan ole pelkkä jättimäinen videopelimainos. 

Ensinnäkin se perustuu vahvasti Super Mario Galaxy -pelisarjaan, jonka viimeisin osa ilmestyi 16 vuotta sitten. Elokuva on täynnä ilahduttavan outoja viittauksia, kuten Star Foxin (äänenä Glenn Powell) viihdyttävä sivuosa hahmona, joka tähditti hämärää 1990-luvun Nintendo-sarjaa, jolla ei ole mitään tekemistä Marion kanssa. 

Mukana on nokkelia viittauksia kaikkeen alkuperäisestä Mario Bros. -pelistä omituiseen Paper Mario -sarjaan. Söpöjen 2D-pahisten 3D-versiot ovat todella valloittavia: elokuvassa on upea kohtaus, jossa Prinsessa Peach (Anya Taylor-Joy) vaeltaa Blade Runner -henkiseen baariin, joka on täynnä suloisia hirvityksiä.Tähtikaarti tekee hyvää työtä ääninäyttelijöinä, varsinkin Donald Glover, jonka koiranpentumainen Yoshi-dinosaurus osaa sanoa vain yhä lennokkaampia variaatioita omasta nimestään. Jack Black on huikea nykyään ahkerasti terapiassa käyvänä Bowserina. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ja miksipä ei olisi? Elokuva on hauska!

Oliko olemassa jokin suuri uusi Mario-tarina, joka oli aivan pakko kertoa juuri nyt? Ei ollut. Mutta Mariosta ei tullut kaikkien aikojen rakastetuinta pelihahmoa monimutkaisten juonenkäänteiden vuoksi. Pääosassa ovat värikkäät maailmat, ikimuistoiset hahmot ja hölmöt vitsit: The Super Mario Galaxy Movie ei ole syvällinen elokuva, mutta se on tehty rakkaudella ja se osuu juuri oikeaan kohtaan.