Dinosaurukset valtasivat Heurekan – eivätkä ne näytä aivan siltä kuin muistit

Ne ovat täällä taas: dinosaurukset. Heurekassa lokakuun alussa avautunut Dinosaurusten evoluutio vie kävijät 66 miljoonan vuoden taakse dinosaurusten aikaan. Näyttelyssä liikkuu ja ääntelee yli 20 aidonkokoista dinosaurusta.

Eivätkä nämä ole mitään postimyynnistä tilattuja malleja, vaan dinosaurukset on valmistettu nimenomaan Heurekaa varten. Taustatyötä ovat tehneet suomalaiset paleontologian asiantuntijat, jotka ovat päässeet vaikuttamaan siihen, mitä lajeja näyttelyssä nähdään ja millaista dinosaurusten käyttäytymistä siinä esitellään.

Heurekassa on nähty dinosaurusnäyttelyitä ennenkin, suunnilleen viiden vuoden välein. Siihen on yksinkertainen syy: joka kerta uusi sukupolvi lapsia pääsee tutustumaan dinosaurusten maailmaan ensimmäistä kertaa. Mutta on toinenkin syy. Tietämyksemme dinosauruksista kehittyy jatkuvasti uusien fossiililöytöjen myötä, ja vanhat käsitykset joutuvat yhä uudelleen koetukselle.

Sen huomaa myös näyttelyssä. Jos oma mielikuva dinosauruksista perustuu pitkälti 1990-luvun Jurassic Parkiin, tietoja voi joutua päivittämään. Tyrannosaurus rex ei esimerkiksi enää seiso Godzillan tavoin selkä pystyssä, vaan se liikkuu vartalo vaakasuorassa asennossa.

Näyttely ei ole valtavan laaja. Sen ytimen muodostavat viisi dioraamaa, joissa kussakin nähdään useita dinosauruksia huolella rakennetuissa ympäristöissä. Aluksi dinosaurukset käyvät toistensa kimppuun kuin metsot Ferdinand von Wrightin kuuluisassa Taistelevat metsot -maalauksessa. Välillä tunnelma rauhoittuu ja dinosauruksia nähdään huolehtimassa munistaan muistutuksena siitä, että kaikki suuret liskot eivät olleet varsinaisesti hirmuliskoja. Lopulta saavutaan näyttelyn kiistattoman supertähden, Tyrannosaurus rexin, luo.

Dioraamojen äärellä kannattaa viettää aikaa. Näyttelyn voi toki kävellä läpi vain dinosauruksia ihaillen, mutta näyttelyteksteihin syventymällä oppii paljon myös dinosaurusten evoluutiosta – ja siitä, miten käsityksemme niiden ulkonäöstä ja käyttäytymisestä on muuttunut uusien fossiililöytöjen myötä.

Näyttely muistuttaa myös siitä, ettei dinosaurusten aika oikeastaan koskaan kokonaan päättynyt. Niiden perintö jatkuu linnuissa: höyhenpeitteiset, siivekkäät linnut kehittyivät suoraan teropodidinosauruksista.

Toinen päätä hieman pyörryttävä ajatus liittyy aikamääreisiin. Suuret liskot katosivat noin 66 miljoonaa vuotta. Dinosaurukset itse hallitsivat maapalloa kuitenkin noin 180 miljoonan vuoden ajan. Toisin sanoen matka meistä Tyrannosaurus rexiin on paljon lyhyempi kuin se valtava ajanjakso, jonka dinosaurukset ehtivät kulkea maapallon kamaralla.

Näyttelyssä pääsee myös upottamaan kätensä multaan – sekä konkreettisesti että digitaalisesti. Hiekkalaatikolla pääsee kaivamaan esiin dinosaurusten “luita” ja evoluutiopelissä pääsee kokeilemaan, miten erilaiset ympäristöolosuhteet vaikuttavat siihen, millaiseksi oma dinosaurus kehittyy.

Näyttely sopii kaikenikäisille tosin saattaa aivan pienimmistä dinosaurusfaneista tuntua paikoin varsin jännittävältä. 

Time Outin vinkki: Dinosaurusten evoluutio jatkuu 5. maaliskuuta 2028 asti, joten kiirettä näyttelyyn ei ole. Perheen dinosaurusfani saattaa olla asiasta eri mieltä – hänestä pari viikkoakin voi tuntua miljoonilta vuosilta.