[category]
[title]
Christopher Nolanin Odyssey on saanut ylistäviä arvioita ympäri maailmaa – myös Time Outin elokuvakriitikolta. Mutta mikä on Helsingissä paras paikka nähdä vuoden odotetuin elokuva? Vastaus ei ole aivan niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella.
Nolan kuvasi elokuvan kokonaan 70 mm IMAX-kameroilla. Jotta sen näkisi täsmälleen ohjaajan tarkoittamalla tavalla, elokuva pitäisi katsoa IMAX-teatterissa, jossa on käytössä valtava 70 mm analoginen filmiprojektori. Yhdessä ne tarjoavat poikkeuksellisen vaikuttavan elämyksen. Nolan sijoittaa Odysseuksen ja tämän koettelemusten uuvuttaman miehistön usein aavalle merelle, joka jatkuu katsojan näkökentän ulkopuolelle asti. Suolaveden voi melkein maistaa.
Se oli suuruudenhullu hanke, joka johtaa katsojan kannalta ongelmaan. Sellaisen elokuvateatterin löytäminen – ja vielä lipun saaminen näytökseen – on jo itsessään lähes homeerinen haaste. Koko maailmassa on vain 41 elokuvateatteria, jotka pystyvät esittämään Odysseyn aidolta IMAX 70 mm filmikopiolta. Niistä yli puolet sijaitsee Yhdysvalloissa. Euroopassa teattereita on vain kuusi: kolme Isossa-Britanniassa sekä yhdet Ranskan Montpellierissa, Brysselissä ja Prahassa.
Suomessa sellaista elokuvateatteria ei ole.
Suomessa on itse asiassa vain yksi IMAX-sali, Helsingin Itiksessä sijaitseva Finnkino Itis. Siellä ei kuitenkaan ole 70 mm filmiprojektoria, joten Odyssey esitetään digitaalisessa IMAX-muodossa – Suomen suurimmalla valkokankaalla.
Jos taas haluaa nähdä aidon 70 mm filmikopion, kannattaa suunnata Bio Rex Lasipalatsiin. Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva 1930-luvun funktionalistinen elokuvateatteri on nähtävyys jo itsessään ja yksi harvoista Pohjoismaissa, joissa voidaan esittää perinteistä 70 mm filmiä. Vaikka valkokangas ei yllä IMAXin mittoihin, pääsee siellä kokemaan suurelokuvan rikkaan sävymaailman, tekstuurin ja hienovaraisen rakeisuuden.
Kumpi sitten on parempi? Lyhyt vastaus: molemmat.
Katso Odyssey ensin Finnkino Itiksen IMAX-salissa ja anna Suomen suurimman valkokankaan sekä jylisevän äänimaailman viedä mukanaan. Sen jälkeen suuntaa Bio Rex Lasipalatsiin kokemaan Nolanin huikea kuvaus aidolta 70 mm filmikopiolta.
Ja juuri siinä järjestyksessä. Ensimmäinen katselukerta tarjoaa puhdasta elokuvallista ihmetystä. Toinen taas paljastaa kaiken sen, mistä ensimmäisellä kerralla sai vain maistiaisia: tarinan monivivahteiset merkitykset, upeat visuaaliset yksityiskohdat ja elokuvallinen käsityötaito, jolla Homeroksen eepos herää henkiin.
Kumpikin formaatti tuo esiin eri puolia elokuvasta. Yhdessä ne tarjoavat kokemuksen, joka pääsee lähimmäksi sitä, mitä Nolan tavoitteli. Se ei ehkä aivan vastaa seireenien laulua, mutta lähelle päästään – sitä istuu taatusti sidottuna penkkiinsä lopputeksteihin asti.