Arvostelussa elokuva Wildwood – Sysimetsä

Tämä huikean hieno elokuva on kuin stop motion -animaation vastine The Odysseylle. Se on samaan tapaan elokuvallinen spektaakkeli, jonka jälkeen katsoja jää ihmettelemään, miten ihmeessä kaikki on saatu aikaan. Ja samalla katsoja on suunnattoman iloinen siitä, että jotenkin niin on tehty.

Wildwood on Laika-studion paras elokuva, mikä on melkoinen saavutus, kun sen aiempiin töihin kuuluvat Coralinen sekä Kubo ja taikamiekan kaltaiset modernit klassikot. Oregonissa toimiva studio vaalii stop motion -animaation käsityöperinnettä.

Wildwoodin tekemiseen kului hämmästyttävät 231 viikkoa, mutta lopputulosta katsellessa voisi hyvin kuvitella työn vieneen tuhat viikkoa. Elokuvan käsityönä rakennettujen maailmojen yksityiskohtiin uppoutuminen on kokonaisvaltainen elämys. Näemme synkkiä, Grimmin veljesten satuja muistuttavia metsiä ja jyliseviä taisteluita, mutta myös nykyajan boheemin Portlandin artesaanikahviloineen ja parrakkaine hipstereineen.

Mukana on myös Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvasta lainattu kohtaus. Se antaa varhaisen vihjeen siitä, että ohjaaja Travis Knight ja käsikirjoittaja Chris Butler aikovat pistää paremmaksi kuin Coralinen karmivissa kauhuhetkissä. Tällä kertaa luvassa on jo kunnon jännitystä ja vaaran tuntua 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Varikset kerääntyvät portlandilaiselle kiipeilytelineelle, kun itsepäinen teinityttö Prue McKeel vahtii leikkivää pikkuveljeään Macia. Linnut sieppaavat pojan ja kuljettavat hänet läheiseen metsään, joka tunnetaan nimellä 'Impassable Woods' – läpipääsemätön metsä. Prue lähtee pelastusretkelle ja tempaa mukaansa nörtähtävän mutta sisukkaan luokkatoverinsa Curtisin. Edessä on juuri kaikkea sitä, mistä hänen vanhempansa ovat varoittaneet. Lapsuuden iltasaduista tutut legendat alkavat muuttua todeksi.

Jokainen ruutu on ilo silmälle

On suorastaan nerokasta ammentaa vaikutteita Tolkienilta, C. S. Lewisilta, Amblinin seikkailuelokuvista, Labyrintistä ja Stephen Kingin Stand by Me -tarinasta – ja onnistua silti luomaan näin tuoreelta tuntuva kertomus.

Wildwoodin metsissä nämä kaksi ulkopuolista kohtaavat joukon mieleenpainuvia, taidokkaasti rakennettuja hahmoja. Heihin kuuluu valtakunnan leskeksi jäänyt hallitsijatar, jonka suru on muuttunut joksikin uhkaavaksi, sekä suurisydäminen rosvojoukon johtaja, jonka väki uhmaa hallitsijatarta ja tämän kojoottiarmeijaa. Jopa suulas jyrsijä Septima onnistuu olemaan ärsyttämättä liikaa.

Jokainen ruutu on todellakin ilo silmälle. Tyynenmeren luoteisrannikon metsissä lehdet rapisevat jalkojen alla, taivaat täyttyvät syöksähtelevistä linnuista ja taistelukentät kaatuneiden ruumiista.

Laika-studion johtaja Knight on itsekin ehtinyt tehdä melkoisen mutkan urallaan ohjattuaan pari keskinkertaista näyteltyä Hollywood-spektaakkelia (Masters of the Universe ja Bumblebee). Nyt hän palaa kotikentälleen ja nostaa toiminnan aivan uudelle tasolle. Wildwoodin keskenään sotivien lintujen ilmataistelu tuntuu melkeinpä fyysiseltä kokemukselta, ja eräässä suuressa taistelukohtauksessa on kaikuja Gladiatorin vaikuttavasta alkutaistelusta.

Wildwood on täydellinen, käsityönä valmistettu vastalääke tekoälylle – pieni (tai oikeastaan valtava) annos elokuvan taikaa.

Ohjaus: Travis Knight

Käsikirjoitus: Chris Butler