Heti alkuun varoitus: varaa tarpeeksi aikaa, kun menet Apajaan ensimmäisen kerran. Ravintola sijaitsee Huhtimäenkadulla, mutta ei kadun varrella, vaan sisäpihalla. Moni taksikuski ei tiedä tätä, eikä Googlen karttapalvelukaan osaa aina ohjata perille. Kävin ravintolassa ensimmäisen kerran, kun se oli juuri avattu, eivätkä edes kaikki Huhtimäenkadun asukkaatkaan tienneet, missä Apaja on. Salaperäinen sijainti on kuitenkin osa Apajan lumoa. Tuntuu uskomattomalta, että yli sata vuotta vanhassa pikkuruisessa kivitalossa on ravintola – vieläpä tämän tasoinen.
Apajan saliin astuminen on aina taianomainen hetki. Kynttilät valaisevat vanhoilla huonekaluilla sisustettua, hämyistä salia. Pöydät ovat lähellä toisiaan, ja puheensorina täyttää tilan. Ravintolaan on mahdutettu myös baari, jossa voi nauttia aperitiivit. Pöydissä ei ole valkoisia liinoja, ja henkilökunnan ote on rempseä, mutta asiantunteva. Kun kivijalka on vahva, voi luottaa tuotteeseen ja olla rento. Asiakkaankaan ei tarvitse pönöttää ja jännittää, millä haarukalla syödään alkupalat ja millä pääruoka.
Sana apaja tarkoittaa esimerkiksi hyvää kala- tai marjapaikkaa. Nimi on osuva, sillä Apaja on erikoistunut suomalaisiin kasviksiin, järvikalaan, riistaan ja pientilojen lihaan. Menu elää vuodenkierron ja luonnon mukaan. Tarjolla voi olla sorsaa, jos metsästäjä on onnistunut saamaan sitä, mutta jos jahtionnea ei ole, menua muokataan. Apajan filosofia on nykyihmiselle hyvä muistutus siitä, että luonnon antimiin tulisi suhtautua nöyrästi ja sesonkia kunnioittaen. Ravintola ei pröystäile kalliilla raaka-aineilla, vaan osoittaa, että halvoistakin aineksista voi saada paljon irti, kun on taitoa. Maltillisen kokoiset annokset ovat täynnä makua. Vaalean kalan kaltaisia herkimpiä raaka-aineita ei kuitenkaan ylikäsitellä, vaan raikkaus ja umamisuus ovat tasapainossa.
Myös Apajan menussa on kutkuttavaa salaperäisyyttä. Annokset löytyvät ravintolan nettisivuilta, mutta pöydissä ei ole ruokalistoja, vaan annokset esitellään vasta tarjoiluvaiheessa. Tyyli voi ärsyttää kontrollifriikkiä, mutta rohkaisen heittäytymään palveltavaksi. Aikuisen elämässä ei ole liikaa taikapölyä, joten Apajan yllätyksellisyydestä kannattaa ottaa kaikki irti.
Fiilis: Apajan tunnelma on kuin satukirjasta. Mieleen tulee majatalo, johon hobitit ja haltijat kokoontuvat syömään ja tunnelmoimaan ennen suurta seikkailua. Pöydät on aseteltu tiiviisti, mutta niukka valaistus luo saliin yksityisyyden tunnetta.
Ruoka: Tarjolla ei ole yksittäisiä à la carte -annoksia, vaan seka- ja kasvismenu, jotka sisältävät noin kuusia annosta ja keittiön tervehdykset. Menu voidaan muokata moniin erityisruokavalioihin sopiviksi, ja ravintola toivoo, että toiveista mainitaan jo varausvaiheessa.
Juoma: Ravintolan ekologinen, luontoa kunnioittava filosofia näkyy juomatarjonnassa. Valikoimassa on paljon eettisten pientuottajien viinejä. Juomapaketissa on samaa yllätyksellisyyttä kuin ruoissa, ja juomapaketti voi sisältää sakea ja erikoisia jälkiruokaviinejä.
Time Outin vinkki: Kuinka moneen huippuravintolaan voi ottaa koirakaverin? Ei moneen, mutta hyvin käyttäytyvät nelijalkaiset ovat tervetulleita Apajaan. Hännänheiluttajat saavat yhtä lämpimän vastaanoton kuin ihmiset.