The Grand Bar & Grill

“Haluan Helsingin parhaan pihvin”, totean tarjoilijalle. 

Hän vastaa: “Olet tullut oikeaan paikkaan.” 

Grand Bar & Grill on luonteva paikka aloittaa Helsingin parhaan pihvin metsästys. Keittiömestari Sylvester Soisalon ja ravintoloitsija Matti Wikbergin luotsaama liharavintola on päässyt 101 World’s Best Steak Restaurants -listalle, ja se on äänestetty toistuvasti myös Suomen 50 parhaan ravintolan joukkoon.

Samaan tapaan kuin kaksikko Soisalo ja Wiberg ovat halunneet luoda Boulevard Bar & Seafoodista klassisen kalaravintolan, Grand Bar tavoittelee täydellistä steak house -elämystä.

Paikka ainakin näyttää siltä miltä kuuluukiin: puolikuun muotoisine nahkasohvineen se on kuin lihansyönnin temppeli. Vain yksi asia puuttuu: ikkunassa ei ole dry age -lihoja esittelevää kylmäkaappia niin kuin monessa New Yorkin steak housessa.

Liha on kotimaista. Valinta kohdistuu kilon kokoiseen, 30 päivää kuivakypsytettyyn T-luupihviin. Jos ei ole aivan varma, mitä haluaa, T-luupihvi on hyvä valinta, koska siinä saa käytännössä kaksi pihviä samassa paketissa. Keskellä kulkeva selkärangan nikama erottaa toisistaan kaksi erilaista makumaailmaa. Toisella puolella on murea ja hienostunut sisäfilee, toisella taas rasvaisempi ja aromikas ulkofilee. 

Lisäksi T-luupihvin suuri koko takaa sen, että pihvi voidaan paistaa tarpeeksi kuumassa grillissä niin, että pintaan saadaan täydellinen, karamellisoitunut Maillard-reaktio, mutta sisus säilyy silti mehukkaan rubiininpunaisena.

Tämä ei ole tavallinen illallinen, vaan pikemminkin bakkanaalinen rituaali

Hetken päästä tarjoilija palaa keittiöstä ja pahoittelee, että saatavilla onkin vain 1,1 kiloa painava pihvi. 

“Käykö se?”

Käyhän se, tosin sata grammaa nostaa melkoisesti laskua, kun kyseisen pihvin kilohinta on 170 euroa. Halvemmaksi se silti tulee kuin lähteä New Yorkiin etsimään täydellistä steak house -kokemusta.

Cocktailien ja alkupalojen (sipulikeittoa ja erinomaista luuydintä) jälkeen pihvi tuodaan pöytään vetäytyneenä ja seremoniallisesti viipaloituna. Se on valtava. Onneksi en ole syömässä sitä yksin, vaan jakamassa pöytäseuralaiseni kanssa.

Jo ensimmäinen puraisu paljastaa, ettei kyseessä ole mikään tavallinen illallinen, vaan pikemminkin bakkanaalinen rituaali. Tämä jos mikä on lihaa. Hyvällä dry age -pihvillä ei ole mitään tekemistä markettien muoviin käärittyjen klönttien kanssa. Tämä on lihaa alkukantaisessa muodossa. Kuivakypsytettynä sen rakenne on niin pehmeä ja makuprofiili on niin rikas, tiivistynyt ja pähkinäinen, että se on jo suorastaan irstasta.

Sitä tuntee tekevänsä syntiä, purevansa jotain, mikä on elänyt. Kokemus on lähes kannibalistinen, niin intensiivinen, etten ihmettelisi, vaikka vieressäni istunut raavas, partasuinen mies alkaisi lausua ääneen muinaisia rukouksia.

Sen sijaan hän sanoo: ”Luulen, että huomenna on porkkanakeittopäivä.”

Tunnelma Osa elämystä on people watching. Grand Bar tuntuu keräävän aikamoisia hahmoja. Illallisen aikana naapuripöydässä istui esimerkiksi ranskaa puhuva pariskunta, jonka nainen oli pukeutunut mustaan bleiseriin, niukkaan toppiin ja näyttäviin vatsalihaksiin.

Juomat Cocktailit olivat pettymys. Luuydindrinkki kuulosti jännittävältä ja illan teemaan sopivalta, mutta oli tunkkaisen makuinen. Talon signature martinissa taas maistui liikaakin anis. 

Ruoka Tänne tullaan syömään lihaa, mutta ruokalistalta löytyy myös ostereita ja kalaa. Alkupalana luuydin oli erinomainen, selvästi parempi kuin kehuttu sipulikeitto. Luuytimen kanssa voi tilata tartarpihvin, mutta annos toimi oikeastaan paremmin ilman sitä.

Time Outin vinkki: T-luupihvi on niin iso, että siitä riittää helposti myös neljälle hengelle, jos ottaa alkuun alkuruoat. Jakaminen porukalla kannattaa siksikin, että kahteen pekkaan syötynä pihvi ehtii viilentyä ruokailun aikana, jollei sitä hotki kiireellä.