Carelia

Töölössä Kansallisoopperaa vastapäätä sijaitseva Carelia on seissyt paikoillaan jo 30 vuotta. Voiko sitä siis jo kutsua klassikoksi? Ainakin se näyttää ja tuntuu sellaiselta, kiitos sisustuksen, jossa aika tuntuu pysähtyneen juuri oikealla tavalla.

Tunnelmaa luovat tilassa aiemmin 1920-luvulta asti toimineen apteekin tummat puuhyllyt ja lääkelaatikostot, johon tuovat pariisilaista brasserie-tunnelmaa ruudullinen kaakelilattia, ruskeat nahkasohvat ja korkealle kurottavat kaari-ikkunat. Viimeistelystä vastaavat messinkiset lamput ja kaiteet.

On kuin Carelia kuskisi tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, vaikka niitä vuosikymmeniä on ravintolana vain kolme. 

Ehkä siinä onkin tärkein osa Carelian taikaa. Se on kuin lavaste, mutta aito sellainen, omanlaisensa sekoitus aitoa ja feikkiä. Ja sehän tietysti sopii kuvaan, sillä tullaanhan tänne usein teatteri-illalliselle ennen oopperaa.

Helsingin ravintoloista Carelia tuo ehkä kaikkein eniten mieleen perinteisen ranskalaisen brasserien. Tänne astuminen onkin oma roolileikkinsä: leikitään, että ollaan ikiaikaisessa ranskalaisessa ravintolassa.

Ruokalista tukee klassikon vaikutelmaa. Se on lyhyt ja ytimekäs. Kikkailut on jätetty naapurissa sijaitsevan ravintola Aperten harteille. Careliassa tarjotaan suoraviivaista ruokaa: simpukoita valkoviinissä tai Roquefortjuustolla, etanoita valkosipulivoissa ja hiiligrillattua maatiaispossun plumaa.

Carelia on myös hyvinkin kohtuuhintainen paikka maistella raakakypsytettyä lihaa, sillä viisi viikkoa kypsytetyn entrecôten (250 g) tai Chateubriandin (120 g) saa 39 eurolla. 

Pihvien testaaminen jäi seuraavaan kertaan, sillä tällä vierailulla maistoin simpukoiden seurana siikaa Riesling-pohjaisella beurre blanc -kastikkeella, jossa savustetut lohenmätihelmet popsahtelivat suussa kuin pikkuriikkiset ilotulitteet. Mikä ihana annos! Siika oli täydellisesti paistettu meheväksi mutta rapeakuoriseksi ja riesling toi kastikkeeseen hapokasta samettisuutta. Lisukkeina oli parsaa ja kevätperunoita, joihin keitinvesi oli tuonut muikean maun.

Ensi kerralla valinta tuleekin olemaan vaikea: olisiko pihvin paikka vai sittenkin uusi kierros siikaa?

Jälkiruoasta ei sen sijaan ole epäselvyyttä. Tätä on aivan pakko syödä uudestaankin, nimittäin kuohkeaa, lähes kermavaahtomaista vuolukermajäätelöä. Se sopi täydellisesti yhteen lämpimän karamellikastikkeen kanssa.

Ruoka oli yksinkertaista ja sellaisena täydellistä, kuten klassisessa ranskalaisessa ravintolassa kuuluisikin olla. Henkilökunta vielä huolehti, että ehdimme hyvin vastapäätä sijaitsevaan oopperaan – kuten tietysti moni muukin ruokailijoista. 

Tästä kyseisestä vierailusta olisi voinut antaa hyvin viisikin tähteä, mutta koska tulimme syömään pieneen nälkään ennen oopperaa ja testasimme annoksia vain muutaman (simpukat, siian ja jälkiruoan), niin jätetään tähdet vielä toistaiseksi neljään. Onneksi seuraavaa vierailua ei tarvitse kovin kauaa odottaa, sillä vieressä sijaitseva ooppera on profiloitunut hyvin mielenkiintoisella, jopa rajoja rikkovalla ohjelmistolla.

On helppo ymmärtää, miksi Carelia on ehtinyt kunnioitettavaan 30 vuoden ikään pitämättä kummemmin melua itsestään. Se on antanut annosten puhua puolestaan. Täällä jos missä yksinkertainen on kaunista.

Ja jos todellisen klassikon määritelmä on se, että paikka vain paranee vanhetessaan, Carelia täyttää sen kirkkaasti.

Tunnelma Elegantti ja ajaton. Carelia sopii yhtä hyvin sekä pistäytymiseen että vaikka juhlien viettämiseen.

Juoma Viinilista on laaja ja hyvin kuratoitu kuin viinibaarissa. 

Ruoka Huolella tehtyä ranskalaistyylistä ruokaa. Hintataso on laatuun nähden hyvin kohtuullinen.

Time Outin vinkki Careliassa on oma, pieni ja viihtyisä viinibaarinsa niille, jotka haluavat vain nauttia lasillisen viiniä ja pientä purtavaa.