Demo

Demo on Helsingin ainoa Michelin-ravintola, joka tarjoilee myös lounasta. Siispä sitä testaamaan. 

Demoa luotsaa Tommi Tuominen, jolla on vahva kädenjälki suomalaisessa fine diningin maailmassa. Michelin-tähti Demolla on ollut käytännössä jo vuodesta 2007, vaikka välissä tulikin lyhyt katkos, kun ravintola muutti Uudenmaankadulta nykyisiin hulppeisiin tiloihinsa Ruoholahteen. Paikanvaihdos aiheutti automaattisesti tähden menetyksen, mutta Demo sai sen saman tien takaisin.

Tuominen on mukana myös toisessa Michelin-ravintolassa, Finnjävelissä, joka on keskittynyt suomalaiseen ruokaan. (Finnjävelissä on kaksi puolta: Michelin-palkittu Salonki ja maanläheisempi Sali, josta saa myös lounasta). 

Demon lounaalla voi valita neljän (69 €) tai kuuden ruokalajin menun (99 €). Kun tänne asti on tultu, niin valinta kohdistuu tietysti kuusi ruokalajiin. Hinta on selvästi edullisempi kuin Demossa iltaisin tarjottu 10 ruokalajin menu (175 €). Demon lounas onkin Suomen edullisin tapa nauttia ateria Michelin-tähden loisteessa.

Ravintola on Ruoholahdessa sijaitsevan We Land -tornitalon huipulla, ja jo Demoon saapuminen on elämys, ainakin suomalaisille, sillä Helsingissä kun ei ole montaa näin korkeaa rakennusta. Fiilis on kuin jossain suuressa maailmassa, kun aulasta reseptionisti ohjaa hissiin, joka vie ylimpään kerrokseen. Sitä tuntee olevansa kuin pilvenpiirtäjässä, vaikka kerroksia onkin oikeasti “vain” 14. 

Vau-fiilis jatkuu tyylikkäässä ravintolatilassa. Loungessa on kalliita nojatuoleja, ja suurista ikkunoista avautuvat maisemat Kaapelitehtaan yli Eiran ja Punavuoren kirkontorneille. Kuinka pieneltä Lauttasaari näyttääkään yläilmoista! Etenkin auringonlaskun hetkellä tila on maaginen, kun laskevan auringon kultainen valo hyväilee ravintolasalia (auringolaskusta pääsee nauttimaan lounaalla tietysti vain talviaikaan).

Keittiö on osittain avoin. Annokset viimeistellään asiakkaiden silmien alla. 

Ruoka on sellaista, mitä Michelin-ravintolalta sopii odottaakin. Pienet ja hyvin kauniit annokset seuraavat toistaan. Raaka-aineet ovat hienoja: on ankkaa, ruijanpallasta ja viiriäistä. Kampasimpukka on omassa annoksessaan monessa mudossa: carpacciona, emulsiona ja vielä kuivattuna rouheena.

Annokset ovat makujen ja rakenteiden juhlaa. Jokainen annos näyttää toinen toistaan jännemmältä. Monet ovat myös maultaan hurmaavia, mutta muutamassa maku tuntuu jäävän esillepanon jalkoihin. Kussakin annoksessa on niin monta elementtiä, että ne ovat jo muuttua fine diningin karikatyyriksi. Tuntuu tietysti hassulta huomauttaa valtavasta vaivannäöstä, jota keittiössä harrastetaan, mutta silti mieleen nousee kysymys: Riittäisikö väliin vähempikin? 

Demoa ei todellakaan kuvaa lausahdus, että yksinkertainen on kaunista. Paitsi kun kolmantena annoksena pöytään tulee ihana leipä. Se onkin myös yksi lounaan parhaista annoksista.

Ainoa selkeä miinus tulee tarjoilusta. Se oli toki kohteliasta, mutta jäi etäiseksi ja jopa vähän väkinäiseksi. Siitä puuttui sulavuus, joka saa asiakkaan tuntemaan olevansa juuri oikeassa paikassa.

Annokset tulivat pöytään hyvää vauhtia, mutta kuuden ruokalajin nauttimiseen menee hyvässä seurassa silti helposti yli kaksi tuntia (neljästä ruokalajista pitäisi ravintolan nettisivujen mukaan selvitä jopa tunnissa). Eli kiireessä tänne ei kannata piipahtaa.

Ja hyvä niin. Sillä onko tehokkuutta korostavassa nykymaailmassa suurempaa ylellisyyttä kuin pitkä, herkullinen lounas, jonka aikana on maisteltu vieläpä hyviä viinejä? Siinä on arjen rajoja rikkovaa karnevalistista tunnelmaa, viettelevän dekadenttia elämännälkää, jopa pyhän tuntua. Se jää mieleen pitkäksi aikaa ja hitsaa työ- tai ystäväporukoita paremmin yhteen kuin yksikään väkinäinen tykypäivä saunalautalla.

Tässäpä siis suosituksemme: jos haluat todella palkita itsesi, ystäväsi tai työtoverisi jostain, tee se pitkällä ja kosteanpuoleisella lounaalla Demossa.

Sen jälkeen taas muistaa, mikä elämässä on tärkeää.