Mistä on kyse? Linnanmäen puinen vuoristorata on kuin vauhdikas aikamatka 75-vuoden taakse. Vaikka tekniikkaa on uusittu, vaunut ja vauhti ovat samat kuin vuonna 1951, kun Vuoristorata avattiin.
Miksi me rakastamme tätä? Samaan aikaan kun muut huvipuistot kilpailevat mahdollisimman nopeilla ja hurjilla vuoristoradoilla, Linnanmäen rakastetuin laite luottaa puuhun ja painovoimaan. Vuoden 1952 olympialaisia varten rakennettu puinen vuoristorata on todellinen harvinaisuus: se on yksi maailman kuudesta radasta, joita operoi edelleen vaunun takaosassa seisova jarrumestari. Kyyti on täydellinen: vauhti saa taatusti kirkumaan, mutta ei nosta lounasta kurkkuun. Koska ohjauksesta vastaa ihminen, yksikään kierros ei ole samanlainen. Lisäjännitystä tuo puurakenteiden tärinä ja natina.
Time Outin vinkki: Jokainen paikka on erinomainen, mutta jos kaipaat maksimiannoksen adrenaliinia, suuntaa etupenkkiin, jossa istuessa singahtaa ilmaan jyrkimmissä laskuissa. Jos aiot kuvata videota, pidä kamerasta kiinni rystyset valkoisina; tämän klassikon kyyti on huomattavasti hurjempaa kuin uskoisikaan.































