[category]
[title]
Helsingin rautatieasema elää uutta kukoistusta. Ensin sen kellotorni avattiin yleisölle, ja nyt pääsee ihailemaan Eero Järnefeltin komeaa Koli-maalausta kaikessa loistossaan. Kokoa taululla on viisi kertaa kahdeksan metriä eli 40 neliötä. Pienen kaksion kokoinen taulu on yksi suurimmista Suomessa kankaalle tehdyistä maalauksista.
Järnefelt maalasi vuonna 1911 valmistuneen teoksen yhdessä vähemmän tunnettujen A. W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa. Vuonna 1923 Maisema Kolilta nostettiin esille rautatieaseman suureen, ensimmäisen luokan odotussaliin. Nyt se on vihdoin konservoitu sadan vuoden jälkeen. Putsatun ja puunatun taulun värit oikein loistavat Suomen kansallismaiseman hehkeyttä.
Samaisessa salissa on vuosien varrella ollut monenlaista toimintaa pelihallista pikaruokalaan. Nyt se on muutettu komeaksi ravintolaksi. Muutos on tervetullut. Taulu pääsee oikeuksiinsa jugendin tunnelmaa henkivässä, palatsimaisessa tilassa. Komeat pylväät kannattelevat huimaavan korkealla olevaa kattoa. Kauniit kattolamput ja tyylikäs valaistus lisäävät tunnelmaa. Jazz soi.
Seuralainen nyökyttelee hyväksyvästi päätään ja toteaa: “Tässä on New Yorkin tunnelmaa.”
Totta. Olo on kuin New Yorkin Grand Central Terminalissa. Taulu-ravintolassa Eliel Saarisen ja kumppanien suunnittelema Helsingin raiutarieasema herää eloon koko loistossaan. Se todella on yksi maailman upeimmista asemarakennuksista.
Suuren ravintolan alkupäässä on leivostiski ja herkullisen näköinen salaattipöytä, josta voi ostaa vaikkapa eväät mukaansa. Keskellä on tyylikäs baaritiski ja perällä varsinainen ravintola.
Täällä kaikki on suurta. Myös puheet. Taulun keittiömestari on julistanut Taulun lihapullat kaupungin parhaiksi (19,90 euroa). Se paljastuukin moitteettomaksi annokseksi. Muusi on silkkistä, ja kastike klassinen. Rakenteeltaan pullat ovat hyvin tiiviit, ja mukana on kivaa yrttisyyttä. On puolukkahilloa, suolakurkkua ja yrttejä.
Mutta että kaupungin paras? Siihen vaadittaisiin ehkä vähän enemmän show-asennetta. Annos ei ole niin erityinen, että sen takia tarvitsisi tulla varta vasten syömään. Ja odottaa tunti kymmenen minuuttia, mikä kestää sen tuomisessa pöytään. Siinä ajassahan ehtisi jo Turkuunkin, jos tunnin rata joskus valmistuu!
Hidas palvelu on toivottavasti vain vasta avatun ravintolan alkukankeutta. Asemaravintolan ajatushan on, että ruoka tulisi nopeasti, junaa odotellessa. Sitä ajatellen listakin on lyhyt ja hyvin perinteinen. On Steissin leipää (Metsästäjän leipä mutta kanalla), lohikeittoa, käristyspataa ja päivän kalaa.
Taulu on tarkoituksella kansanravintola – palatsimaisessa ympäristössä.
Ravintolan suurin ongelma on kuitenkin se, että ruokailuun tarkoitetut pöydät ovat aivan perällä – taulun alla ja sen takana omassa takahuonemaisessa tilassaan. Suurin syy tulla ravintolaan, upea sali ja sitä koristava Järnefeltin taulu, jäävät ruokailijoilta paitsioon.
Mutta kyllä tänne mielellään tulee takaisin. Niin upeat ovat puitteet. Seuraavalla kerralla tosin riittää Taulun kahvilan puoli tai vielä mieluummin tyylikäs baaritiski. Sen ääressä kelpaa istuskella, naukkailla juomia ja ihailla sekä taulua että asemaravintolan ihmisiä.
Baarin nimikkococktail on nimeltään – mikäs muukaan kuin – Koli Martini. Tällaisissa puitteissa on helppo kuvitella James Bond tilaamassa sellaisen. Ravistettuna, ei sekoitettuna. Ja myöhästyvän junasta ihan tahallaan.
Kaupallinen yhteistyö: The Helsinki Distilling Company – vieraile kaupungin parhaassa tislaamossa