Suomen parhaat festarit – nämä kesäfestivaalit kannattaa ainakin kokea

Suomen festarikausi alkaa kesärauhan julistamisella missäpä muuallakaan kuin Suomen Turussa, jossa on julistettu joulurauha jo 1300-luvulta alkaen. Kesärauhaa Turussa on juhlittu vuodesta 2019.

Linnapuistossa järjestettävä Kesärauha on Flow’n sielunsisar, mutta huomattavasti kotoisammassa muodossa. Festivaalialue on todella tunnelmallinen Turun linnan vieressä.

Kesärauha on hyvän mielen kaupunkifestivaali, jonka ohjelmassa yhdistyvät indie ja vaihtoehtopop, kotimainen räppi sekä tanssittava elektroninen musiikki.

Nummirock tarjoaa metallisen juhannuksen Pohjanmaalla Kauhajoen soiden keskellä. Luvassa on mutaa, nahkaa, kasvomaaleja ja ikimuistoista tunnelmaa. Kun hevikansa kokoontuu keskellä ei-mitään, on yhteishenki huipussaan. 

Vinkki: moshauksen ohella kannattaa käydä saunomassa viereisessä Kammi-kylässä, jossa voi heittää löylyä maahisen asumukselta näyttävässä saunassa ja pulahtaa uimaan kirkkaaseen suolampeen. 

Keskiyön aurinkoa, pohjoisen villiä luontoa ja minimalistista elektronista musiikkia. Juhannuksena Rukalla pidettävä Solstice on se festari, josta kaikki Helsingin luovat johtajat haluaisivat postata Instagramiin kuvan.

Jos kaipaat elämään kontrastia, täältä voi jatkaa festarin jälkeen vaikka Karhunkierroksen vaellukselle. Mieluiten vielä samoilla silmillä.

Jos haluaa nähdä, miltä suomalainen festarikulttuuri näyttää parhaimmillaan – ja pahimmillaan aamukuudelta – Provinssi on oikea paikka. Pohjanmaalla kun kaikki on suurta, myös festaritunnelma.

Ensimmäinen sääntö: Pukeudu mustaan. Toinen sääntö: Maalaa kasvoille vaikuttavin Halloween-meikkisi. Kolmas sääntö: Unohda edelliset säännöt ja pukeudu vaikka Super Marioksi, jos siltä tuntuu. Sellaisiakin on Tuskassa nähty; tänne saa tulla juuri sellaisena miltä itsestä tuntuu.

Mutta tämä pitää paikkansa: Mitä hurjemman näköinen festarivieras, sen mukavampi tyyppi hän todennäköisesti on. Tuska tunnetaan festarina, jossa ei ole järjestyshäiriöitä.

Tuska on oikeastaan pakko kokea, vaikkei edes tiennyt olevansa metallimusiikin ystävä. Tämän jälkeen on. Festarin visuaalinen mad max -maailma ja yleisön hyväntuulisuus tekevät siitä kokemuksen, jolle kannattaa sanoa kyllä. Kukapa voisi lopulta vastustaa mosh pitin toisiinsa törmäilevää, tuulispään lailla ympyrää kiertävää riemua?

Pohjoismaiden suurin metallifestari vyöryttyy Helsingin Suvilahdessa lavalle vaikuttavan kattauksen klassikkobändejä ja uudempia tulokkaita.

Tällaista kaivataan lisää, joten ehdotammekin, että Tuskan järjestäisi syksyksi sisartapahtuman pohjoiseen nimeltä Ruska Heavy Metal Festival.

Suomen vanhin rockfestari on edelleen kokemisen arvoinen, vaikka rock onkin jäänyt vähemmistöön räpin ja popin johtaessa musiikkitarjontaa. Yksikään toinen festari ei ole yhtä upealla paikalla meren äärellä. Hetket ovat maagisia, kun yleisö hoilaa yhdessä rantalavan edessä ja valtava ruotsinlaiva lippuu ohi aivan vierestä.

Ruissalon tammimetsät, auringossa kimmeltävä meri ja taivaalla lentävät lokit tekevät Ruisrockista edelleen Suomen kauneimman suuren festarin. Kuten vuonna 2026 esiintynyt Audrey Nuna totesi: "Tämä on kaunein keikkapaikka, jossa olen ollut."

Savonlinnan oopperajuhlat ovat elämys, joka kannattaa kokea, vaikkei olisi koskaan edes käynyt oopperassa. Olavinlinna heinäkuun yössä kuuluu niihin suomalaisiin kokemuksiin, jotka ovat oikeasti vieläkin hienompia kuin matkailumainokset lupaavat.

Elektronisen musiikin metsäreivit Ristiinassa, Mikkelin lähellä. Ei korporaatioiden voimaa eikä VIP-alueita, vaan valoinstallaatioita, psytrancea, ambientia ja ihmisiä, jotka näyttävät siltä kuin olisivat olleet samalla festarilla sen perustamisesta vuodesta 2014 asti (ja talvehtineet välissä Goalla). Mukaan mahtuu 2 000 juhlijaa, ja liput myydään yleensä loppuun jo hyvissä ajoin.

Tämä on kuin suomalainen, metsänhaltijoiden järjestämä versio Burning Manista.

Pieni mutta rakastettu festivaali Hailuodon saarella Oulun lähellä. Tänne tullaan pyörillä, veneillä ja vähän eksyneen näköisinä. Bättre Folk tuntuu siltä kuin joku olisi perustanut festarin ystävilleen – ja siitä tässä onkin pitkälti kyse. Tunnelma on lempeä ja ohjelma painottuu indieen ja vaihtoehtopoppiin, vaikka Maustetyttöjen, Arpan ja Ursus Factoryn ohella täällä on soittanut myös J. Karjalainen.

Kaustisen slogan on: Kesän onnellisimmat päivät. Tällä kertaa slogan ei valehtele vaan osuu nappiinsa. Viikon kestävä Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on täynnä musiikin ja tanssin riemua. Ihmiset tanssaivat täällä kuin viimeistä päivää! Ja musiikki soi vielä pitkään senkin jälkeen, kun päivän ohjelma on jo loppunut - muusikot kerääntyvät yhteen jammailemaan pitkälle yöhön.

Kaustinen on elämys, jota ei voi uskoa todeksi ennen kuin sen on kokenut paikan päällä. Eihän tällaista voi olla Suomessa? Vaan kylläpä voi. Kaustinen on viikon verran kestävä toteutunut utopia Suomesta, jossa kaikki riemuitsevat yhdessä tanssien ja musisoiden.

Muusikot ovat huippuluokkaa ja Kaustinen on pysynyt rehellisenä juurilleen: se on edelleen pyhitetty kansanmusiikille, joskin kansanmusiikki voi olla täällä paikoin hyvinkin modernia ja todella mukaansatempaavaa.

Jos ehdit Kaustisiin vain yhden päivän ajaksi, valitse perjantai. Se on villein ja vauhdikkain päivä.

Kun Kaustisilla on käynyt kerran, sydän vaatii palaamaan yhä uudelleen.