Elm

Elmistä puhuttaessa usein ensimmäisenä mieleen tulee sen ihana sijainti puuhuvilassa Kaivopuiston reunalla. Elm onkin ravintolatilana yksi kaupungin tunnelmallisimmista (mistä tittelistä se kilpailee Katajanokan jugendkortteleihin piiloutuneen Wellamon kanssa). Ja kun Elmin menunkin saa alle viidelläkympillä (49 €), ei ole ihme, että paikka on suosittu.

Vanha rakennus huokuu historiaa ja lämpöä. Hämärässä salissa kynttilät lepattavat, puheensorina soi pehmeänä taustalla ja olo on enemmän kuin saapuisi varakkaan ystävän olohuoneeseen kuin ravintolaan. Koristeellinen katto saa huokaisemaan ihastuksesta.

Menu alkaa pöytäseurueen kanssa jaetuilla alkupaloilla, mistä lisäpisteet. Jakaminen lähentää aina porukkaa ja antaa mahdollisuuden maistella useampia makuja. Meidän pöytäämme katettiin oliiveja ja pikkelssejä; radicchio-salaattia punajuurella ja appelsiinilla; karamellisoitua maa-artisokkaa romescolla ja suolatuilla manteleilla; Elmin papuhummusta ja tapenadea; rapeakuorista hapanjuurileipää, joka tulee Elmin sisarravintolasta, samojen omistajien Punavuoressa sijaitsevasta Nolitasta. 

Ja kyllä, leipä on niin hyvää, että se on ansaitusti noussut – vai pitäisikö sanoa kohonnut – kaupungilla jo kulttimaineeseen.

Raddicchio-salaatissa punajuuri ja appelsiini pelasivat erinomaisesti yhteen: salaatti oli raikas ja tasapainoinen kokonaisuus, jossa makeus ja hapokkuus tukivat toisiaan. Täyteläisen leivän ja samettisen hummuksen rinnalla annos toimi luontevana ja ryhdikkäänä aloituksena aterialle. Maa-artisokka-annos toi mukaan syvää, maanläheistä makua ja teki alkuruokien kokonaisuudesta mieleenpainuvan.

Ja kaikille suuriruokaisille tiedoksi: jaettavat annokset ovat paitsi herkullisia myös runsaita.

Pääruoaksi seuralaiseni valitsi sahramirisoton paahdetulla juurisellerillä ja persiljapestolla. Maut olivat täyteläiset ja suutuntuma kohdallaan, vaikka suolaa olisi voinut olla hitusen vähemmän. Öljyinen pesto toi annokseen miellyttävän vivahteen.

Itse valitsin haukikvenellit simpukoilla ja hummeribisquella, annoksen, jonka samettisen pehmeät maut toimivat todella hyvin ravintolan oman Elm White Muscat 2023 -valkoviinin kanssa. Sivuhuomautuksena: viinissä oli todellakin hinta-laatusuhde kohdallaan, sillä 11 euron lasillinen oli yksi parhaista maistamistani valkoviineistä. Tarjoilija totesikin, että viini on heillä todella suosittu ja saa asiakkaat aivan sekaisin.

Halusimme maistaa myös liharuokaa, joten tilasimme ylimääräisen pääruoan, valkohäntäpeuraa grillatulla paprikalla ja punaviinikastikkeella. Liha oli omaan makuuni liiankin raakaa, mutta maku oli hyvä, erityisesti kastikkeen ja pyreiden kanssa.

Jälkiruoka – ricottajäätelöä fermentoidulla hunajalla ja karamellisoiduilla hasselpähkinöillä – oli loistavan raikas päätös aterialle. Jäätelö oli ihanan pehmeää ja hunaja toi juuri sopivasti makeutta. Hunaja on Kaivopuiston reunalta ravintolan omasta mehiläistarhasta, josta Elm ja Nolla saavat vuodessa noin 30 kiloa hunajaa omiin tarpeisiinsa.

Elm jättää kaipuun, että tänne on palattava takaisin. Nyt koimme Elmin valkeiden lumikinosten keskellä, mutta kesällä haluan myös nauttia Elmin terassista ja Kaivopuiston vehreydestä. Ja jo sitä ennenkin palaan ainakin lounaalle, jonka päätteeksi aion istahtaa upean kirjastohuoneen puolelle läppärin kanssa. Ruokasalin vieressä sijaitseva kirjastosali on avoinna kaikille ja suorastaan kutsuu henkevään työntekoon.

Tunnelma Historiallinen puutalomiljöö luo kutsuvan lähtökohdan ravintolakokemukselle. Palvelu on sydämellistä.

Ruoka Välimeren makujen inspiroimaa, mutkatonta ruokaa paikallisista raaka-aineista.

Juomat Cocktaileista esimerkiksi house negroni on pehmeä (ei niin katkero) ja todella hyvä. 

Time Outin vinkki: Elmin kirjastohuoneessa on myös lasten leikkinurkkaus ja ravintola hyödyntää tilaa välillä tarjoten lastenvahtipalvelun perheille illallisen yhteydessä. Illoista ilmoitetaan aina kanta-asiakkaille uutiskirjeessä ja paikat varataan aina heti loppuun eli tämän kanssa tulee olla nopea.